Vaikka pihassa suurimman osan kesää rehottaisivat rikkaruohot ja kasvimaa on sekalainen seurakunta itsestään kylväytyneitä ja tarkoituksella kasvatettuja, on siellä väleissä ihan kauneuttakin tarjolla - ja vähitellen myös satoa. Alkukesän säät ovat suosineet tomaattia ja kesäkurpitsaa, mutta tämän viikon arktisissa oloissa en ole varma miten varsinaisen sadon käy. Yhden kesäkurpitsan olen ehtinyt korjata ja tomaatit vasta harkitsevat mihin värisävyyn alkaisivat kypsyä, mutta komeita kasvustoja ovat kummatkin kehittäneet.
Salaatit ovat siinä vaiheessa, että alkavat kitkeröityä ja lykätä kukkavartta. Kylvin toissailtana lisärivin salaattia, jos vaikka suostuisi viileyden turvin itämään. Lehtikaalit olen pitänyt visusti kasvuverkon alla kaalikoiden takia. Verkko ei ollut kuitenkaan täysin maahan puntattu ja pari koita olen verkon alta jo tavannut, mutta vielä kaalit ovat kauniissa kunnossa. Rucolan, mizunan ja muut kaalinsukuiset herkkähipiäiset olen jättänyt suosista kylvämättä. Tai rivin rucolaa kylvin keväällä vain muistaakseni, miksi se ei kannata. Kirpat löytävät sen aina ja syövät maata myöten. Kirpat ovat siis voitolla ja minä häviöllä. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt saada tänä vuonna lehtikaalia. Lehtikaali on muuten kait tullut muotiin, koska olen nähnyt sitä myynnissä läheisessä K-marketissa. Pari vuotta sitten sai vielä monille selittää mieluiten kuvan kera, mikä on lehtikaali.
Pensaspavussa näkyvät nuput ja minä toivon lämpimämpiä ilmoja, jotta nupuista tulisi kunnon kukinta ja kukista papuja. Herneet kylvin myöhään, joten herneen palot ovat vielä läpikuultavan meheviä. Mielelläni pilkkoisin palot tässä vaiheessa salaattiin sellaisenaan, mutta lapset haluavat odottaa herneiden pyöristymistä.
Ja sitten vielä se pinaatti. Se teki sen taas. Ensin lehtiä on liian vähän, jotta tohtisi satoa leikata kunnolla talteen ja kun kääntää selkänsä kasvattavat mokomat polvenkorkuiset kukkavarret ja silloin niitä ei kait saisi enää syödä. En kyllä tiedä miksi ei.
Puolivilli tuo palstani on, se on pakko myöntää. Mansikka ja minttu vaeltavat minne haluavat, kaikkia en kitke vääriltäkään paikoilta pois. Myös iisoppi on aloittanut leviämisen, vaikka aluksi kasvoi sotilaallisesti aidanteena. Yrtti-iisoa putkahtelee sieltä täältä ja kehäkukat ovat tervetulleita joka väliin. Suurimmat yllättäjät tänä vuonna olivat salaattipenkkiin kulkeutuneet vaaleanpunaiset ruiskukat ja kirjava silkkiunikko. Raparperi, jonka kaivoin kasvimaalta aiheuttaen suuren montun, pukkaa sitkeästi tuoretta vartta maahan jääneistä juuren paloista. Kun luonnolla selvästi on oma suunnitelmansa kasvimaalleni, en jaksa härkäpäisesti toteuttaa vain omaa visiotani. Se luonnon suunnitelma on sekalaisuudessaan omalla tavallaan viehättävä ja säästää minulta työtä.
Eventhough I haven't tended my garden much this Summer, it is slowly starting to produce something to eat. Still no ripe tomatoes but next month perhaps. I have harvested the first zucchini and leafy greens are already starting to bloom. I sowed new lettuce a couple of days ago and I hope it will grow with the help of these cooler days. The kale I'm protecting as good as I can with nets and marigolds. The spinach was once again too hasty for me. First there wasn't enough for harvesting and then quite as suddenly it's already in bloom.
