25.1.2011

Hidas


Kävelen hitaasti, vaappuen lainakelsi ylläni, ei minua erota muista tämän mäen mummoista. Sukka syntyy hitaasti, sitä on valmiina alle kymmenen senttiä.Yritän muistaa, että työpäivinä kaipasin tätä hitautta. Kotielämän ihme on pyykkikorin pohja, jonka voi nähdä ja kahvikuppi johon ehtii kurkata.

Slow knitting, slow walking. The slowness was something I missed while at work. I need to remind myself to enjoy it now.

6 kommenttia:

Miia-Rebekka kirjoitti...

Kohta saat kulkea keveämmin, mutta voi kyllä olla että pyykkikori täyttyy ennätysnopeaa, sukka jää odottamaan neulojaansa ja kahvistakaan ei ehdi hörpätä kuin nopeasti pari hörppyä, mutta eiköhän se sitten kuitenkin ole sen arvoista :) .

Mä aina jännityksellä tuun kattomaan sun uusimmat päivitykset, kun mietin, että jokohan siellä ollaan nyytti kainalossa.

Kirjailijatar kirjoitti...

Kotielämän ihmeet, kauniisti niistä kirjoitit. Se on hämmentävää, se rytmien ero. Kun töissä mennä touhottaa ja muistelee sitä, millaista oli, kun oli kotona päivät pitkät. Kummassakin on hyvät puolensa.

Niina kirjoitti...

No niinpä,niistä ihmeistä kun muistaisi nauttia!
Tänään kyllä muistinkin..kun lapsi meni nukkumaan,join kaksi mukillista teetä ja söin pullaa ja luin ja kudoin. Mukavaa.

Maria kirjoitti...

Nyt on ilmassa suuri muutos!!Tunnen sen näin blogimaailan välityksellä:D
Ihanan viipyilevän hitauden katkaisee toiminta jonka jälkeen alkaa uusi .
Nauti vaappumisesta hetki.
Lämmin kiitos tämä oli ihana postaus♥

Merruli kirjoitti...

Miia-Rebekka: Totta, ja voi olla että blogikin jää ns. hunningolle, mutta hyvästä syystä.Kestovaippapyykki kyllä taatusti räjäyttää pyykkivuoren taas uusiin mittasuhteisiin, siksi onkin hyvä, että pohjan ehti saada näkyviin..
Samoilla mielin kurkin sinun päivityksiä ja Ravelry aktiviteetteja.

Kirjailijatar: Niin kovin erilaisia ja eri tavalla hyviä arjen muotoja. voimia ja iloa sinulle siihen työtouhotukseen!

Niina: Niin töissä kuin kotonakin asenne ja hetkeen tarttuminen taitavat olla niitä avainsanoja. Päiväuniajat ovat kyllä kotiäitien luksus!

Maria:Muutosta ja suostumista.Alan suostua yliaikaisuuteen, vaikka uskonkin vain oikea-aikaisuuteen.

Anna kirjoitti...

Onnea ja voimia loppusuoralle :)