Viime hetken viipotusta

Yhtään joululahjaa en ole tänä vuonna neulonut, mutta eilen illalla aloitin jotakin. Projekti on jo puolessa välissä, joten yksi neulomus ehtinee tänäkin vuonna pakettiin. Toast-luettelosta ja muista papereista askartelin vihkosen. Se taitaa jäädä vielä itselle koekäyttöön, koska en tiedä pitävätkö sivujen liimaukset. Joululeivät pitäisi leipoa, tehdä toinen pellillinen taatelimurupaloja jo syötyjen tilalle, tehdä joulukalat ja siivota, mutta aikaa on vielä riittämiin, eikä mikään ole pakollista. Taidan siirtyä blogista pienelle joululomalle. Nähdään taas ja hyvää joulua ihan jokaiselle!

Some last minute knitting on my needles. The first and the last knitted present this year, I'll finish it just on time. The notebook underneath my knitting is a test. I might make more notebooks like the one, if the glue keeps the sides attached. There is still plenty of time for rest of the cooking, baking and cleaning, but still I'm taking a short Christmas break from blogging, but we'll see again! Joyful Christmas to each and everyone of you!

Salakavalasti se hiipii sisään oven raosta, ei välitä lattian tahmajäljistä, ei katso ikkunoiden sormenjälkiä. Ei kurkista kaappiinkaan, ylenkatso vaatekasoja. Ei edes kysele jouluruoan valmistajaa, saati sitten lahjojen määrää. Onhan jo neljäs adventti, joulu jo oikeastaan täällä. Usko vain, kyllä se joulumieli tiensä vielä perille löytää!

Jouluvalmistelut ovat aikalailla vaiheessa, mutta onneksi kokemuksesta tiedän, että silti tulee ihan hyvä juhla. Lapsiperheessä, jonka nuorimmainen on juuri keksinyt kaappien ja laatikoiden tyhjentämisen ilon ei siivoamisella muutenkaan ole niin kiire. Viiden minuutin päästä näet saa aloittaa työn alusta. Ja ehkä olisi viisautta jättää pikkuleipäohjeista puolet kokeilematta -ihan jo saavutettujen linjojen vuoksi. Ystävät ja sukulaiset ovat myös jo tulleet huomaamaan, että joskus meiltä saa joulukortin ja joskus sitten taas ei. 

Kotiäitiys ei siis ole tuonut huomattavaa parannusta jouluvalmisteluihin ja niiden aikataulutukseen. Kun on näet näitä harrastuksia, jotka vievät ne loputkin ylimääräiset minuutit päivästä tai oikeammin yöstä. Eilen postilaatikosta löytyi Villavyyhdistä tilaamani Schacht-värttinä ja keltaista villaa. Kehrääminen ei edistä oikein mitään kotitöitä, eikä taitokaan vielä ole suuresti edistynyt, mutta sitkeästi harjoitellaan. Mainittava on vielä, että ne omatekoiset värttinäni olivat ihan kelpo pelejä. Ostovärttinä ei tuonut mukanaan suurta edistystä.

To spin with my new drop spindle or to make Christmas cards, cooking, baking, cleaning...That is the question.

Taas aika tavaran kaupitsi

Välillä tuntuu, että kaikki nurkat on turhaan täynnä lankaa, kangasta, paperia, helmeä sun muuta. Nyssäköistä löytyy huovutettavia villapaidan raatoja ja melkein loppuunkäytettyjä trikoovaatteita. Työhuoneemme on jokaisen minimalistin painajainen, mutta toinen hamsteri näkisi kuten minä: jokainen nyssykkä on mahdollinen projekti, monesti useampikin.

Tällä viikolla olen sukellellut kaappien uumeniin. Sieltä löytyi usean vuoden takaa Marimekon Käspaikka-kangasta, josta tein pari tyynyä olohuoneeseen, pöytäliinan ja lopusta koristesydämiä. Paikkauspuuhissa totesin, että tytön legginsit eivät olleet enää korjattavissa, joten otin sakset käteen, leikkasin kuteeksi ja neuloin niistä pesulapun. Nyt leikkelen miehen t-paitoja vessan mattoa varten ja jalostui ohessa yksi villapaitakin. Uffilta eurolla ostettu norjalaisneule on saanut huopua kevyesti jo aiemmin pesukoneessa ja vauvan lakkia mukaillen leikkelin siitä tonttulakin. Päälaelle lisäsin kiilapalan muotoa lisäämään. Lakista tuli aika vekkkuli, vaikka trikookanttinauhan kiinnitys ei mallikelpoinen olekaan. Vasta viimeiset viisitoista senttiä alennuin harsimaan, olisi ehkä kannattanut antaa periksi hieman aiemmin, mutta ei kuulu tyyliin. Lapsi sai villamyssyn aika paljon nopeammin kuin neulomalla.

These are some projects from this week. The tawashi is actually a pair of my daughter's recycled leggings. Now I'm cutting old t-shirts for a crocheted bathroom mat. The woolen elf hat is made of a drifted Norwegian sweater. Even the Marimekko fabric for the table runner, few pillow covers and the hearts I was able to find in my stash. Weeks like this one are a proof that all my sewing, knitting and crafting materials are not useless, even though they seem to take too much room around here.

Pilttivärttinä

Joskus kymmenen jälkeen eilen illalla se iski. Värttinä oli saatava heti. Nyhjästään tyhjästä eli käytetään sitä mitä kaapeista löytyy. Tässä tapauksessa kaapeissa ei ollut paljoakaan, koska puutyöt tai sorvaus ei kuulu perheemme harrasteisiin. Jotain kuitenkin löytyi eli pilttipurkin kansi, varrastikku ja hopealankaa. Väkästelyyn ei montaa hetkeä mennyt. Melkein sama aika meni merinotopsipussin etsimiseen komeron kätköistä. Sitten harjoittelemaan. Pilttivärttinä pyöri kohtuullisesti ja sain lankaa aikaan jokusen metrin. Lanka on melkoisen epätasaista, mutta neulottavissa. Niin ja sanottakoon vielä puolustukseksi, että tämä oli ensimmäinen kerta kun kädessäni oli minkään sortin värttinä. Emännällä on uusi harrastus!

Yesterday evening around ten o'clock, it struck me, I needed a spindle right away. So I had to craft one out of the things I could find in the cupboards, a jar lid, a skewer and a piece of silver thread. Surprisingly I managed to spin some yarn with it, eventhough this was my first ever time handling (or crafting) a spindle. I think I have found a new hobby.

Hoputonta

Puikoilla on Oslo-anorakki pienimmälle, vaikka olisi sitä kait listalla joululahjojakin. Minä niin innostuin tuosta ohjeesta, että se oli aloitettava samantien ja langatkin piti ottaa omista laareista eli tuollainen hipahtava väriyhdistelmä löytyi sopivaa lankavahvuutta. 

Päivissä on nyt paljon pientä puuhaa ja kaiken taustalla soi Jouluradio. Piparintuoksua on leivottu jo kahdesti ja nyt tekisi mieli arabialaista maustekakkua, karpalosämpylätaikina on kohoamassa. Vähitellen ja askel kerrallaan tehdään joulua, vielä ei ole hoppu. Toivottavasti ei tulekaan.

Jos ei jouluna olis lunta

Siltä varalta, että tämä mustuus ja märkyys vielä kauankin jatkuu, teimme lumi-ikkunan keittiöön. Lapset saivat kulhollisen rasvatonta piimää ja pienet sienen palat, joilla töpöttelivät ikkunaan hankea. Yhteistuumin on leikelty leijailevia paperihiutaleita. Kaiken ylle laitettiin loistamaan paperitähti. Kun istuu pöydän ääreen, näkyy ikkunasta vain taivas, ei mustaa maata. Keväällä sitten kerron lähteekö piimä myös pois, mutta luulisin tuon rasvattomuuden olevan avainsana tässä hommassa. Niin ja nythän ei keittiön ikkunaa kannattanutkaan edes pestä eli yksi työ listalta pois.

There is no snow around here. It has been raining a lot and the landscape is muddy and grey. We made a winter window with the kids. They painted the snow with non-fat buttermilk into the window and then we cut some paper snowflakes. Now you can almost think there is some snow outside.

Mullakin on ja kirjakin on luettu

Nyt mullakin on - oma Rikke nimittäin. Yllättävän kauan sain tuohonkin pipoon aikaa upotettua, mutta nyt pari päivää olen ollut onnellinen hittipipossani. Mieskin jo tilasi itselleen oman, mutta pukin konttiin en sitä luvannut. Lankana Madeline Tosh DK, väri Lichen. Tilasin aikanaan langan Saksasta, silloin tätä herkkulankaa ei vielä ollut Suomen kamaralla myynnissä. Tuosta väristä pidän erityisen paljon, se on miltei sama yhdistelmä vihreää ja harmaata kuin silmissäni ja eloa tuo pienet violetit pilkahdukset. Samat sävyt löytyy myös kasvimaan pielen sammalkivestä. 

Riken kanssa samaan aikaan aloitettu Con rit on luettu loppuun jo aikapäiviä sitten. Olihan se seikkailu ja mukaan oli ujutettu paljon tietoa, mutta välillä tuntui kuin olisi lukenut seikkailuelokuvan käsikirjoitusta, actionia oli loppupuolella vähän turhan tiiviisti.

Now I have one too- a Rikke hat, I mean. I'm very happy with this hat and my husband wants one too. I used the thoroughly lovely Madeline Tosh DK yarn in color Lichen. I like  especially the color of the hat, it has the same hues of green and grey as my eyes and the rock next to my vegetable garden.

Taikahetki

Täysin yllättäen rankkasade taukosi, tuuli puhalsi pilvet horisonttiin ja jätti valonauhat kimaltamaan oksille ja havujen päihin. Juuri ja juuri ehdin kameran kanssa ulos, sitten aurinko jo painui metsän taakse ja taika katosi.

Suddenly the heavy rain was away, the clouds swept in the horizon and the branches were decorated with drops of light. Just for a moment, then the sun sank behind the forest and the magic was gone.

Lämmikettä

Löytyi uusi lempiruoka. Ihanan mausteinen, suloisen kardemummainen, leppeän lämmin linssimuhennos Kotivinkin ohjeella. Syön miehen laittamaa pataa jo kolmatta päivää. On kuin joisi kupillisen chai-teetä, mutta maha täyttyy paremmin. Aivan oivallinen talviruoka. Kuvasin ohjeen, koska en löytänyt sitä lehden reseptiarkistosta, jos vaikka joku teistä haluaisi myös kokeilla.

Kupillinen kuumaa roikkuu nyt myös kaulalla. Pronssiketju saa kelvata, kunnes löydän kauniin ruskeaa nahkanauhaa.

I have a new favorite dish, green lentils with orange juice, coconut milk and various spices. It's like drinking a cup of chai, but getting your stomach nicely filled. This is what winter food should be like.

There is also a cup of chai in my new pendant. I hope to find nice brown leather string to hang it instead of the copper chain.

Yön tuomat timantit

Kaipasin molempia: auringon säteitä ja kuuran kauneutta. Yö toi timantteja nurmelle, jäädytettyä mäkimeiramia, kimaltelevaa katoavaisuutta. Tervehdin ilolla takkatulta ja villasukkia.

I had missed the both- the sunshine and the beauty of frost. The night brought diamonds on the grass, frozen oregano and vanishing beauty. The fire in the fire place and wool socks warm the heart indoors.

Ei yhtään lankaa

Äiti-ihminen sai tänään vapaapäivän ja suuntasi aika monen tuhannen muun kanssa käsityömessuille. Asetin yhden tavoitteen päivälle ja se oli, etten saisi ostaa yhtään lankaa. Louhittaren luolan lankojen kohdalla meinasi käydä vanhanaikaisesti, mutta kantti kesti ja selvisin päivästä puhtain paperein - ei yhtään lankaa, eikä edes puikkoja kotiin. Yli-ihminen en sentään ole, joten kannoin sitten kotiin paperiteippiä, korutarvikkeita, saippuaa ja lapselle joululahjamekon.

Enää ei tarvitse teippiaskartelijan kääntyä Etsyn puoleen, vaan upea teippivalikoima löytyy ihan täältä Pirkanmaalta Teippitarhasta. Oli pakko kokeilla uusilla teipeillä pieni pika-askartelu. Kynttilälyhdyn tekemiseen meni ehkä kaksi minuuttia. Kamoi-kuume ei siis parantunut ja sen lisäksi sain Villavyyhdin kojulta vaivoikseni rukkikuumeen. Toki ensin olisi suotavaa opetella kehräämään.

Ps. Tämä valoton valokuvaus alkaa nyppiä.

Today I got some free time just for me and I headed to a crafts fair like some thousand other women. I had only one goal: not to buy any yarn. And believe it or not, I succeeded! Instead I came home with rolls of Japanese paper tape, beads, handmade soap and a dress for the baby. The tape I used right away for a 2-minute votive jar.

Ruoka-ajatuksia

Kohtuullisen kotoista, suhteellisen suomalaista, riittävän terveellistä. En karppaa, mutta välillä skarppaan keittiössä. Toisinaan taas kokkaus ei voisi vähempää kiinnostaa. Tällä viikolla olen kokeillut jokusen uuden reseptin ja jokaisen todennut erittäin käyttökelpoiseksi. Alkuviikosta tein kasvispaistikkaita Härkäpapua sarvista kirjan ohjeella, eilen vanhat banaanit jalostuivat banaanipiirakaksi ja tänään tein mehustettua punakaalisalaattia myös Härkäpapu- kirjan ohjeella. Esikoiselle ei kelvannut mikään näistä kokeiluista, keskimmäinen söi kahta viimeistä ja minä pidin kaikista. Banaanipiirakka oli positiivisen yllätys, koska yleensä banaanikakut ei meillä maistu.

Tällä viikolla on saanut olla entistäkin iloisempi lähikaupan kunnianhimoisesta lihatiskistä. Juuri söimme edellispäivänä Oulujärvestä pyydettyä kuhaa. Kala ei takuulla ollut käynyt Kiinassa tai Thaimaassa kääntymässä. Pieneen mieleeni ei kerta kaikkiaan mahdu, miten voi olla kannattavaa rahdata kalaa ympäri maailmaa ja siinä ohessa pakastaa ja sulattaa se pariin kertaan. Kunpa jokainen muistaisi, että jokainen kotimaisesta ruoasta maksettu ylimääräinen euro jää tänne kotimaahan työpaikoiksi ja hyvinvoinniksi. Halpa ruoka ei oikeasti ole halpaa!

Red cabbage with apples and black currant and fried zander was on the menu today as many thoughts about food and its' origins (a lot of fish consumed and fished in Europe is first processed in Asia. That makes quite a big carbon foot print for a serving of a fish!)

Anteeksi Raffael

Tänään äitiä askarrutti. Oikea sana taitaisi olla askarrelutti? Toivottavasti Raffael ei pistä pahakseen, vaikka värittelen hänen mestariteoksiaan omaksi huvikseni. Tussatut kuvat voisi jalostaa vaikka joulukorteiksi. Kirja josta sivut ovat, on kulkeutunut joskus kotiin kirpparilta. Kokeilin kuvien värittämistä myös puuväreillä, mutta siihen paperi oli liian liukasta. En ole tainnut nähdä yhtäkään Raffaelin teosta luonnossa. Tuon oikean puoleisen voisi nähdä Eremitaasissa eli kovin kauas ei tarvitsisi matkustaa.

Fimo-massa oli odotellut laatikossa jo vuoden päivät, mutta tänään sekin pääsi käyttöön. Ikea-muotit, viinirypäleen oksa ja lasipurkki toimivat muotoiluvälineinä. Mielessä siintelee metsäneläinten jouluikkuna. Tämä askartelu jaksoi kiinnostaa lapsia noin viisi minuuttia (mitä intoa on leipoa, jos taikinaa ei voi syödä?), minä jatkoin aika paljon pidempään. Lasten viihtyminen on hyvä tekosyy askartelulle.

I hope Raffael doesn't mind even though I have been coloring his master pieces. The pictures are from a thrifted book. I might use the pictures for Christmas cards. I think I haven't seen any of Raffaels paintings in real life, but some would be as near as in St Petersburg to see.

The Fimo modelling clay had been waiting for about a year for its' turn and today the time was up. We made some ornaments using Ikea cookie cutters. I have an idea about a Christmas window with forest animals, lets see if it  comes true. The kids played with the fimo for about five minutes, I did quite a lot longer.

Yhden herkku, toisen inhokki

Kokemukseni mukaan seuraavat syötävät jakavat mielipiteet aika rajusti. Nämä kaikki ovat minun mielestäni ehdottomia herkkuja ja osaksi kuuluvat myös joulun aikaan. Kuinkas on, kelpaako sinulle halva tai marsipaani? Entäpä sinihomejuusto tai mätitahna?

Most people I know have a strong opinnion about these delicasies. How about you, do  you like halva, marzipan, blue cheese or roe paste? I like all of them- a lot!

Parempi

Vuoden pimeimpään aikaan auringon vierailut ovat jotain ihmeellistä. Monen pimeän päivän jälkeen valo pysäyttää katselemaan, se ei tule eikä lähde huomaamatta. Viikonloppu oli kuumekipeä pienin, kolme tuntia päivystysjonossa ja sylittelyä ilman taukoja. Isän hemmottelukin jäi pienimmän tarvitsevuuden taakse. Tänään oli pikkupotilaskin jo aurinkoisempi, parempi.

At this time of the year the short visits of the sun don't go unnoticed.

Iloja

Perjantaisin voi pyydystää päivästä pieniä iloja, niin viikonloppuun suuntaa hyvillä mielin:

Postissa odotti Kanelimaan arpajaisissa voittamani kortit. Kiitos! Korttien värimaailma miellyttää minua erityisesti. Tuskin näistä vielä tänä vuonna raaskin yhtäkään antaa pois, jäävät kaikki ihan itsekkäästi omille seinille! Muutkin voivat ostaa kortteja Kanelikaupasta.

Kuumepotilailla lämpö on jo laskemaan päin ja tänään riitti virtaa jo riehumiseen.

Koska seinälle laitettiin joulukortteja, annoin tytöille kaapista tonttulakit ja yhden joululaululevyn. Niistä riitti puuhaa koko päiväksi.

Pelasin Muumien purnukkapeliä tonttuprinsessan ja koululaisen kanssa.

Small joys of Friday lead to a happy weekend feeling:

I received the cards by Kanelimaa, which I won in a give-away. So lovely cards, with beautiful colors.

The kids are feeling better again, no more high fever.

Elf hats and a Christmas cd kept the girls busy all day.

We played  Moomin board game.

Rikke Con rit

Rikke- hattu ja Risto Isomäen Con rit kilpailevat ajastani. Onneksi tässä kirjassa on paljon tekstiä yhdellä aukeamalla ja Rikke-ohje helppo, joten välillä voi neuloa ja lukea samaan aikaan. Toimintoja on pakko yhdistää, jos haluaa tietää, miten hirviöjahdissa käy ja pipokelitkin lähestyvät. Oman aikansa tarvitsevat nuhaiset pikkupotilaat. Kyllä tämä selvästikin on marraskuu. Sen huomaa jo nenäpaperin kulutuksesta.

The Rikke hat and an ecothriller by a Finnish author Risto Isomäki are competing of my time. At times I'm even knitting at the same time as reading. However my kids are the winners of this game. The both younger ones are down with cold so they need the most of my time at the moment.

Myöhäiskanoko

Jälleen tälläinen parempi myöhään, kun ei silloinkaan tyyppinen projekti. Kanoko-housut Novitan Cloud-langasta aloitin nuorimmaiselle jossain vaiheessa talvea, ehkä jo tammikuulla. Itseni tuntien aloitin housut toki jo valmiiksi suuremmassa koossa, mutta aivan näin pitkään en ajatellut valmistumisen venyvän. Onneksi villa venyy, koska kolme kuukautisen koko on jopa meidän pikkaraiselle yhdeksän kuukautiselle niukka. Jätin vyötärönauhan kujan taittamatta, jotta sain lisäpituutta peppuosuuteen. Lisäsin myös lahkeisiin pari kerrosta. Cloud-lanka on kyllä unelmaisen pehmeää ja neuloutuu mukavasti. Viileneville lattioille housut ovat omiaan ja muutenkin ovat mukavat. Seuraavat pitänee aloittaa koossa 2-vuotta.

This project with Kanoko pants I started perhaps sometime in January. Because I know that my projects usually take quite a long time, I started with the size 3 months. Well, the baby is now 9 months, so it's no surprise that I had to make some modifications. I left the waistband unfold to have some extra room for the bum and knitted some extra rows for the legs. I'm lucky I finished these, because they are after all nice pants with a dreamy soft yarn.