Vastaväriksi violettia

Tuoksuherne oven pielessä, taitepapuja kattilassa, kimalaiset kiitollisina jokaisesta iisopista. Kaikki ei ole vielä keltaista. Violetille, oranssille ja vihreälle on sijansa. Iloitsen, kun työt tekevät viikonlopuista jälleen erityisiä. Viime viikko vasta harjoiteltiin, ensi viikko näyttää mitä arki on. Toivottavasti se on ystävällinen. Toivottavasti se on ystävällinen myös sinulle.

Retuperältä iltaa

Ollaan ihan lomalaisesti retuperällä. Valvotaan myöhään, nukutaan myöhään, syödään myöhään. Syödään liikaa (mutta se on mukava sivuvaikutus ystävien tapaamisista). Muita tekemisiä ei pitkäksi listaksi sitten olekaan, lähinnä olen lukenut Kyllikki Villaa ja neulonut vihreää villaa, poikettiin Siuntiossa. Elämä on mukavaa -kesä on!

We are soo on holiday. We stay up too late, wake up late and eat late. Actually we also eat too much, but that's only a natural side effect of meeting friends over dinners. There isn't much more to mention, mainly I have been reading Kyllikki Villa (her last name means wool in Finnish) and knitting some green wool. Life is good, Summer is good.

Vihreää

Mies matkaili viikonlopun Tanskan maalla ja tuli kotiin oikein mieluisien tuliaisten kanssa. Päälle sujahti Nü:n tunikamekko ja kupissa on Löv- vihreää teetä. Taisi löytyä uusi vihreän teen suosikkimaku.

Pöytä, kimppu ja takaovi

Yhden pöydän järjestin. Siivosin pois muutaman viikon postit, pikkuneitien väritykset ja viralliset. Suurempaan siistimiseen ei nyt vielä rahkeet riitä. Toukokuussa on kodin osana epäjärjestykseen tyytyminen, koska se vähä aika, mitä töiltä ja unelta käyttöön jää, on oltava ulkona, etenkin jos aurinko paistaa ja se onneksi on paistanut. Toisaalta ei se nukkuva kotiväki myöskään ehdi pientä tai edes suurempaa epäjärjestystä huomata. Välillä jälkikasvun saaminen sisätiloihin edes lyhyeksi ruokahetkeksi on taistelun takana, heille kesäinen koti on lähinnä erinäisten ulos kannettavien tavaroiden varastointipaikka ja teltan puuttuessa myös siis nukkumapaikka.

Kissan ilmaantuminen talouteen on muuten aiheuttanut kukkakimppuongelman. Vähänkään myrkylliset kukat ja toisaalta rikkoutumiselta varjeltavat maljakot pitää nostella ylös hyllylle turvaan, jos itse poistuu paikalta. Nyt miettii aina kahdesti ennen kuin poimii kukkia maljakkoon ja samalla kaipaa maljakkokukkiaan. Toisen kissapedon karkaaminen on tehnyt terassin käytöstäkin oman taiteenlajinsa. Jotta jäljelle jäänyt kissa ei pääsisi livahtamaan omille teilleen, pitää ovet sulkea jäljessään pikavauhtia. Mikä kesäkoti se sellainen on, jossa takaovi ei voi olla auki koko ajan? No, eipä ainakaan tule hyttysiä sisälle, vaikka niitä runsaanlaisesti jo tarjolla olisi.

The life in May is totally outdoors. The best I can do indoors, is to clean one table and decorate it with flowers (until the cat comes and I need to put the flowers on a shelf).

Arkihaasteita

Korvissa suhisee ja puhisee. Kodin äänimaailmaa hallitsee tällä hetkellä keittiössä pöhisevät kuivatustuulettimet. Samaan ilmiöön liittyvät käsitiskikasat kodinhoitohuoneessa, kahvin- ja vedenkeitin evakossa ja kasa keittiökaapistoja olohuoneessa. Koko koti on pieni poikkeustila. Poikkeustilaa edelsivät yhden lapsen vyöruusu ja toisen lapsen vesirokko. Onneksi kevätvalo auttaa jaksamaan poikkeustilatkin, mieli on kaikesta huolimatta hyvä ja iloinen. Tämän päivän vesisateessa luotan jo lumien sulamiseenkin.

Some leakage in the kitchen and chicken pox have made the everyday a bit challenging lately. But finally the Spring is coming and I feel cheerful.

Laatuaikaa laatikossa

Siinä ei valitettavasti ole mitään uutta, että yleensä hiihtolomalla meillä sairastetaan. Viikonloppuna kuumeili keskimmäinen, tänään aloitti nuorimmainen ja minulla hiipii selvästikin kurkussa jo uusi flunssa, vaikka vasta luulin edellisestä päässeeni. No, onneksi ei ole ollut suuria suunnitelmia tai kalliita matkoja, jotka nämä tavalliset poikkeustilanteet olisivat vääjäämättä pilanneet.

Miehen ja minun vapaapäivä ilman lapsia muuttuikin miehen pitkäksi hiihtolenkiksi ja minulla laatikoiden järjestelyksi kuumeilijan kaverina. Keittiön pari miljoonalaatikkoa sai  tavata roskapussia oikein antaumuksella ja reseptilaatikko keveni ja järjestyi. Voisihan sitä ottaa hiihtolomansa järjestelylomana, kuten Yle Puheen Maria Petterssonin ohjelmassa ehdotettiin. Tuo ohjelma kannattaa muuten kuunnella, siitä saa sopivasti puhtia järjestelyyn ja raivaukseen. 

Aurinko, tuo kaivattu, kaunis ja kultainen ilahdutti sisältäkin käsin, lisäsi hehkua vastamankeloituun pyyhekasaan. Vihdoin olen päässyt sinuiksi kodinhoitohuoneessa iät ja ajat nököttäneen möhkäleen, mankelin kanssa, todennut että keittiöpyyhetaloudessa mankeli on pyyhehuollossa juuri oikea väline, mutta lakanat ja pussilakanat jätän suosista runnomatta sen pieneen kitaan.

Mantelimania

Onkohan joku muukin innostunut manteleista, koska lähikaupasta ovat tummat mantelit lopussa. Taidan olla aika lähellä totuutta jos sanon parin viime kuukauden aikana syöneeni puolitoista kiloa manteleita. Olen laittanut niitä kourakaupalla itsepaahdettuun mysliin, kantanut käsilaukussani iltapäivän makeannälkään ja paahtanut pannulla paprikajauheen ja suolan kera sipsitarpeeseen. Vain tummissa, siis kalttaamattomissa manteleissa on oikea maku ja sanovat niiden olevan terveellisempiäkin. Ehkä mantelintarpeen selittää tarve lisäkalsiumille tai jollekin muulle hivenaineelle.

For the past two months I have been eating lots and lots of almonds. Almonds as part of my home-made granola, almonds as afternoon snack and almonds instead of potato chips. Each Spring seems to come with some sort of craving, perhaps it depends on vitamins and minerals I'm lacking.

Kakkutalvi

Tyttären 2-vuotisjuhlat on juhlittu. Kakut on  syöty, lahjat on avattu mutta se tietty villapaita ei vain vielä ole valmis. Helmikuun perinteinen flunssakausi perheessämme on myös aloitettu, mutta toistaiseksi on vältytty varsinaiselta influenssalta. Runebergin tortut vaihdetaan huomenna laskiaispulliin ja sen jälkeen voisikin pohtia, miten sokerin määrän saisi vähenemään- ainakin seuraaviin syntymäpäiviin saakka.

Our baby turned two years. We celebrated her with cakes and gifts, but the one sweater intended to be her present isn't ready yet. February started with common colds but so far we have managed to avoid the flu. The special cupcakes for our national poet will tomorrow be replaced by the whipped-cream filled buns. After these cake-filled festivities I might be ready to think about reducing the amount of sugar consumed around here, at least till the next birthday.

Syksyasetelmia

Sadonkorjuuaika on parhaimmillaan. Ensimmäistä kertaa on itse kasvatettua perunaa ainakin pariin kattilalliseen, jälleen on tummanpunaista porkkanaa ja raidallista juurikasta. Syksyn parhaita makuja ja värejä. Korianterin siemenet eivät ota tuleentuakseen, mutta kokeilen josko kypsyisivät kuivuessaan. Minttua on rikkaruohoksi asti. Kukista jaksavat vielä leijonankidat ja kehäkukat, sisällä esiintyy afrikkalaisia kukkia. Yhden kukan ehtii vaikka pienintä nukuttaessa. Katsotaan tässäkin kuinka pitkälle intoa riittää ja päätetään sitten vasta mitä kukista syntyy.

Self grown potatoes for the first time, once again purple carrots and stripey beet root, these are my autumn delights. The flowers in the garden are soon at the end of the season but indoors the crocheted african grannies are starting to bloom.

Viikonloppuun tulikin syksykesä. Satoi, paistoi, tuuli ja lämmitti kaikkea vuorotellen ja välillä yhtä aikaa. Syksykesä oli myös herkkuhetkien jatkumo. Oli banaanileipää, omenapiirakkaa, kanttarellikastiketta, risottoa lisukkeineen, jäätelöä ja monta kuppia rauhallista kahvia. Oli myös aamu-unet ja päiväsauna, illalla lapsia jotka eivät nukahda. Perusteellisesti nautittu viikonloppu, josta hyvä lähteä uuteen.

Vihertää puussa ja puikoilla

Ulkona on upea kevätvehreys ja yllättävän kylmä tuuli. Viime kesän suosiolliset säät näkyvät pensaissa runsaina kukkatertun alkuina. Kesäsäistä ei vielä tiedä, joten aivan luontevaa on neuloa vihreää villatakkia. Iltaruokaan saatiin vihreää omasta pihasta, ruohosipulia, persiljaa, lipstikkaa ja nokkosta.

Everything is greening, but still the wind is surprisingly cold. Here it can be cold even in the Summer so the green on my needles is wool. The greens for dinner are from the garden: chives, parsley, lovage and nettle.

Kun on ulkona, ei ehdi tehdä mitään sisällä. Kun sitten viimein on sisällä, ei ehdi tehdä muuta kuin huushollata, koska vääjäämättä kotitöitä kasautuu. Siinä sivussa ihminen vieraantuu tietotekniikasta, blogger on hiljaa ja laskujen eräpäivät paukkuvat ohi, kun nettipankkiin on liian pitkä matka. Ja vaikka ei varsinaisesti edes olisi ulkona, on puoli puutarhaa ikkunalaudoilla huutelemassa vettä ja huolenpitoa, välillä sitä huutelevat nuo ihmistaimetkin. 

Ihmistaimiin liittyen sain joku aika sitten Mamman uunin Marialta tunnustuksen, jonka toki ilolla otin vastaan, mutta samalla totesin, etten tunnustuksen mittaa tunne täyttäväni. En, koska kyseessä oli Vuoden mutsi-award.  Pelin henki vaati jatkamaan lauseita ja tässä niitä nyt tulisi:

1. Tunnen itseni vuoden mutsiksi. No,minä en ainakaan tunne, en sitä paitsi muuten aio tulevaisuudessakaan olla mutsi. Ihan äiti vaan tai teineille voidaan myöntää erityisoikeus vaikka äippään. Suurimmat onnistumisen tunteet liittyvät niihin hetkiin, kun löydämme tai keksimme jotakin yhdessä, kun kanava on auki molempiin suuntiin. Saadaan sama oivallus tai löydetään yhteinen nauru tai sääntöväännön jälkeen lapsi ymmärtää, miksi asia on ja pysyy, kuten aluksi sanottiin.

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on löytää tasapaino huolehtimisen, suojelemisen ja oikean vapauden määrän välille.

3.Suurin lapseltani saamani kohteliaisuus on heidän luottamuksensa siihen, että autan tai löydän ratkaisun. Suuria sanallisia kohteliaisuuksia lapset viljelevät päivittäin, kertovat rakastavansa, sanovat maailman parhaaksi, vaikka kyllä niitä vastakommenttejakin jo kuulee, niin että realismi säilyy.

4. Kello 12 yöllä olen yleensä sängyssä lukemassa, nyt viime viikkoina jopa jo unessakin.

5.Kello 8 aamulla olen yleensä puolihereillä. Nuorin on tullut nyt siihen ikään että aamulla meno alkaa mielellään jo vähän aikaisemmin ja heti täysillä, äidin ei auta muu kuin kiskoa itsensä väkisin vipeltäjän perään.

6.Haluaisin sanoa lasteni isälle: Olen saanut aarteen kun sinut sain lasteni isäksi, olet ihan paras ja hurjan rakas!

7.Haluaisin sanoa omalle äidilleni: Muista pitää myös itsestäsi huolta ja hemmotella, me pärjäämme kyllä!

8.Viimeksi kiroilin äänettömästi lyödessäni pikkuvarpaani tuolin jalkaan. Ääneen ja kunnon kirosanoilla aniharvoin.

9.En ole koskaan osannut ajaa autoa, nyplätä pitsiä, puhua arabiaa...Joitakin noista voisin vielä toki opetella.

10.Parasta mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä on syödä pitkän kaavan mukaan, hyvässä seurassa, laadukkaassa ravintolassa.

Äitienpäivä lähenee, joten haasteeseen saa tarttua  jokainen, joka haluaa äitiyttään tarkemmin pohdiskella. Erityisesti pystin jätän Inalle, jonka äitiarkeen lisähaasteensa tuo vieras maa.

Perjantaista pääsiäiseen

Sunnuntaiaamuna pöydälle ilmestyvät iloiset koristeet, suklaamunat ja muut herkut. Lampaan viulu on kahvipapujen kanssa marinoitumassa ja rahkan voisi laittaa pashaa varten valumaan. Mielessä siintelee myös sitruunapiirakka. Neuloin kirjoneulemunan, mutta siitä tuli harjoituskappale -tai ainoa laatuaan. Pian on pääsiäinen.  Sinulle joka myös juhlit pääsiäistä toivon riemullista juhlaa!

Haipakkaa

I find this coincidential color co-ordination quite amusing.

 

On juhlittu esikoista (Huippuhyvä suklaajuustokakku täältä ) ja vielä tällä viikolla jatketaan. On juhlittu kymmentä aviovuotta. On siis leivottu ja siivottu, mutta myös tuftattu, esiinnytty kuoron kanssa, istuttu virallisissa, kipitetty nuorimmaisen perässä ja muuta sellaista, tavanomaisesta poikkeavaa ja tuikitavallista. Aina jossakin välissä vähän neulottu. Nuorimmalle taitaa valmistua kesätoppi ennen toukokuun ponchoa.

Birthday parties of our first-born, our own wedding anniversary, baking, cleaning, punch needle embroidery, singing with the choir, sitting in meetings, running after our toddler -quite a lot happening here lately, but still some gaps for knitting. The youngest one might get a summer top before her poncho for May.

Ohjeen vieressä on aina tilaa

Sitä olisi valmis vaikka retkelle. On uusi valmis kassi ja lämmintä ruisleipää. Hanko-kassi valmistui viimein, kun luovutin isojen avainrenkaiden etsimisen ja ostin puiset verhorenkaat. Hetken harkitsin metallirenkaita, joita roikkuu omissa verhotangoissa, mutta niistä olisi kassiin tullut huomattavasti lisäpainoa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon kassin sangat venyvät käytössä. Nyt ne ovat minulle juuri sopivat. Olisikohan tämä nyt tämän vuoden kesäkassi?

Herättelin hapanjuuren taas käyttöön. Ensimmäisen erän leipiä paistoin puolen yön aikaan, mutta toinen pellillinen kiikutettiin ulkovarastoon yöksi. Leivät kohosivat yön aikana kauniisti ja happamoituminenkin tuntui jatkuneen. Olin hapanjuuren kanssa uskaliaalla tuulella. Se oli unohtunut luvattoman pitkäksi aikaa jääkaappiin, mutta uskaltauduin käyttämään sitä. Kaadoin vain pinnalle kertyneen happaman liuoksen pois ja lisäsin jauhoja ja vettä. Ainakin juuri toimi niin hyvin, että en lisännyt taikinaan lainkaan hiivaa. Vatsan kommentit aiheeseen puuttuvat, mutta maku oli kohdillaan.

The Hanko-bag is ready and so is today's sour rye bread. I didn't find the big metal key rings that the pattern suggested for the bag, so I used wooden curtain hangers instead. The starter for the sour rye bread isn't very official version either, but it worked (I hope my stomach agrees).

Sokeritodellisuus

Vuoden alussa kuuluisi kait olla detox-kuurilla, laihduttaa vimmatusti ja hörppiä smoothieta. Niin minäkin villeissä päiväunissani, mutta totuus on paljon sokerisempi. Kirja-alesta irtosi sopuisaan hintaan Leilan herkkukirja. Melkoisen turmiollinen opus se tuntuu olevan. Tämä rouva haluaisi testata jokaisen ohjeen ja ohjeissa ei säästellä sen paremmin voita kuin suklaatakaan. Tänään appivanhemmat kestittiin suklaakuppikakuilla ja appelsiinisuklaakekseillä. Molemmat ohjeet toimi kiitettävästi ja lopputulos on sen verran tymäkkä, että kappale kutakin riittää iltaan asti.

In January one should be on detox diet, loosing weight and sipping smoothies. Me too, at least in my wildest day dreams, the reality is packed with sugar though. The newest book in the kitchen by the Swedish Leila Lindholm is the reason for my sugar covered January. Today I tested two recipes, the chocolate cupcakes  and the orange-chocolate cookies. Both delicious.