Lumi katosi miltei yhtä pian kuin tulikin. Oikein en osaa vielä kevääseen uskoa, lätäköistä katselee syksyn jatkoaika. Auringon puuttuessa joutuu järkkäri lepäämään, kännykässäkin on paremmat valotehot, kuin vanhenevassa kennossa, silti en osaa blogiovea täysin sulkea.

Mutta neulepuikot ovat saaneet liikuntaa puuttuvien suksien edestä. Alkuvuodesta on valmistunut kolmet lapaset, yksi pipo ja aloitettuja neuleita on kohta joka sormelle. Pian on taas se aika, jolloin neuleet saavat tehdä tietä puutarhapuuhille. Siihen asti puikot laulakoot.

The snow dissappeared almost as fast as it came. The unclear season is reflected in puddles, this winter has been a series of successive autumns. My ageing camera has been mainly resting, but not my needles. In past few months I have finished three pairs of mittens and one hat and I have started at least as many projects. Soon the knitting will give way for gardening, but before it happens, you'll find me with needles and yarn.

Rajoitun

Elämä tapahtuu tänä syksynä ilman kameraa. Olen käynyt museossa, näyttelyssä, kuoromatkalla Ruotsissa ja ihaillut maisemia, mutta kamera on ollut kotona. Ehkä välillä on hyvä nähdä ja kokea asioita ihan itselleen, unohtaa etsin ja virtuaalimaailma. Vai onko sittenkin kyse siitä, että täydet päivät rajoittavat itseilmaisua, riisuvat ensin kuvat, sitten vähitellen sanat, jättävät jäljelle ihmispolon, joka kiiruhtaa tehtävästä ja hetkestä toiseen.

 Kaiken keskellä iloitsen uusista aluevaltauksista: olen opetellut neulomaan kahta sukkaa yhdellä pyöröpuikolla ja pitsinnypläyksessä otan ensiaskeleita, vai pitäisikö sanoa ensilyöntejä. Jos joskus arki rajoittaa elämästäni pois käsillä tekemisen, on syytä huolestua, silloin olen antanut itsestäni pois liian suuren palasen.

Enemmän unta

Arki haukkaa suuria paloja, minä järsin sitä pienempiin palasiin. Tarpeellinen tunti enemmän unta jättää blogin hunningolle. Syyskuu sujahti johonkin.

Posti-ilo

Tänään ilo odotti postilaatikossa, myöhemmin se kumotti taivaalla ja heijastui hangelta.

Kiitos, Rouva Pioni, että annat hyvän kiertää. Toivon, että se palaa monenkertaisena takaisin.

Today I received cheerful mail from Rouva Pioni. Some days the trip to the mail box makes all the difference.

Sata aivastusta ja aurinko

Sata aivastusta ja puoli pakettia nenäliinoja. Onneksi myös valmiit sukat, aurinko ja arpajaisvoitto Marialta. Siihen kun lisää, että huomenna iltapäivällä alkaa hiihtoloma, niin asiat on ihan mallikkaasti.

Harmauden hopeareunat

Katselin blogipostauksiani menneiden vuosien helmikuilta ja totesin, että vetämätön olo ja aikaansaamattomuus taitavatkin olla harmaiden kelien aikaan saamaa, yleensä helmikuulla on ompelukone hurissut ja puikot laulaneet. Tarve auringonpaisteelle alkaa olla ilmeinen. Ehkä aurinkoakin on ollut, mutta en ole ollut kotosalla sitä huomaamassa. Työpaikan ikkunasta katsellessa on aika se ja sama millainen ilma ulkona on.

Neuleetkin jumittavat, mutta onneksi keskiviikkoillat pelastavat tekemättömyydeltä. Mattoketju (yläkuvan ylin ketju) on valmis ja kuningasketjukin (toinen ylhäältä) melkein (kaksi muuta ketjua aiemmin tekemiäni). Parin viikon päästä vaihtuu näpertelylaji hopealangasta olkeen ja kaislaan. Hopeakoruja tekisi mielellään lisää, mutta hopean hinta asettaa rajat tälle innostukselle kuten myös hopealenkkien hidas sahaaminen. Kaiken kaikkiaan prosessi parista metristä hopealankaa lenkeiksi ja lopulta niiden yhdistely koruksi on innostava. Siinä on jotakin samaa kuin neulomisessa.

Kirjahyllyni runo

Tämän kirjahyllystä koostetun runon idean lainasin Marialta ja Sadulta. Ensin ajattelin, ettei hyllystäni irtoa runoja, koska kaunokirjallisuuden lainaan pääosin kirjastosta. Tarkemmin katsoen huomasin, että käsityökirjahyllykin voi runoutua. Kokeile sinäkin ja jos oma kirjahylly hirvittää, niin kokeile vaikka levyhyllyä!

Pykäpistoista linnunsilmiin

Naislahjakkuus sekaisin langoista,

sukkasillaan.

Kuin unessa viipyen tuhat ja yksi yötä,

kirjo punaista, valkoista, sinistä

naurujen maa, elävä maailmanhistoria. 

Joutavuuksien jumala,

 askeleen jäljessä kultaiset linnut.

This is a poem written with the titles in my bookshelf. I won't try to translate it, but go on and try to make your own!

Kun on ulkona, ei ehdi tehdä mitään sisällä. Kun sitten viimein on sisällä, ei ehdi tehdä muuta kuin huushollata, koska vääjäämättä kotitöitä kasautuu. Siinä sivussa ihminen vieraantuu tietotekniikasta, blogger on hiljaa ja laskujen eräpäivät paukkuvat ohi, kun nettipankkiin on liian pitkä matka. Ja vaikka ei varsinaisesti edes olisi ulkona, on puoli puutarhaa ikkunalaudoilla huutelemassa vettä ja huolenpitoa, välillä sitä huutelevat nuo ihmistaimetkin. 

Ihmistaimiin liittyen sain joku aika sitten Mamman uunin Marialta tunnustuksen, jonka toki ilolla otin vastaan, mutta samalla totesin, etten tunnustuksen mittaa tunne täyttäväni. En, koska kyseessä oli Vuoden mutsi-award.  Pelin henki vaati jatkamaan lauseita ja tässä niitä nyt tulisi:

1. Tunnen itseni vuoden mutsiksi. No,minä en ainakaan tunne, en sitä paitsi muuten aio tulevaisuudessakaan olla mutsi. Ihan äiti vaan tai teineille voidaan myöntää erityisoikeus vaikka äippään. Suurimmat onnistumisen tunteet liittyvät niihin hetkiin, kun löydämme tai keksimme jotakin yhdessä, kun kanava on auki molempiin suuntiin. Saadaan sama oivallus tai löydetään yhteinen nauru tai sääntöväännön jälkeen lapsi ymmärtää, miksi asia on ja pysyy, kuten aluksi sanottiin.

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on löytää tasapaino huolehtimisen, suojelemisen ja oikean vapauden määrän välille.

3.Suurin lapseltani saamani kohteliaisuus on heidän luottamuksensa siihen, että autan tai löydän ratkaisun. Suuria sanallisia kohteliaisuuksia lapset viljelevät päivittäin, kertovat rakastavansa, sanovat maailman parhaaksi, vaikka kyllä niitä vastakommenttejakin jo kuulee, niin että realismi säilyy.

4. Kello 12 yöllä olen yleensä sängyssä lukemassa, nyt viime viikkoina jopa jo unessakin.

5.Kello 8 aamulla olen yleensä puolihereillä. Nuorin on tullut nyt siihen ikään että aamulla meno alkaa mielellään jo vähän aikaisemmin ja heti täysillä, äidin ei auta muu kuin kiskoa itsensä väkisin vipeltäjän perään.

6.Haluaisin sanoa lasteni isälle: Olen saanut aarteen kun sinut sain lasteni isäksi, olet ihan paras ja hurjan rakas!

7.Haluaisin sanoa omalle äidilleni: Muista pitää myös itsestäsi huolta ja hemmotella, me pärjäämme kyllä!

8.Viimeksi kiroilin äänettömästi lyödessäni pikkuvarpaani tuolin jalkaan. Ääneen ja kunnon kirosanoilla aniharvoin.

9.En ole koskaan osannut ajaa autoa, nyplätä pitsiä, puhua arabiaa...Joitakin noista voisin vielä toki opetella.

10.Parasta mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä on syödä pitkän kaavan mukaan, hyvässä seurassa, laadukkaassa ravintolassa.

Äitienpäivä lähenee, joten haasteeseen saa tarttua  jokainen, joka haluaa äitiyttään tarkemmin pohdiskella. Erityisesti pystin jätän Inalle, jonka äitiarkeen lisähaasteensa tuo vieras maa.

Päivän positiivisin asia odotti postilaatikossa ja positiivisuutta tänään totisesti kaivattiin kaiken lumen, rännän ja veden sekaan. Paketti Japanista, kiitos Cocon.

The most positive thing today was waiting in the mail box : a package from Japan. Thank you so much Coco! Your mail made me forget all the snow, sleet and rain falling from the sky.

Sanablokki

Jos saisin sanat tänään kulkemaan,

• kiittäisin blogitunnustuksista Inaa, Mirvaa ja Rouva Kameleonttia
• tunnelmoisin hiihtoloman alkua
• turisisin perintörukista
• pohtisin valon kaunista kulkua

 mutta koska sanat jumiutuvat, olen ranskalaisia palloja ja sähkösanomaa.

 

I have a lot in my mind, but the words have lost their way to me.

• blogawards to thank for
• share my happiness of family holiday  
• tell you about the spinning wheel
• muse over sunshine

Eilen ja tänään

 

Eilen oli hyvää seuraa täältä, niin anteliaat tuliaiset ja leikin viemiä lapsia. Illalla korkkiviallinen viini ja täydellinen vuohenbrie, Metsuri. Viimehetken lahjaneulontaa.
Tänään sää sakeana lumesta, pää migreenistä. Päivällä mammani juhla, 90 vuoden kunniaksi. Illalla kasa piimälättyjä ja vaihdettu viini (jonka jätin väliin).

This time only in Finnish - a day with migraine.

Viime hetken viipotusta

Yhtään joululahjaa en ole tänä vuonna neulonut, mutta eilen illalla aloitin jotakin. Projekti on jo puolessa välissä, joten yksi neulomus ehtinee tänäkin vuonna pakettiin. Toast-luettelosta ja muista papereista askartelin vihkosen. Se taitaa jäädä vielä itselle koekäyttöön, koska en tiedä pitävätkö sivujen liimaukset. Joululeivät pitäisi leipoa, tehdä toinen pellillinen taatelimurupaloja jo syötyjen tilalle, tehdä joulukalat ja siivota, mutta aikaa on vielä riittämiin, eikä mikään ole pakollista. Taidan siirtyä blogista pienelle joululomalle. Nähdään taas ja hyvää joulua ihan jokaiselle!

Some last minute knitting on my needles. The first and the last knitted present this year, I'll finish it just on time. The notebook underneath my knitting is a test. I might make more notebooks like the one, if the glue keeps the sides attached. There is still plenty of time for rest of the cooking, baking and cleaning, but still I'm taking a short Christmas break from blogging, but we'll see again! Joyful Christmas to each and everyone of you!

Iloja

Perjantaisin voi pyydystää päivästä pieniä iloja, niin viikonloppuun suuntaa hyvillä mielin:

Postissa odotti Kanelimaan arpajaisissa voittamani kortit. Kiitos! Korttien värimaailma miellyttää minua erityisesti. Tuskin näistä vielä tänä vuonna raaskin yhtäkään antaa pois, jäävät kaikki ihan itsekkäästi omille seinille! Muutkin voivat ostaa kortteja Kanelikaupasta.

Kuumepotilailla lämpö on jo laskemaan päin ja tänään riitti virtaa jo riehumiseen.

Koska seinälle laitettiin joulukortteja, annoin tytöille kaapista tonttulakit ja yhden joululaululevyn. Niistä riitti puuhaa koko päiväksi.

Pelasin Muumien purnukkapeliä tonttuprinsessan ja koululaisen kanssa.

Small joys of Friday lead to a happy weekend feeling:

I received the cards by Kanelimaa, which I won in a give-away. So lovely cards, with beautiful colors.

The kids are feeling better again, no more high fever.

Elf hats and a Christmas cd kept the girls busy all day.

We played  Moomin board game.

Suupielet ylöspäin

Aamulla kutsuttiin taidenäyttelyyn. Ja minä kun luulin, että lehtiöllinen akvarellipaperia riittäisi pitkään.

Posti toi Niinan kauniit kortit. Tykkään, tykkään kovasti.

Jo toisen kerran tällä viikolla aamupäivällä tuoretta leipää Kotivinkin helpolla ohjeella.

Hyvä ystävä kahvilla.

Kirjaston lähettämä varaamasi aineisto noudettavissa-ilmoitus. Uusin Kyrö odottaa minua.

Keskimmäisen riittävän terveet labratulokset, huh ja helpotus!

Novitan sukkalehti, josta haluan neuloa kaikki sukat.

Miehelläkin pari päivää syyslomaa.

In the morning the kids invited me to an art exhibition.

The beautiful cards by Niina arrived today.

Fresh homemade bread in the morning.

A good, long time friend came to visit.

There's a book waiting for me in the library.

I can leave the worries of my child'd health away. Her lab results were ok!

The socks magazine by the yarn company Novita.

My hub has a couple of days off from work.

Sanoja viisi

Sanat katoavat välillä arkeen. Jää vain arjenpyörityssanoja, kieltosanoja, käskyjä ja toistoja. Välillä on vapauttavaa saada sanoja toiselta. Pyysin ja sain sanoja Mirvalta, saamani sanat ovat ne tummemmat.

Tällä kertaa en ole äitinä ihan niin kärsimätön. Tuntuu, että vauva oppii kaiken aivan liian nopeaan, kasvaa isoksi ja yrittää isompien perään. Kasvu hänessä on kärsimätöntä. Väitän jättäneeni osan kyseistä ominaisuutta kolmenkympin tuolle puolen, mutta vain osan.

Toivon, että minussa palaa ikuinen liekki, mutta en voi sanoa olevani palava. Tai ehkä pienen kynttilän verran.

Onneksi moni asia jota olen luullut enteeksi, on ollut vain asia muiden joukossa. Lopulta merkityksetön ja tavallinen. Enne on ollut vain omaa pessimismiäni, mielikuvitustani. Haluan elää nykyhetkessä, en tulevia enteistä etsien, kuitenkin ymmärtäisin ne väärin.

Minulla on polkupyörä, käytettynä ostettu ja tällä hetkellä käytännöllisesti hylätty, ulos jo yhdeksi talveksi jätetty. Ehkä siitä joku vielä menopelin saisi, mutta minä tarvitsisin suoraselkäisen mummomallin. Ensi keväänä ostan vauvalle istuimen satulani taakse ja hurauttelen menemään.

En usko, että kauneus on katoavaista. Se muuttuu ja välillä kätkeytyy, mutta se ei voi kadota. Ilman kauneutta ei ihminen jaksa, säily terveenä. Luonnosta löydän kauneuden helposti, muualta voi joutua katsomaan toisenkin kerran.

Sorry, this time only in Finnish. I was given five words and the text came out of them.

Uusi ja sitten taas uusi

Ihminen viettää jokusen tunnin koneensa edessä. Säätää nappulaa ja vipstaakia. Saa sävyt mieleisikseen ja poistuu hetkeksi äidin töihin. Kas kun blogger ei puhu selkosuomea, eikä anna tallentamisen mahdollisuutta ja muutenkin elää omaa elämäänsä, ei säätöjä enää löydykään mistään. Ihminen siis istuu uudestaan koneensa ääreen ja säätää lisää. No, ainakin tuli ulkomuotomuutos. Parannusehdotuksia otetaan vastaan.

Meillä on voittaja

Eskarilaisella oli tänään tärkeä päivä- tulevaan koululuokkaan ja opettajaan tutustuminen. Tärkeä pikkukoululainen oli siis omiaan onnettaren virkaan. Lippulappusarvonta suoritettiin perinteisin menoin: kaikki nimet paperiin, paperi tasasuuriksi lapuiksi, laput viikaten ja kuppiin, josta auringon ruskettama tuleva ekaluokkalainen arpoi esiin ilmeisesti päivän teeman mukaisesti alkuopettajan (muistinko oikein ?) eli Lissun!! Onnea, onnea!

Oli kerrassaan mukava lukea teidän kaikkien taitohaaveita. Toivottavasti mahdollisimman moni saa haaveilemaansa taitoa opetella - vaikka jo ensi syksynä. Näin aikuisenakin on hyvä välillä olla jossain asiassa ihan ekalla luokalla.

My pre-schooler got to pick up the winner. And the winner is Lissu.

Kevätarpajaiset /Give-away

Kuten lupailin, on pitkästä aikaa aika pitää pienet arpajaiset. Blogimaailmassa tuntuu olevan meneillään oikein arpajaisten kevätruuhka, mutta eiköhän sekaan vielä yksi voittomahdollisuus mahdu. Palkintona on jotakin vanhaa ja jotakin juuri väkerrettyä. Kiertoon lähtisi yksi japanilainen käsityölehti ja sen seuraksi tilkkupannulappu. Eilen illalla eskarilainen halusi askarrella ja innostui kankaanpainantaehdotuksestani. Siinä sivussa ilman suurempia suunnitelmia painoin omilla leimasimilla pari tilkkua, jotka tänään surautin pannulapuksi. Jotakin uutta haluaisin oppia teistä. Kertoisitko minulle, minkä taidon vielä haluaisit oppia? Omalla listallani on jo pitkään ollut kehräämisen opettelu, mutta vielä en ole tehnyt asian eteen mitään.

Haluaisin kuulla erityisesti myös teistä hiljaisista blogissani piipahtajista! Osallistumisaikaa on tiistaihin 10.5. asti.

As promised, it's time for a give-away. I will pick one lucky winner who will get one Japanese craft magazine and a potholder, which I  printed with self-made stamps and sewed together. I want to hear something about you aswell. Please, tell me what skill you would like to learn. The skill I wish to learn some day is spinning.

You have time to enter till Tuesday 10the of  May.

Kevät ja 300

kevät on vielä pehmeän harmaa, mutta myös aavistelevan vihreä, hitusen keltainen ja paikoitellen oranssi, siellä täällä violetti. Kylmä ja viimainen, vielä vähän arka.


Blogini on jo 300 postausta pitkä tai vanha. Usein vihreä, oranssi tai violetti, toivottavasti ei kylmä eikä liian arka. Kunhan saan jotain palkintoa mietittyä, voisi olla aika arpajaisille!


The Spring is still grey, a bit green, slightly yellow and here and there orange or purple. Also cold, windy and shy.


My blog is 300 posts old. It also is green, orange and purple, hopefully not that cold and too shy. I will soon have a give-away to mark those 300 posts!