Lupasin

Lupasin eilen, tai saattoi se olla edellispäiväkin, askarrella lapsen kanssa. Aamun valo antoi tarvittavan energiapiikin. Vaihteeksi yhteistyökykyinen äiti kaivoi varastoistaan esiin akryylivärit ja vielä paremmat tussinsakin. Kotiseuralainen sekoitteli värejä innoissaan ja zhuzhu sai pienen kodin, joka odottaa vielä patjaa ja tyynyä, jotka joku lupasi, kunhan saa ompelukoneen esiin. Tuon leluhamsterin tarpeellisuudesta olin alunpitäen kovin epäileväinen, mutta se on tuonut mukanaan useita oikeasti hyviä leikkejä, ratoja palikoista, hoivaa ja lemmikkikaipuun helpotusta.

For a change mum agrees to cooperate and takes out the acrylics and better markers, the four -year-old and her zhuzhu-pet can have a project or two.

Hidas

Kävelen hitaasti, vaappuen lainakelsi ylläni, ei minua erota muista tämän mäen mummoista. Sukka syntyy hitaasti, sitä on valmiina alle kymmenen senttiä.Yritän muistaa, että työpäivinä kaipasin tätä hitautta. Kotielämän ihme on pyykkikorin pohja, jonka voi nähdä ja kahvikuppi johon ehtii kurkata.

Slow knitting, slow walking. The slowness was something I missed while at work. I need to remind myself to enjoy it now.

Pitkään aikaan ei lehtihyllyillä ole oikein mikään houkutellut tätä paatunutta aikakauslehtiaddiktia ja lehdet ovatkin pääsääntöisesti jääneet ostamatta -ja ne harvat ostetut ovat olleet yhtä tyhjän kanssa. Lähdin sitten merta edemmäs kalaan. Ruotsalainen Papercut tarjoaa aika mukavan valikoiman mielenkiintoisia lehtiä, postikuluja Suomeen toki kertyy (lähettävät arvion postikuluista sähköpostiin), mutta niitä tulisi ulkomailta tilatessa joka tapauksessa. Ensiostokseni toimitettiin supernopeasti ja tänään sain postilaatikosta herkkuja. Tuo Anthology onkin muualla loppuunmyyty ja siihen syvennyn vielä moneksi hetkeksi ja eiköhän Milk-lehtikin jotain tarjoa.

Eilen olin sitä mieltä, etten enää koske kärjestä aloitettaviin sukkiin kovin helposti ja tänään heti perun puheitani. Aloitin itsevärjäämästä langasta viimeisemmän Knittyn ohjeella Maeva-sukkia. Puikkokokoa olen vaihtanut jo kolmesti eli ei tämäkään aivan tanssin lailla suju.

Some deliciousness in my post and again knitting socks. This time the Maeva from the latest Knitty with a self-dyed yarn.

Onneksi

Onneksi on mies, joka vie lapset hiihtämään. Onneksi on oma kulta, joka kokkaa. Miehen onneksi ei voi kylläkään lukea vaimoa, joka jaksaa innostua tällä hetkellä lähinnä nukkumisesta ja etäisesti neulomisesta. Sen verran neulominen (edes) vielä innostaa, että se perheen ihana saattaa saada isänpäiväksi aiotusta puuttuvasta sukkaparista vihdoin sen toisenkin sukan. Eilen illalla purin seitsemän kertaa tiimalasikantapään, johon tuli milloin liikaa reikiä, milloin mitäkin. Aamulla löysin Ullaneuleen sivuilta vihdoin ohjeen, jonka ymmärsin ja pääsin kirotusta kantapäästä ohitse. 

Sukan neulominen kärjestä aloittaen ei siis suju vieläkään kantapään osalta ja pyörönkin vaihdoin aika pian aloituksen jälkeen tavallisiin sukkapuikkoihin. Vahvasti näyttää siis siltä, etten kaikesta huolimatta tule neulomaan kahta sukkaa kerrallaan varpaista alkaen pyöröillä, vaikka puikot ja kirjallisuus aiheeseen löytyy. Niin ja se laskettuaika on vasta ensi viikolla, ettei tähän kärsimättömyyteen ja jurnutukseen olisi virallisesti edes aihetta.

Oranssia alle ja päälle

Pattern: Pebble by Nikol Lohr

Yarn:Artesano Superwash merino 60g

Needle:3.5mm circular

Keskiviikko on meillä herkkupäivä, koska silloin mies käy työmatkalla hakemassa viikon satsin hedelmiä ja kasviksia Luomulaatikolta ja herkuttelu jatkuu loppuviikon. Tuo herkkusuklaa ei vain valitettavasti kestänyt minulla kuin eiliseen,-taisi löytyä uusi suklaasuosikki. Luomusitruksilla on paria poikkeusta lukuunottamatta menty tämä talvi ja en voi kuin ylistää mehukkuutta ja makua. Pari kertaa on pitänyt tehdä täydennystä lähikaupan normivalikoimasta ja pettymyksiä ovat olleet molemmat kerrat. Puolukat on pakkasesta jo melkein syöty, mansikkamurskeet ehkä puoleksi ja mustikat samoin. Jos oikein ekologinen olisi ei tuontihedelmiä saisi syödä, mutta niin pitkälle en vielä taivu. Tammikuun perinteisiä linssisosekeittoa ja kasvissosekeitto (oransseja) on myös syöty.

Tulokkaalle valmistui jälleen yksi villavaate lisää. Porkkanasoseen värinen merinoliivi. Nopea ja hauska ohje. No, nappien ompeleminen ei kuulu lempipuuhiini, mutta ne sattuvat olemaan tuon liivin juju. Tämä oli ensimmäinen projektini tuosta Artesanon superwash merinosta. Hieman jo huolestuin kun laitoin liivin viimeistelypesuun upottaen ja altaasta nousi jotensakin lörpsähtänyt rutjake, mutta lanka otti kuivuessaan muotonsa takaisin ja pehmeni entisestään. Täytyy tunnustaa, että tuon liivin kanssa mallasin jo vauvan vaatekaapista pari asukokonaisuutta valmiiksi. Mietin josko laittaisin edellisen postauksen lintumerkin ommellen liiviin, mutta oikeastaan se ei kaipaa muuta kuin sen tulokkaan sisäänsä.

January calls for vitamin colors and especially the color orange is part of my winter time every year. I have been eating especially lovely ecological citrus fruits and I have to say I'm not going back to the normal kind. The taste and the juiciness of the eco ones is just so much better.

One more garment for the baby is ready, a juicy colored vest. A lovely and very quick pattern and I can hardly wait to dress the baby with it.

Vähän väkerrettyä

Neuloin vähän, kirjoin vähän.  Lunta satoi paljon, toi mukanaan uuden äänimaiseman, pehmeän lempeän. Väkerrykset olkoot arjen pieniä iloja. Lasinalusten ohje on PurlBeestä. Kirjonnat omasta päästä, suurempi on rintakoru, pienemmän käyttötarkoitus ei ole vielä selvillä. 

I knitted a bit, embroidered a bit. It snowed a lot. The pattern for the coasters is from PurlBee the embroideries freehand work by me.

Raita kerrallaan

Eilen illalla aloitin minuuttietäisyyksiä laskien jämälankahuivia, kasvun ja toivon vihreää, hippuja keltaista, raidoitin hilpeää odotusta. Aamulla oli hiljaista - aivan liian hiljaista, mutta lopulta sain laskea kymmeneen ja pidemmällekin. Raitoihin neuloituivat pelot, lopulta myös kiitos. Paljon muuhun en osaa nyt keskittyä: ärhentelen ja hermostun, olen kait aika sietämätön. Silmukoiden tasainen kertyminen, puikkojen kilinä, luottamusharjoitukset ylöspäin. Jokainen lapsi kasvattaa äitiä, jokainen lapsi kasvattaa pelkoa.

A scarf of my pregnancy. Every stripe might have a story of its own to tell, a story of waiting, anxiousness, sorrow, happiness, thankfulness. Knitting seems to be the only thing I can concentrate at at the moment.

Kumma keli

Hanki on kumiseva kansi, kävelen kuin heikoilla jäillä. Puut satavat kilisevää jäätä, jotain mitä en ole kuullut ennen. Taivas tihkuu lätäköitä hangen pinnalle. Postilaatikko saa lasikannen, lapset leikkeihin suunnattomia lautasia. Valoa on turha etsiä, mutta toivoa voi.

The snow is covered with ice. The trees shake the glassof their branches with a rattling sound-something I have never heard before. It drizzles small ponds on the ice over the snow and there is no use to search light,  only greyness. A truly remarkable weather.

Pakkaspaiste

Aurinko suuntaa ylös ja pakkasmittari alas.

Kuihtunut näyttää hetken kauniilta. 

Joulunpunaiset lakanat vaihtuvat vihertävänsinisiin.

Puikoilla olevissa sukissa on samat värit kuin jauhokaapin kaunottaressa.

Laatikosta löytyy tammikuun kunniaksi tammenlehti.

Ulkona -29 C, pakenen saunaan.

Uunista ulos

Leipäkokeilut ja oppi jatkuivat jälleen tänään. Vuorossa oli hapan sekaleipä ja nyt tuli niin hyvää (sallikaa nyt pieni kehuskelu), että esikoisellekin maistui ja pyysi, että äiti leipoisi vain tätä leipää. Nuorimmainen puolestaan apukokkina maistelee sujuvasti kaikkea leipäjuuresta silkkaan jauhoon. Pitkulaiset kateleivät ovat hänen käsialaansa. 

Leipäopinnoissa uutta tänään oli nostatuskorien käyttö. Tai siis asianmukaisten korien puuttuessa leipä nostatettiin siivilöissä, joissa oli jauhotetut leivinliinat. Kovin jauhoista puuhaa tuo oli, mutta antaa leivälle kauniin muodon. Alan myös vähitellen päästä jyvälle sopivasta jauhomäärästä, joka on selvästi alle kirjan mittojen.

Uunin antimet ja siskon vierailu kirjautuvat päivän valopilkkuihin. Apukokki oli pahalla tuulella, koska äiti on tylsä ja äiti oli pahalla tuulella, koska on ilmeisesti tylsistynyt. Sanomattakin selvää siis, että "pullat" on vielä uunissa.

The learning process with bread baking goes on. Today's bread  (sour rye bread) was a success through the whole family, this time even my eldest kid wanted more of it. The bread and the visit of my sister were the highlights of today, otherwise my youngest kid and me were in a lousy mood, both bored.

Aaltoja ja marenkia

Maailman hiljensi lumimarenki, jähmeä kuori joka hilaa kengälle vastaan. Kaikki muu on vaimeaa, paitsi valo joka saa puhtaudesta uutta voimaa. Minä odotan aaltoja. Aaltoja vierimään selästä vatsalle ja reisiin. Viime yönä niitä tuli monta kauniissa jonossa, mutta sitten merenkäynti laantui ja minä jäin rannalle odottamaan. Odotan ja katselen kun tomusokeri lisääntyy. Oli aikaa katsella, koska kotikaverini pääsi tänään päiväkerhoon päiväkoti-ikävää lievittämään. Palasi intoa puhkuen, onnellinen. Vaihdettiin verhotankoon vihreää ja nostin vesikarahvin pöydälle. Ensimmäinen tehköön kevättä, toinen muuttukoon maidoksi.

Porvoo-peitto

Porvoo-peitto

ilman ohjetta inspiraation mukaan

Lanka: Sublime Soya Cotton dk

koukku: 4mm

Melkein vuosi sitten tein mieheni kanssa ihanan karkumatkan Porvooseen. Majapaikan vieressä sijaitsi sopivasti Teetee-lankakauppa. Lankakaupan antimien ja Porvoon värien yhdistelmästä alkoi hiljalleen syntyä virkattu peitto ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Aika pian sai huomata, että lankaa oli liian vähän. Tein lisätilauksen, mutta vielä paljon enemmän olisi lankaa tarvittu, jos olisin pysynyt alkuperäisessä ideassa lasten torkkupeitosta. Kun nyt aloin miettiä, miten ehtisin vielä vauvalle tekemään peiton, kuten isosisko aikanaan sai synnärille, alkoi virkkaaminen taas kiinnostaa. Viime kerralla lähdin peiton pääteltyäni suoraan synnyttämään, mutta eilinen peiton päättely ei ole saanut vielä samaa vaikutusta aikaan. Lanka ei ole kovin lämmintä, mutta tarvitaanhan peittoa vielä kesälläkin, mutta peiton väreihin olen tyytyväinen vieläkin.

Almost a year ago I took a little trip with my husband to Porvoo. Very near to out hotel was a good yarn shop. The new yarn from the shop and the beautiful colors of the Porvoo inspired me to start a crocheted blanket, without a proper plan though. Soon I was ran out of yarn and made an order for more, but still I didn't have enough to make a proper size blanket. Last week I was wondering whether I still had time to make a swaddling blanket for the baby, I remembered the Porvoo-blanket and started to crochet again. I'm happy with the results, especially with the colors I chose, but the material isn't the best possible for a winter baby.

Kaupallisia tiedotteita

Myssy Moda 1/2011 ohje nro32

Debbie Bliss Donegal luxury tweed aran kaksinkertaisena

vähän vajaat 100g

8mm puikot

Tammikuuhan on kuuluisa ale-aika, mutta minusta on vuosien mukana kadonnut aika iso osa kaupoissa kiertelijää ja loppuraskaus minimoi vähäisenkin kaupoissa luuhaamisen. Aivan turvassa en ole kuitenkaan ollut kaupallisen maailman houkutuksilta, se kun sattuu asumaan tämän samaisen nettiyhteyden takana kuin blogitkin. Hiukset likaisena ja virttyneessä yöpaidassa on voinut osallistua yhtälailla kirja-aleen kuin lanka-aleenkin ja sai esikoinen jokusen vaatteenkin ihan tarpeeseen täältä. 

Lankakauppaan itsensä klikkaaminen on mihin tahansa vuodenaikaan riskialtista puuhaa. Tänään postilaatikossa odotti yhden klikkauksen tulos Titityyn lankakaupasta: kassillinen kevättä. Keltaista ja vihreää, houkuttelevaa ja piristävää. Raeggae on villahousuja varten,  Hempwol jäi kutkuttamaan mieltä messuilta ja Merisockia piti saada hyvien kokemusten jälkeen lisää. Onneksi lankavarastossani tapahtuu myös kerien jalostumista toiseen olomuotoon, etteivät ainoastaan holitittomasti lisäänny.

Vaikka postiin tulikin kassillinen kevättä on ilmat oletettavasti vielä pitkään kohtuullisen talviset ja paksumman pipon tarve ilmeinen. Modassa oli käyttökelpoisen näköinen pipo-ohje ja kaksinkertaisena neulottuna löytyi lankavarastostani sopiva lankakin. 8mm puikot ja kaksinkertainen lanka takasivat pipon pikavauhtia. Tämä tykkää tuloksesta, vaikka ei päätään haluakaan pipon kanssa liittää oheen todisteeksi.

Leipäraportti/Bread report

Leipäkorit ovat täyttyneet viime päivinä tasaiseen tahtiin. Jääkaapista löytyy rusinavehnähapanjuuri, ruishapanjuuri ja levain. Hyllyt notkuu jauhopusseja ja yleiskoneen osat on kovilla. Joululahjakirjasta olen ehtinyt jo testata aamiaisruissämpylät, foccacian ja muunnellen vaalean perusleivän ohjetta. Kirjan ohjeiden suolamäärä on taannut taikinaan makua, mutta jo nyt huomaa juuren syventävän vaikutuksen taikinan makuun. 

Jos haluat tehdä Leipä-kirjan resepteillä leipää tarvitset hyvän keittiövaa'an ja tehokkaan yleiskoneen. Minulla on tehokkaaksi luulemani Assistent, mutta kirjan mukaisia jauhomääriä kone ei jaksa vaivata suositeltuja aikoja. Kunhan pääsen touhussa sormituntuma-asteelle, vähennän jauhomääriä ja todennäköisesti myös useimmiten puolitan taikinan jo siitäkin syystä, että lapset eivät vielä ole täysin sopeutuneet ajatukseen äidin leipomuksista perusleipänä. En halua leipoa niinkään pakastimeen, koska sieltä leipä ei maistu yhtä hyvälle. Kirjan reseptit vaativat myös huolellista suunnittelua, koska usein leipomisprosessi esitaikinoineen ja kohottamisineen vie aikaa kahdelta päivältä.

Jokunen uusi kikkakolmonen on kirjasta jo hihaan tarttunut, kuten suolan lisääminen vasta aivan vaivaamisen lopussa ja kohottaminen leivinliinan tuella tai nesteen lisääminen jauhoihin ei toisin päin. Leivät ovat kohonneet hyvin minimaalisella hiivamäärällä ja rakenne on ollut tiiviin kuohkea suurista jauhomääristä riippumatta. Opettelu ja vähitellen oman leipätyylin löytäminen jatkuu.

With the help of my Christmas gift book about bread baking I have been practicing and learning a few tricks. I have come to notice that my food mixer isn't made for this heavy doughs (it should be one of the most powerful on the market though), that my kitchen weigh is inevitable and that sour starters really make a difference as does the amount of salt. The learning process goes on.

Täysi päivä, puolikas aurinko

Paljon mahtuu yhteen päivään:

Auringonpimennyksen kummaa valoa ja sitä seurannutta pakkaskirkkautta.

Parin kaapin raivaus, jotta tulokkaan tavarat mahtuisi johonkin.

Esitaikinan teko, hienolta nimeltään levain.

Joulun jämäsmetana muuttui herkkulettusiksi.

Esikoisen pujottelema nukkekodin matto.

Nuorimmaisen ensimmäinen (hieno!) ompelukuva.

Toiset villahousut puikoilla.

Vispipuuro.

Samalla puolen pöytää

Keittiön pöydän toinen puoli on ollut varattuna koko päivän, kukaan ei ole halunnut istua pöydän vastakkaisella puolella. Epätasapainoon istumapaikoissa on hyvä syy: mies maalasi eilen yhdelle seinistä uuden värin valkoisen tilalle ja koko perhe haluaa ihailla lopputulosta. Kuukauden päivät varastossa odottanut väri (Tikkurilan Nefriitti) toi keittiöön uuden ilmeen. Väri vaihtelee katselukulmasta riippuen harmaasta, sinertävän kautta vihreään. Uudelta seinältä on hyvä aloittaa vuosi. Jouluverhot saanevat pian lähtöpassit, mutta amaryllista katselen mielelläni vielä tovin. Auringossa se muuttuu melkein keväiseksi.

All the seats on one side of the kitchen table have been taken all day, no one wants to sit on the opposite side. The reason is the new color on the wall. My husband painted the ex-white wall into this lovely ever changing shade of grey and green with hints of blue. It is good to start a new year with a new wall! The Christmas curtains will have to go soon, but I will gladly keep on watching the amaryllis. It looks almost like a spring flower in the sunlight.

Vaihtui ja ei

Korvaläppälakki Moda 6/09 malli 38

Debbie Bliss Baby Cashmerino

2.5mm ja 3.0mm

Ensisukat, oma sävellys

3.0mm

Nalle nro 2, Henri the knitted bear

mysteerijämälanka (luulisin olevan myös Debbie Bliss)

Vuosi todistettavasti vaihtui ja oikein mukavissa, herkullisissa merkeissä vaihde menikin, mutta muuten ei suuria vaihtelun tuulia ole havaittavissa. Esikoisen kanssa on menossa taistelu omassa sängyssä nukkumisesta, neulehermoja kutkuttaa koko ajan houkuttelevasti ja on aika täyteläinen olo. 

Moni suosikkibloggaajani on katsellut ensin menneeseen vuoteen, mutta ilmeisesti minä olen ollut siinä määrin töistä väsynyt ja raskaudesta väsynyt, että saapi oikein miettiä, jotta muistaa mitä erityishetkiä viime vuoteen sisältyi. 2010 oli arkinen ja tasainen, mutta hyvä vuosi kuitenkin. Lapset sairastivat riittävästi, mutta suurilta kriiseiltä varjelluttiin. En kaipaa vuoristorataa, huimia seikkailuita ja saavutuksia tähän alkavaan vuoteenkaan. Tasainen on hyvä ja riittää minulle.

Uuden vuoden neuleet ovat olleet uuden vauvan neuleita ja muutenkin miniatyyrikokoa. Ensin tikkusin sittenkin vielä toisen nallen, jonka nuorimmainen omi itselleen. Tulokkaan neulesettiä täydensin korvaläppälakilla ja sukilla. Tumput ovat vielä puikoilla ja jännityksellä odotan riittääkö lanka, viimeiset grammat ovat käsillä. Pitkäpunttiset villahousut ja peitto vielä puuttuisi, mutta niitä ilmankin selvitään, jos ei aika, motivaatio, aika ja rahkeet riitä.

The year changed, but not that much the other things here around. I'm still feeling quite full with my pregnant belly and feeling very much compelled to knitting. As new year's knits I finished one more miniature teddy (my youngest one insisted for one) and an ear flap hat with matching socks for the baby. The mittens are still on my needles and the yarn is near to end, I hope I have enough of it.