36-44

Otin tänään mittoja -itsestäni. Ajattelin ommella, ihan kaavojen kanssa, en vain surauttaa arviolta. Mutta en sitten ommellutkaan, meni maku jo siinä mitatessa. Ei mahdu nainen taulukoiden sarakkeisiin, arvioi itsensä pieneksi, huomaa olevansa suuri ja tosiasiana tietää jo ennalta olevansa lyhyen läntä. Epäkeskolle puikulalle on vaikea muokata kaavoja, kun on vain sunnuntaiompelija. Joskus olen ollut rohkeampi, tänään ei kantti kestänyt. Päätin pysytellä venyvissä neuleissa, lankojen kaverina, ommella puuskan tullen lapsille. Niillä riittää, kun tietää pituuden. Ja onhan tuota lankaa laareissa, ideoita odottamassa.

I thought I would sew something for myself today. Really sew, with patterns and all. I started taking my measurements and then suddenly I didn't feel like sewing anymore. My quite normal, but apparently mismatched body, didn't follow any given size. At some point I'm way bigger, at the other too small and all in all I'm too short, a misfit so to speak. Sewing for the kids is a whole other story, you just choose their height and the clothes fit like dream. It's better to stay with knitting and my lovely yarns stash, we know how to get along. And knits, they strech!

Lumi katosi miltei yhtä pian kuin tulikin. Oikein en osaa vielä kevääseen uskoa, lätäköistä katselee syksyn jatkoaika. Auringon puuttuessa joutuu järkkäri lepäämään, kännykässäkin on paremmat valotehot, kuin vanhenevassa kennossa, silti en osaa blogiovea täysin sulkea.

Mutta neulepuikot ovat saaneet liikuntaa puuttuvien suksien edestä. Alkuvuodesta on valmistunut kolmet lapaset, yksi pipo ja aloitettuja neuleita on kohta joka sormelle. Pian on taas se aika, jolloin neuleet saavat tehdä tietä puutarhapuuhille. Siihen asti puikot laulakoot.

The snow dissappeared almost as fast as it came. The unclear season is reflected in puddles, this winter has been a series of successive autumns. My ageing camera has been mainly resting, but not my needles. In past few months I have finished three pairs of mittens and one hat and I have started at least as many projects. Soon the knitting will give way for gardening, but before it happens, you'll find me with needles and yarn.

Neutraalia

Ehkä se on lumeton luonto, joka on houkutellut neutraalit sävyt käsitöihini viime viikkoina. Vaikka pimeys väsyttää, en valita ympäristön sammutettuja sävyjä. Kolmen keskiviikon ahkerointi on tuo pieni pitsisydän. Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi nyplätty pitsi on arvokasta. Harvaa käsityötä tehdessä on ryhmässämme ollut yhtä hiljaista ja keskittynyttä kuin nyplätessä. Tuotakin taitoa olisi hauska joskus opetella perusteellisemmin.

Kädentaidot-messuilta kotiin kulkeutui Rintalan luomutilan villalankaa. Täysin Suomessa tehtyä suomenlampaan ja kainuunharmaksen luonnonväristä ihanuutta. Tavoitteeni on ensi vuonna keskittyä käyttämään vain jo varastoistani löytyviä lankoja, mutta taidan tehdä  itselleni sääntöpoikkeuksen, joka sallii kyseisen tilan langan ostamisen. Kun lanka on kotimaista, perinnelajeja säilyttävää, luomua ja kaiken lisäksi ihanan tuntuista, on sen käyttö enemmän kuin perusteltua. Lanka oli pakko heti laittaa puikoille kuvioneuleeksi.

Nahkatöihin messuilta löytyi edullinen palapussi, jolla varmasti selviän tulevan vuoden nahkaideoista. Eilen suruttelin heti vuoritetun pussukan. Olettisin nahan olevan poron nahkaa, pehmeydestä  päätellen.

The hues of November nature have clearly been an inspiration to me lately. There are more neutral tones in my crafts than ever before. The lace heart in the picture above is what I managed to complete in three Wednesday evenings. Now I understand why bobbin lace is so precious. It takes a lot of time and isn't the easiest way to produce lace. However, I liked doing it a lot.

The biggest Craft's Fair in Finland was held this weekend and I was there too, getting lots of inspiration and buying new materials. My best find was the organic yarn from Finnish heritage breeds. I already started a little knit with the yarn and I must say, I love this yarn. I also purchased some leather bits for my leather projects. Yesterday I sew a little pouch of the reindeer leather and lined it with Japanese cotton.

Viikonlopulta odotin pitkästä aikaa kunnon kirpputorikierrosta. Sen pääsin tekemään, ja mikä parasta löytöjäkin osui kohdalleni. Vaatteita itselleni, Arabian mintunvihreä ruskearaitainen uunivuoka ja kaksi suurta villalankamattoa. Sillä summalla, mikä näihin kaikkiin meni, olisin saanut Esteri Tomulan Vegeta-mukin edullisesti eräältä  kirpputorilta, mutta tunnustin tosiasiat ja jätin mukin odottamaan tosikeräilijää.

Mummulassa löytyy aina myös neuleaikaa ja sain pisteltyä valmiiksi Vino-kämmekkäät. Ranteenlämmittimet olivat ihan asiallinen asuste tämän päivän viimassa, mutta toivottavasti turhat loppuviikkoa kohden. Lanka on Titityyn sukkalankaklubista. Ihastuin lankaan niin, etten raaskinut jättää sitä vain sukkiin kenkien sisään piilotettavaksi. Kämmekkäissä lankaa voi ihastella myös itse, eikä tuo mallikaan hassumpi ole. Löysästä käsialastani johtuen jouduin neulomaan lämmittimet 2.0mm puikoilla. Ehkä olisin voinut noudattaa ohjetta myös puikkokoon osalta, jos olisin huomannut valita pienimmän koon. Tarina onkin teille jo tuttu eli tälläkään kertaa en tehnyt mallitilkkua.

Finally I had the time and chance to go and have a round at the flea-markets. I was lucky to find clothes for myself, a mint green bowl by Arabia and two huge woolen carpets. To make my weekend perfect, I also got lots of time for knitting and manage to finish the Vino wristlets. Today was so cold and windy that those woolen wristlets were just the right thing to wear. Hopefully those mittens are too warm for the rest of the week.

Kesäneule

Jakku 42, Suuri Käsityö 5-6/2013

koko 92cm

Novita Bambu: 2.5 kerää

3.5mm ja 4mm

Jos kesäneule ei ole virkkaustyö, sen pitää olla pitsineule. Jos kesäneule ei ole puuvillaa, sen pitää olla bambua tai muuta kevyttä. Kesäneule ei saa stressata, mutta jos se sattuu valmistumaan, niin aina parempi. Valitsemalla neuleen perheen nuorimman lapsen koossa, helpottuu valmistusprosessi entisestään. Tämän kesän virallinen kesäneule valmistui sopivasti juhannukseksi. Ohje olisi voinut olla selvemminkin kirjoitettu, mutta vaikeuksista selvittiin ja aivot saivat aiheellista jumppaa, jotta eivät liikaa lomaile.

Meidän kevätmuotia

 Melkein kolme viikkoa se odotteli toiveikkaana viimeistelyä, valmiina olematta valmis. Tänään kevätilmojen innoittamana otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin puseron hihansuut ja helman, päättelin langan pätkät ja nyt on kaksivuotisneule vihdoin pitovalmis. Ihan kahta vuotta ei neulomiseen mennyt, mutta lähes vuosi kuitenkin. Pitänee pian aloittaa neidin kolmevuotisneule, jos syntymäpäiväksi uutta aikoo. Neule on siis Veera Välimäen Gathering Stripes ja lankana oli anopin tuoma Semilla ja Semilla fino. Huomasin neulovani kahden paksuista lankaa vasta puseron loppuosassa, joten vähän joutui taas soveltamaan. Hihoissa on sen verran kasvun varaa, että puserolla pärjätään seuraava vuosi. Minä ja pikkuneiti olemme puseroon tyytyväiset ja kengätkin ostin puseron mukaan. Kaapin perukoilla olisi lilaa housukangasta muodikkaasti kukkasilla, jos vain joku saisi innon ommella.

Perjantain Pickles-kerästä neuloutui huonosti harkittu kevätbaskeri. Muuten kiva, mutta päälakea ja kavennuksia ei kannata syynätä. Baskeri oli aiottu isolle siskolle, mutta hän halusikin lierilätsän päähänsä, joten nuorimman kevätsetti täydentyi sitten vielä suikalla. 

Kevään pikaneuleista esittelemättä on jäänyt isojen siskojen kämmekkäät Holst-langasta ja Hanko-kauluri. Molemmat neulottu ihan vain inspiraation pohjalta ilman suurempia suunnitelmia.

Harhaluuloja ja selittelyä

 Langan ostaminen on prosessi, joka ei perustu käsillä olevien neuletöiden määrään, suunniteltuihin neuleisiin, eikä varsinkaan järkiperäiseen harkintaan. Se perustuu väriin, tuntuun ja tunteeseen. Mukana saattaa olla myös hiven harhaluuloa, että uudet lankanöttöset tarkoittavat uusia valmistuneita neuletöitä tai vielä suurempaan harhaluuloon siitä, että lanka olisi tästä kodista tai peräti maailmasta loppumassa. Poikkesin ihan vain pikaisesti Kerässä katsomassa paikan päällä Ito-lankoja ja jotain tarttui edellä mainituista syistä mukaani. Onneksi en ole lupaillut lankalakkoa, mahdottomia ei näet kannata lupailla. Aika monta herkkulankaa jäi minua hyllyiltä vielä huutelemaan.

Oops, I bought some yarn. No, I'm not running out of yarn nor do I have ready planned projects for these skeins, just plain pleasure of beautiful yarn.

Evakot ja pitsit

Viime viikon alussa en aavistanut, että viikon lopussa perheessämme olisi kaksi jäsentä lisää. Tulivat evakkomatkalle, tällä tietoa jäädäkseen. Tietämättään täyttävät lasten lemmikkien tarpeen, vaikka eivät vielä lapsista niin välitä. Kissat ja me opettelemme rauhanomaista rinnakkaiseloa, etsimme paikkojamme uudessa järjestelmässä ja ihmettelemme toistemme tapoja. Kotonani on aina ollut ainakin yksi kissa, joten yömourut, hiekkalaatikosta yli heitetyt hiekat ja kissojen omapäisyys eivät tule yllätyksenä, vaikka tottumista taas vaativatkin. Toivottavasti kissat kestävät eläväisen (lue meluisan) kotimme ja pystyvät jäämään taloon.

Tänä aamuna kuulin mustarastaan ja kiurun, niiden voimalla pidin jäätävässä tuulessa kevättoivoa yllä. Yhtä nopea kuin aloittamani kesätoppineule on tämän kevään eteneminen. Toisaalta, mitä hitaampi kevät sitä todennäköisempää on ehtiä kesäneule valmiiksi ihan tämän vuoden kesäksi.

There are two new members to our family. I really didn't see that coming at the beginning of the last week, but on Saturday two cats in desperate need of new home came to try if they can tolarate our noisy house. The kids are thrilled to have pets and I'm starting to remember what it is like with cats around.

My knitting for next Summer seems to be quite as slow as the Spring this year. There is still a lot snow and only few birds have arrived. Well, I hope that the slowness of Spring gives me time to finish this Summer top this year.

Vähitellen

Yksi ikkuna, kasa, pöytä, silmukka ja kerros kerrallaan.

Sata aivastusta ja aurinko

Sata aivastusta ja puoli pakettia nenäliinoja. Onneksi myös valmiit sukat, aurinko ja arpajaisvoitto Marialta. Siihen kun lisää, että huomenna iltapäivällä alkaa hiihtoloma, niin asiat on ihan mallikkaasti.

Sukkaterapiaa

Laitoin kädet lankalaariin, seurasin värin kaipuuta ja tartuin Noro-kerään. Illalla saattaa olla jo yksi uusi sukka, viikon päästä toivottavasti kokonainen pari. Ne tammikuulla valmistuneet kuvioneulesukat ovat näet jo puhki pohjasta, parsittu kahdesta kohtaa. Novita wool ei selvästikään ollut riittävän kestävä kumppani Nalle-langalle. Tällä hetkellä omistan yhdet ehjät parsimattomat villasukat, muista pitäisi leikata varret irti ja neuloa uudet pohjat. Kaikkea ei pysty parsimallakaan paikkaamaan. Voisi luulla että jalkapohjani ovat kiveä, mutta eivät ne ole edes kuivat. Taidan vain omata kummallisen tavan askeltaa ja liian suuren mieltymyksen villasukkiin kaikissa olosuhteissa.

Knitting a new pair of socks out of Noro. I hope to have a new pair some time next week, because even the colorwork pair that I finished in January is already broken and darned. I really am a heavy user, when it comes to woolen socks. Actually I live in woolen socks.

Kakkutalvi

Tyttären 2-vuotisjuhlat on juhlittu. Kakut on  syöty, lahjat on avattu mutta se tietty villapaita ei vain vielä ole valmis. Helmikuun perinteinen flunssakausi perheessämme on myös aloitettu, mutta toistaiseksi on vältytty varsinaiselta influenssalta. Runebergin tortut vaihdetaan huomenna laskiaispulliin ja sen jälkeen voisikin pohtia, miten sokerin määrän saisi vähenemään- ainakin seuraaviin syntymäpäiviin saakka.

Our baby turned two years. We celebrated her with cakes and gifts, but the one sweater intended to be her present isn't ready yet. February started with common colds but so far we have managed to avoid the flu. The special cupcakes for our national poet will tomorrow be replaced by the whipped-cream filled buns. After these cake-filled festivities I might be ready to think about reducing the amount of sugar consumed around here, at least till the next birthday.

Suunnilleen viikko

Suunnilleen viikko olisi aikaa saada syntymäpäiväneule valmiiksi ajallaan. Luulenpa etten ehdi, mutta yritän silti, vaikka lauantaikin on työpäivä ja vaikka koti kasautuu.

I have about one week to knit a sweater for my girl as a birthday present. I think I won't get it done, but still I want to try. I try even when the house is a mess and Saturday is this time also a working day.

Lämpimiä aaltoja

 Aaltosukat

Pattern: h, harkkoreunussukat, Novita Sukkalehti

Yarn: Novita Wool, Novita Nalle

Needle:3.0mm

Kaikkinainen hidastelu ja slow life taitaa olla eniten totta neuleissani. Juuri ennen joululoman loppua sain vihdoin valmiiksi kuvioneulesukat, jotka aloitin itselleni viime helmikuussa. Aaltosukat jalassa olenkin sitten kulkenut viimeiset kaksi viikkoa. Kuvioneule on ihanan lämmintä varpaille langanjuoksujen vuoksi. Aika monta virhettä onnistuin pariin neulomaan, mutta en jaksanut vaivautua erilaisuuksia purkamaan, etenkin kun huomasin osan virheistä vasta valmiista parista. No, elämä ja käsityöt on yleensä epätäydellisiä. Näissä sukissa tarkenee nahkakengissä -10 asteeseen saakka. Tuplalankasukkia pitäisi tehdä lisää.

Slow life seems to be the reality in my knitting life. Just before the end of Christmas holiday I finally finished the pair of socks I started for myself last February. For the past two weeks I have been living in these socks, mainly because they are delightfully warm. I would need more of this kind.

Tuttuja latuja

Taidan toistaa itseäni, tai vuodet toisiaan. On tammikuu ja kuvaan aurinkoa, auringon säteitä seinällä, kimaltavaa lunta, viimeistä amaryllistä ja kevätlankoja (Novita yllätti myönteisesti, Hankoa löytyi kaupasta perin mukavissa sävyissä). Tämä syklisyys on samalla huvittavaa ja lohdullista, ehkä omimmat asiat pysyvät samoina vuodesta toiseen. Aikomiset, toiveet ja haihattelut seuraavat nekin samoja tuttuja ratoja. Nuorimmainen huolehtii uutuuksista, nappaa kielelleen uusia sanoja joka päivä. Jotain uutta sain sentään vanhasta: päällystin korkkitaulun kankaalla, kuten on ollut aikeena viimeiset viisi vuotta.

I feel like repeating myself, or the years repeat themselves. It's January and I'm taking photos of sunshine, sunbeams, snow, the last amaryllis and Spring yarn. This repeating nature of things is at the same time comforting and hilarious. Even my thoughts and wishes follow a path, I'm very familiar with. My youngest one takes care of the freshness of things, she adopts new words every day. Still something new out of the old, after five years of planning, I got the notice board covered with fabric.