(L)oma

Välimerellä pihkametsässä,

saniaisen alla nukkumassa,

akilleijassa keinumassa,

ruususateessa

hiljaa

tiskivuorella,

natiaisia nukuttamassa,

pikkuisia keinuttamassa,

vesisateessa

kukaan koskaan hiljaa.

Kukkia ja herbaariota / Flowers and herbariums

Monessa alakoululaisen kodissa kirotaan tänä kesänä lapsen kesäläksyjä eli herbaarion kasvien keruuta. Väistämättähän kasvien keruu on vähän koko perheen ponnistus, välillä puolen suvun. Meillä kasveja kerätään toista kesää, mutta ei kirota. Itse harmittelin lapsena sitä, ettei kouluun vaadittu kasvistoa, koska olin saanut ihailla pappani veljen upeaa ympäri maailmaa kerättyä herbaariota ja äidin kasviprässillä leikkiminen oli hauskaa. Perheessäni kasvit on opetettu lapsille jo pienestä pitäen ihan nimellä ja pappa muisti monet latinalaisetkin nimet, joten tämä äiti on innosta puhkuen hoputtanut lastaan kasvien keruuseen. Koulussa tekivät teknisentyön tunneilla kasviprässin, joten välineistön ei pitäisi olla kenellekään prosessin esteenä.

Ilman apua ei toka- tai kolmasluokkalainen kasvien keräämisestä vielä selviä. Olen antanut vihjeitä, missä olen oikean kasvin nähnyt, välillä näyttänyt kasvin ihan kädestä pitäen. Mutta koululaisen on pitänyt itse hoitaa loppuosuus työstä. Viime kesästä olemme viisastuneet sen verran, että nyt kirjaamme kasvin tiedot heti kun sen löydämme. Löytöpäivämäärien ja löytöpaikkojen arpominen elokuun alussa ei ole ihan pikkujuttu. Ilahduttavasti tyttö osaa kasviosta jo hakea hakusanojen avulla oikeat sivut ja tietää, mistä löytyy latinankielinen nimi tai kasvin heimo. Tänään oli tehtävänä kahdesta erilaisesta leinikästä erottaa niittyleinikki. Kesän kahdeksasta kasvista on jo kolme koottuna.

My 3rd grader as many other finnish school kids has the collecting of certain plants as a summer assignment. This is the second summer she is collecting plants for her herbarium. They even crafted a flower press at school to ease the project. This summer she'll have to find eight different plants. Many parents hate these summer projects, mainly because they are quite as lost with the names of the plants as their kids are. But I love the fact that she gets to collect her own herbarium, it wasn't the case as my generation was at school. The generation of our grandparents had to collect herbariums, but then the practise was omitted.

Aikaa joulun tulla

Vaikka mennyt syksy on ollut kaikinpuolin hyvä ja työmäärältään sopiva, voin silti helpottuneena huokaista. Kiirein on takana. Arvioinnit on tehty ja vuoden viimeinen kouluviikko edessä. Joulu saa tulla ja se tulee juuri sopivasti. Perjantai-iltana viimeiset kokeet korjattuani ei unta tarvinnut kauaa odotella. Kahtena viime päivänä olen neulonut joululahjan valmiiksi, leiponut pipareita ja koristellut lasten kanssa piparitalon, tuonut sisään hyasintin tuoksun, antanut jouluradion soida ja juhlan odotuksen alkaa. Sitkeä, ilkeämielinen flunssa on pesiytynyt taloon, mutta ainakin lapset ehtivät sen ennen joulua selättää. Toivonpa vain, ettei flunssa voita meitä aikuisia.

Lyhytjännitteiseen kiire-eloon sopivasti avasin muutama viikko sitten Instagram-tilin, kun kyseinen sovellus tuli myös Windows-puhelimeen saataville. Tervetuloa sinnekin kurkkimaan lanka-ja kukkakuviani ja välillä vähän muutakin.

Eventhough the past Fall has been a good and moderate one, I'm still pleased to note that the busiest time is now behind us. Last week I checked the end-term papers and did the grading. This weekend has been a pleasurable time for Christmas preparations. We have been baking and listening to Christmas carrolls. I have made an arrangement with hyacinths, finished some present knitting and decorated the gingerbread house. The only not so nice thing is the flu that caught all the kids, but I'm sure they will get rid of it before the holidays.

Oh, and I have my own Instagram account now. Come and see me there, too.

Sandaalisyksy

Sumut sakenevat ja sävyt syvenevät. Kurjet kai tietävät kylmän olevan tulossa, vaikka minä en sitä tunne. Lensivät etelään, aurasivat päättäväisesti lounaisvirtausta. Minä lastaan lämpöä puikoille, kerin pöytien reunoille. Sandaalit ovat yhä eteisessä, mutta nenäliinapaketista tiedän vuodenajan nimen. Salaatin keräsin maljakkoon, pihan lahjat vielä kimpuissa.

Vastaväriksi violettia

Tuoksuherne oven pielessä, taitepapuja kattilassa, kimalaiset kiitollisina jokaisesta iisopista. Kaikki ei ole vielä keltaista. Violetille, oranssille ja vihreälle on sijansa. Iloitsen, kun työt tekevät viikonlopuista jälleen erityisiä. Viime viikko vasta harjoiteltiin, ensi viikko näyttää mitä arki on. Toivottavasti se on ystävällinen. Toivottavasti se on ystävällinen myös sinulle.

Syksy kasvaa keltaista ja koululaisia

Ulos samasta ovesta, sisään viidestä. Päivät ollaan hajallaan, opitaan ja opetetaan. Pelto kasvaa keltaista ja kurpitsapiirakka paisuu kompostin vieressä. Sateet auttoivat oikeaan mielentilaan: Keski-Euroopassa on kesä, minulla jo syksy.

The days we are scattered around, to teach and to learn. The fields are turning yellow and the pie to be in the garden. The heavy rains lead me to the right mood: it's Summer in Central Europa, I already have Autumn.

Vieroitusta

Vieroitan itseäni kesälomasta ja nuorimmaista äidinmaitohetkistä. Jälkimmäinen on sujunut toistaiseksi yllättävän hyvin, vaikka selvästi haikeasta asiasta on meille molemmille kyse. Olen luvannut suuren määrän silityksiä aina kun maitohetken tarve tulee ja  pikkuneiti sai valita vieroituspalkkioksi lelun asian erityisyyttä korostamaan. Minusta tuntuu, että viime päivinä oma erillisyys ja itsemääräämisoikeus ovat kirkastuneet neidille entisestään. Minunkin on suostuttava siihen, että kaikki nämä kasvavat, nuorimmainenkin. 

Kesälomasta vieroittuminen onkin sitten mutkikkaampaa, ehkä siihenkin toimii sama kerrasta poikki-metodi. Ilma on ihanan lämmin ja tekemistä olisi vielä moneksi päiväksi ihan kotonakin, mutta ajatukset ovat joka päivä enemmän työpaikalla ja suunnittelussa. Tämä on ollut hyvä kesä, lämmin, leppeä ja aurinkoinen. Syksy saa tulla - syksylankaa saapuikin jo viime viikolla sukkalankaklubista.

I'm weaning my youngest from breastfeeding and myself from Summer holiday. The first one has been quite a successfull project, but I'm still working on the latter one. Still, I have to say, this has been a really good Summer- a pleasant, warm and sunny one. The Fall may come and I even got my first skein of Fall-yarn.

Satonäkymiä

Vaikka pihassa suurimman osan kesää rehottaisivat rikkaruohot ja kasvimaa on sekalainen seurakunta itsestään kylväytyneitä ja tarkoituksella kasvatettuja, on siellä väleissä ihan kauneuttakin tarjolla - ja vähitellen myös satoa. Alkukesän säät ovat suosineet tomaattia ja kesäkurpitsaa, mutta tämän viikon arktisissa oloissa en ole varma miten varsinaisen sadon käy. Yhden kesäkurpitsan olen ehtinyt korjata ja tomaatit vasta harkitsevat mihin värisävyyn alkaisivat kypsyä, mutta komeita kasvustoja ovat kummatkin kehittäneet.

Salaatit ovat siinä vaiheessa, että alkavat kitkeröityä ja lykätä kukkavartta. Kylvin toissailtana lisärivin salaattia, jos vaikka suostuisi viileyden turvin itämään. Lehtikaalit olen pitänyt visusti kasvuverkon alla kaalikoiden takia. Verkko ei ollut kuitenkaan täysin maahan puntattu ja pari koita olen verkon alta jo tavannut, mutta vielä kaalit ovat kauniissa kunnossa. Rucolan, mizunan ja muut kaalinsukuiset herkkähipiäiset olen jättänyt suosista kylvämättä. Tai rivin rucolaa kylvin keväällä vain muistaakseni, miksi se ei kannata. Kirpat löytävät sen aina ja syövät maata myöten. Kirpat ovat siis voitolla ja minä häviöllä. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt saada tänä vuonna lehtikaalia. Lehtikaali on muuten kait tullut muotiin, koska olen nähnyt sitä myynnissä läheisessä K-marketissa. Pari vuotta sitten sai vielä monille selittää mieluiten kuvan kera, mikä on lehtikaali.

Pensaspavussa näkyvät nuput ja minä toivon lämpimämpiä ilmoja, jotta nupuista tulisi kunnon kukinta ja kukista papuja. Herneet kylvin myöhään, joten herneen palot ovat vielä läpikuultavan meheviä. Mielelläni pilkkoisin palot tässä vaiheessa salaattiin sellaisenaan, mutta lapset haluavat odottaa herneiden pyöristymistä.

Ja sitten vielä se pinaatti. Se teki sen taas. Ensin lehtiä on liian vähän, jotta tohtisi satoa leikata kunnolla talteen ja kun kääntää selkänsä kasvattavat mokomat polvenkorkuiset kukkavarret ja silloin niitä ei kait saisi enää syödä. En kyllä tiedä miksi ei.

Puolivilli tuo palstani on, se on pakko myöntää. Mansikka ja minttu vaeltavat minne haluavat, kaikkia en kitke vääriltäkään paikoilta pois. Myös iisoppi on aloittanut leviämisen, vaikka aluksi kasvoi sotilaallisesti aidanteena. Yrtti-iisoa putkahtelee sieltä täältä ja kehäkukat ovat tervetulleita joka väliin. Suurimmat yllättäjät tänä vuonna olivat salaattipenkkiin kulkeutuneet vaaleanpunaiset ruiskukat ja kirjava silkkiunikko. Raparperi, jonka kaivoin kasvimaalta aiheuttaen suuren montun, pukkaa sitkeästi tuoretta vartta maahan jääneistä juuren paloista. Kun luonnolla selvästi on oma suunnitelmansa kasvimaalleni, en jaksa härkäpäisesti toteuttaa vain omaa visiotani. Se luonnon suunnitelma on sekalaisuudessaan omalla tavallaan viehättävä ja säästää minulta työtä.

 Eventhough I haven't tended my garden much this Summer, it is slowly starting to produce something to eat. Still no ripe tomatoes but next month perhaps. I have harvested the first zucchini and leafy greens are already starting to bloom. I sowed new lettuce a couple of days ago and I hope it will grow with the help of these cooler days. The kale I'm protecting as good as I can with nets and marigolds. The spinach was once again too hasty for me. First there wasn't enough for harvesting and then quite as suddenly it's already in bloom.

Retuperältä iltaa

Ollaan ihan lomalaisesti retuperällä. Valvotaan myöhään, nukutaan myöhään, syödään myöhään. Syödään liikaa (mutta se on mukava sivuvaikutus ystävien tapaamisista). Muita tekemisiä ei pitkäksi listaksi sitten olekaan, lähinnä olen lukenut Kyllikki Villaa ja neulonut vihreää villaa, poikettiin Siuntiossa. Elämä on mukavaa -kesä on!

We are soo on holiday. We stay up too late, wake up late and eat late. Actually we also eat too much, but that's only a natural side effect of meeting friends over dinners. There isn't much more to mention, mainly I have been reading Kyllikki Villa (her last name means wool in Finnish) and knitting some green wool. Life is good, Summer is good.

Pää pioneissa

Tänä kesänä pihan valkoinen pioni on ollut kunnon kukassa ensimmäistä kertaa kuusivuotisen historiansa aikana. Ehkä sillä on vaikutusta, että viime kesänä vihdoin muistin heittää pionin juurelle tuhkaa kukinnan jälkeen tai sitten kasvi vain otti aikansa juurtumiseen. Sateiden jälkeen tohdin jopa leikata yhden kukinnnon maljakkoon. Koko keittiö tuoksui yhden kukan voimalla ruusuiselta pionilta.  Oletko muuten huomannut, että pionit tuntuvat joka vuosi saavan rankkasateen niskaansa ja kukinta jää kovin lyhyeksi? Silti pionin kukintaa jaksaa odottaa ja mielessä siintelee mummun ja äidin pionipenkit esikuvina.

Myös kolmatta kesää maassa oleva vaaleanpunainen juurakko teki ensimmäisen kukkansa. Toinen samana vuonna istutettu pikkujuurakko antaa vielä odottaa itseään. Ainoa lajike, jonka nimi minulla on muistiinmerkittynä on tietenkin se, joka ei vielä kuki. Kun Celebrity vihdoin kukkii, on aihetta juhlaan.

This is the first Summer that my peonies are really blooming. It took them six years to get this far, perhaps I haven't cared for them in the right manner or it just took them all this time to root properly. I just have to say that all this waiting was worth it and I'm hoping more is to come.  One variety, which I planted three years ago, made its' first bloom this Summer (the pink one) and one other plant (Celebrity) is still producing only leaves. Every year the blooms of peonies get beaten by heavy rain, but their short glory is something to wait for.

Mummila-camping

 

Vaikka juhannus alkoi suunnitelmien muutoksella, tuli siitä oikein mukava juhla. Juhannus oli Mummila-camping, rosvopaistia kilokaupalla, juustokakkuja kolmessa eri maussa, lasten ensimmäinen telttayö, aidot vihdat ja serkkuenergiaa ja tuli sitä superkuutakin vilkaistua. Pitkästä aikaa teltassa nukkuneena eli valvoneena voin sanoa, että linnut todella karjuvat aamuyöllä ja teltassa on aina lopulta vähän nihkeää, mutta silti niin hauskaa.

Even though our Midsummer festival celebration started with a change in plans, it became a really nice Midsummer. We ate kilos of Rosvopaisti ( a special roast made in an earth pit. In the photo the foil package is on the earth pit, the packages with roasts within are under the soil and the fire), first harvest potatoes, salad fresh from my mum's garden and three types of cheese cake. We slept in a tent just for the fun of it, went to Sauna with boughs of birch (vihta) to bath the traditional way and watched the kids play with all their cousins and had a view of the super Moon.