29.4.2011





Pian alkaa toukokuu. Vappukukat ja vappuhuiskat löytää ojanpientareilta ja puista. Simaa ja munkkeja löytyy onneksi kaupasta, eivät kuulu näet keittiöbravuureihini. Yritän ojennella nurkkia vieraita varten ja niskojani päänsäryn häätämiseksi. En ole oikeastaan vappuihminen, joten toivotan sinulle iloista viikonloppua!

Ps. Tässä mystisesti kuolevien mehiläisten maailmassa, olen erityisen iloinen jokaisesta pörriäisestä, joka on selvinnyt talvesta.

27.4.2011

Oho



Eilisen postauksen vastapainoksi sattui tänään inspiraatio, päiväunet ja sopiva fiilis samaan hetkeen. Kiertoon matkalla ollut miehen t-paita muuttui suitsait sukkelaan (aikaa taisi mennä kaksikymmentä minuuttia) ilman varsinaisia kaavoja tytölle hellemekoksi ja kummapipoksi. Kummapipo, koska pipo on hiha ja pala kainaloa ja lähinnä ehkä leipurin hatun mallinen. Tuli oikein mukava kokonaisuus, joka otettiin heti käyttöön ja joutui jo pesuunkin intensiivisten ulkoleikkien jälkeen. Tuli myös oikein mukava mieli: tein jotain, eikä tarvinnut ostaa mitään. Mitähän jos jättäisin ompelukoneen tuohon keittiön pöydän laidalle?

Today, much to my own surprise, I remodelled an old t-shirt of my husband into a dress and a hat for our 4-year-old. The whole process took about 20 minutes, just the time I had during the nap of the baby.

26.4.2011

Minuutit



Olen ihmetellyt mihin kaikki päivät katoavat ilman että ehdin tarttua neuleeseen, ompelukoneeseen, värikyniin tai muuhun luovaan toimintaan. Tänään kirjasin itselleni (ja teille) ylös yhden melko tavallisen tunnin tapahtumat.

10.35 Vaateradan rakennus keskimmäiselle. Vaatteet puettuaan lähti pihalle itsekseen.
10.40 Vauvan pissatus (jos mietit mitä ihmettä, niin linkistä löytyy lisätietoa)
10.41 Imetys, röyhtäytys ja hetki leikkiä vauvan kanssa.
10.03 Pilkon sipulin pastakastiketta varten, kun odottelen kastikekattilan lämpenemistä kirjoitan samalla kauppalappua
10.05-11.15 Pastakastikkeen valmistus hautumaan ja kerron lisäohjeistusta ulkoilijalle.
11.16 Juttelua vauvalle, joka kaipaa lattialla seuraa
11.17 Pöydän kattaminen
11.19 Vauvalla pissahätä, joten pissatus jälleen
11.25 Huutelen ulkoilijan syömään. Laitan vauvalle päiväunivaipan. Ulkoilija olisi välttämättä halunnut myös syödä ulkona. Sen jälkeen ilmoittaa, ettei halua pastaa, eikä muuten tomaattikastikettakaan. Tyhmä äiti kertoo, että sisällä syödään ja syödään sitä mitä tarjolla on.
11.30. Syödään ja keskustellaan tulevaisuudesta ja koiran kasvattajista. Vauvaa alkaa väsyttää. Syön siis vauva sylissäni. Huomaan hotkineeni ruoan viidessä minuutissa.
11.38 Pieni unihuikka rintaa vauvalle, vähän lisää vaatteita ylle ja vaunuihin nukkumaan.
11.43 Olen takaisin keittiössä. Yksinjätetty ulkoilija on tuhonnut kunnon pätkän parmesan-juustoa, mutta ruokaakin on mennyt siinä sivussa.
11.48 Laitan ulkoilijalle kerhorepun valmiiksi ja teen pienet eväät. Hän jatkaa ruokailuaan.
11.55 Ulkoilija haluaa takaisin ulos ja minä jään tyhjentämään ja täyttämään tiskikoneen sekä siivoamaan keittiön. 
12.20 Lähden viemään ulkoilijaa kerhoon.

Kirjaamatta jäi mm. ulkoilijan neljä piipahdusta sisällä ja ne kerrat kun kurkin ovesta tai ikkunasta hänen tekemisiään.
Tämä arki on siis melko kaukana slow:sta tai keskittyneestä tekemisestä. Keskeytykset ovat sääntö ja viisitoista minuuttia vain yhdessä toimessa on harvinaisuus. Tätä samaa on tuhansien kotiäitien työpäivä.

25.4.2011

Kesäpääsiäinen




Kesä tuli kyläilemään pääsiäisen ja pääsiäisvieraiden ohessa. Omat kyläilyni virtuaalimaailmassa harvenevat samaan tahtiin kun elämä siirtyy pihalle ja puutarhaan.

8.4.2011

Paikka auringossa


Minulla on paikka auringossa pienet varpaat sylissäni. Keskimmäinen tuntee, että on menettänyt paikkansa huomion loisteessa, vaikka yritämme vakuuttaa että hänellekin on tilaa. Täynnä lämpöä ovat ne hetket jolloin kaikki kolme viihtyvät ja nauravat hetken yhdessä. Luotan, että lopulta heistä tulee tärkeimmät toisilleen. Oppimista tämä on meille kaikille. Siellä missä on aurinkoa, on aina myös varjoja.

7.4.2011

Kuitenkin hyvä



Välillä harmaakin on hyvä. Etenkin kun harmaa tarkoittaa noroja, puroja, lätäköitä, yhä enemmän multaa ja asfalttia näkyvillä. Ja tuo ääni: sateen laulava ropina, sitä olin jo kaivannut.

Vauva tarvitsee uudet, pidempi vartiset sukat. Jo yksi ehti valmiiksi - sekin on hyvä.

6.4.2011

Se oma aika


Kaikki aikani on tällä hetkellä omaa, koska kotosalla olen luonnollisesti oma pomoni. Kun muu perhe nukkuu, on aika vielä vähän enemmän omaa. Silloin olen syventynyt tähän ja pariin muuhun kirjakasaan (ah, ihana lähikirjastomme tarjoaa vaikka mitä).

Mielensäpahoittaja on toiminut mieleni hauskuuttajana, Sinkkonen on antanut tukea kasvatusajatuksille ja hitaan ja kohtuullistamisen lähettiläät vahvistaneet omia näkemyksiäni ja pyrkimyksiäni. Onneksi mies huolehtii esikoisen eskariin ja nuorimmaiset nukkuvat riittävän myöhään, muuten tämä yökyöpelikirjatoukka olisi vaikeuksissa.

Tämä toinen kirjakasa onkin sitten tarjoillut enemmän inspiraatiota kuin mihin aikani nyt riittää. Mielessä risteilee ompeluksia ja lankatöitä, mutta mieleen ne joutuvat toistaiseksi jäämään. Tämä olkoon sitku-kasa.


Viime aikoja





Näitä olen puuhaillut viime aikoina, kun en ole tänne ehättänyt. Moni asia on puolitiessään, mutta ei niillä niin kiire. Arjen estetiikka joutuu venymään, koska pienimmän juttuhetket ja hymyt kiinnostavat enemmän kuin joka paikassa lojuvat tavarat. En ole edes neulonut, sen sijaan olen varastanut itselleni lukuhetkiä keskiyön toiselta puolen, kun muut jo nukkuvat. 

Huomaan, että tapani olla vauvan kanssa on muuttunut monin tavoin sitten esikoisen vauva-ajan. Tälläkin kertaa liinaillaan, kestoillaan, vessaviestitään, lauletaan ja imetetään, mutta nyt ei ole kiire seuraavaan vaiheeseen ja taitoon. Ehkä olen jo enemmän kotona äitiydessäni, taidan olla myös enemmän kotosalla.