Lumi katosi miltei yhtä pian kuin tulikin. Oikein en osaa vielä kevääseen uskoa, lätäköistä katselee syksyn jatkoaika. Auringon puuttuessa joutuu järkkäri lepäämään, kännykässäkin on paremmat valotehot, kuin vanhenevassa kennossa, silti en osaa blogiovea täysin sulkea.

Mutta neulepuikot ovat saaneet liikuntaa puuttuvien suksien edestä. Alkuvuodesta on valmistunut kolmet lapaset, yksi pipo ja aloitettuja neuleita on kohta joka sormelle. Pian on taas se aika, jolloin neuleet saavat tehdä tietä puutarhapuuhille. Siihen asti puikot laulakoot.

The snow dissappeared almost as fast as it came. The unclear season is reflected in puddles, this winter has been a series of successive autumns. My ageing camera has been mainly resting, but not my needles. In past few months I have finished three pairs of mittens and one hat and I have started at least as many projects. Soon the knitting will give way for gardening, but before it happens, you'll find me with needles and yarn.

Neutraalia

Ehkä se on lumeton luonto, joka on houkutellut neutraalit sävyt käsitöihini viime viikkoina. Vaikka pimeys väsyttää, en valita ympäristön sammutettuja sävyjä. Kolmen keskiviikon ahkerointi on tuo pieni pitsisydän. Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi nyplätty pitsi on arvokasta. Harvaa käsityötä tehdessä on ryhmässämme ollut yhtä hiljaista ja keskittynyttä kuin nyplätessä. Tuotakin taitoa olisi hauska joskus opetella perusteellisemmin.

Kädentaidot-messuilta kotiin kulkeutui Rintalan luomutilan villalankaa. Täysin Suomessa tehtyä suomenlampaan ja kainuunharmaksen luonnonväristä ihanuutta. Tavoitteeni on ensi vuonna keskittyä käyttämään vain jo varastoistani löytyviä lankoja, mutta taidan tehdä  itselleni sääntöpoikkeuksen, joka sallii kyseisen tilan langan ostamisen. Kun lanka on kotimaista, perinnelajeja säilyttävää, luomua ja kaiken lisäksi ihanan tuntuista, on sen käyttö enemmän kuin perusteltua. Lanka oli pakko heti laittaa puikoille kuvioneuleeksi.

Nahkatöihin messuilta löytyi edullinen palapussi, jolla varmasti selviän tulevan vuoden nahkaideoista. Eilen suruttelin heti vuoritetun pussukan. Olettisin nahan olevan poron nahkaa, pehmeydestä  päätellen.

The hues of November nature have clearly been an inspiration to me lately. There are more neutral tones in my crafts than ever before. The lace heart in the picture above is what I managed to complete in three Wednesday evenings. Now I understand why bobbin lace is so precious. It takes a lot of time and isn't the easiest way to produce lace. However, I liked doing it a lot.

The biggest Craft's Fair in Finland was held this weekend and I was there too, getting lots of inspiration and buying new materials. My best find was the organic yarn from Finnish heritage breeds. I already started a little knit with the yarn and I must say, I love this yarn. I also purchased some leather bits for my leather projects. Yesterday I sew a little pouch of the reindeer leather and lined it with Japanese cotton.

Sandaalisyksy

Sumut sakenevat ja sävyt syvenevät. Kurjet kai tietävät kylmän olevan tulossa, vaikka minä en sitä tunne. Lensivät etelään, aurasivat päättäväisesti lounaisvirtausta. Minä lastaan lämpöä puikoille, kerin pöytien reunoille. Sandaalit ovat yhä eteisessä, mutta nenäliinapaketista tiedän vuodenajan nimen. Salaatin keräsin maljakkoon, pihan lahjat vielä kimpuissa.

Vieroitusta

Vieroitan itseäni kesälomasta ja nuorimmaista äidinmaitohetkistä. Jälkimmäinen on sujunut toistaiseksi yllättävän hyvin, vaikka selvästi haikeasta asiasta on meille molemmille kyse. Olen luvannut suuren määrän silityksiä aina kun maitohetken tarve tulee ja  pikkuneiti sai valita vieroituspalkkioksi lelun asian erityisyyttä korostamaan. Minusta tuntuu, että viime päivinä oma erillisyys ja itsemääräämisoikeus ovat kirkastuneet neidille entisestään. Minunkin on suostuttava siihen, että kaikki nämä kasvavat, nuorimmainenkin. 

Kesälomasta vieroittuminen onkin sitten mutkikkaampaa, ehkä siihenkin toimii sama kerrasta poikki-metodi. Ilma on ihanan lämmin ja tekemistä olisi vielä moneksi päiväksi ihan kotonakin, mutta ajatukset ovat joka päivä enemmän työpaikalla ja suunnittelussa. Tämä on ollut hyvä kesä, lämmin, leppeä ja aurinkoinen. Syksy saa tulla - syksylankaa saapuikin jo viime viikolla sukkalankaklubista.

I'm weaning my youngest from breastfeeding and myself from Summer holiday. The first one has been quite a successfull project, but I'm still working on the latter one. Still, I have to say, this has been a really good Summer- a pleasant, warm and sunny one. The Fall may come and I even got my first skein of Fall-yarn.

Oliivipronssi

Laitoin Pikkusiskon pataan, seuraksi tiputtelin kullankeltaista ja mariinisinistä reaktiiviväriä, etikkaa ja suolaa. Väriliemestä nousi oliivipronssia lankaa. Joskus olen värjännyt lankaa myös kasveilla ja nyt mielessä muhii kattilallinen raparperilankaa tai pietaryrttivyyhti, pitäisi vain saada itsensä apteekkarin luo pureteaineita hakemaan ja odotella että lähikauppaan ilmaantuu lisää valkoista lankaa. Kokonaisen neuletakin lankojen värjääminen taitaa olla minunlaiselleni tuurivärjärille liian iso tavoite, mutta toiveissa siintää Vitamin D-takki itsevärjätyin langoin.

I threw some yarn into a kettle, added some vinegar, salt, yellow and blue color and dyed a color for the coming season. I call this color olivepronze. Perhaps it will become a pair of socks. I'm planning to use some plants for dyeing aswell, but I'm still lacking the chemicals needed for it. I wonder, if I could dye the yarn for a whole cardigan. I'd love to knit the Vitamin D.

Retuperältä iltaa

Ollaan ihan lomalaisesti retuperällä. Valvotaan myöhään, nukutaan myöhään, syödään myöhään. Syödään liikaa (mutta se on mukava sivuvaikutus ystävien tapaamisista). Muita tekemisiä ei pitkäksi listaksi sitten olekaan, lähinnä olen lukenut Kyllikki Villaa ja neulonut vihreää villaa, poikettiin Siuntiossa. Elämä on mukavaa -kesä on!

We are soo on holiday. We stay up too late, wake up late and eat late. Actually we also eat too much, but that's only a natural side effect of meeting friends over dinners. There isn't much more to mention, mainly I have been reading Kyllikki Villa (her last name means wool in Finnish) and knitting some green wool. Life is good, Summer is good.

Harhaluuloja ja selittelyä

 Langan ostaminen on prosessi, joka ei perustu käsillä olevien neuletöiden määrään, suunniteltuihin neuleisiin, eikä varsinkaan järkiperäiseen harkintaan. Se perustuu väriin, tuntuun ja tunteeseen. Mukana saattaa olla myös hiven harhaluuloa, että uudet lankanöttöset tarkoittavat uusia valmistuneita neuletöitä tai vielä suurempaan harhaluuloon siitä, että lanka olisi tästä kodista tai peräti maailmasta loppumassa. Poikkesin ihan vain pikaisesti Kerässä katsomassa paikan päällä Ito-lankoja ja jotain tarttui edellä mainituista syistä mukaani. Onneksi en ole lupaillut lankalakkoa, mahdottomia ei näet kannata lupailla. Aika monta herkkulankaa jäi minua hyllyiltä vielä huutelemaan.

Oops, I bought some yarn. No, I'm not running out of yarn nor do I have ready planned projects for these skeins, just plain pleasure of beautiful yarn.

Sukkaterapiaa

Laitoin kädet lankalaariin, seurasin värin kaipuuta ja tartuin Noro-kerään. Illalla saattaa olla jo yksi uusi sukka, viikon päästä toivottavasti kokonainen pari. Ne tammikuulla valmistuneet kuvioneulesukat ovat näet jo puhki pohjasta, parsittu kahdesta kohtaa. Novita wool ei selvästikään ollut riittävän kestävä kumppani Nalle-langalle. Tällä hetkellä omistan yhdet ehjät parsimattomat villasukat, muista pitäisi leikata varret irti ja neuloa uudet pohjat. Kaikkea ei pysty parsimallakaan paikkaamaan. Voisi luulla että jalkapohjani ovat kiveä, mutta eivät ne ole edes kuivat. Taidan vain omata kummallisen tavan askeltaa ja liian suuren mieltymyksen villasukkiin kaikissa olosuhteissa.

Knitting a new pair of socks out of Noro. I hope to have a new pair some time next week, because even the colorwork pair that I finished in January is already broken and darned. I really am a heavy user, when it comes to woolen socks. Actually I live in woolen socks.

Tuttuja latuja

Taidan toistaa itseäni, tai vuodet toisiaan. On tammikuu ja kuvaan aurinkoa, auringon säteitä seinällä, kimaltavaa lunta, viimeistä amaryllistä ja kevätlankoja (Novita yllätti myönteisesti, Hankoa löytyi kaupasta perin mukavissa sävyissä). Tämä syklisyys on samalla huvittavaa ja lohdullista, ehkä omimmat asiat pysyvät samoina vuodesta toiseen. Aikomiset, toiveet ja haihattelut seuraavat nekin samoja tuttuja ratoja. Nuorimmainen huolehtii uutuuksista, nappaa kielelleen uusia sanoja joka päivä. Jotain uutta sain sentään vanhasta: päällystin korkkitaulun kankaalla, kuten on ollut aikeena viimeiset viisi vuotta.

I feel like repeating myself, or the years repeat themselves. It's January and I'm taking photos of sunshine, sunbeams, snow, the last amaryllis and Spring yarn. This repeating nature of things is at the same time comforting and hilarious. Even my thoughts and wishes follow a path, I'm very familiar with. My youngest one takes care of the freshness of things, she adopts new words every day. Still something new out of the old, after five years of planning, I got the notice board covered with fabric.

Neulevuosi 2012, osa 2

Loppuvuosi on yleensä neuleille suotuisaa aikaa, mutta tänä vusonna yhtälailla bloggaaminen kuin neuletahtikin joutuivat työelämän tuomien rajoitusten uhreiksi. Silti yllättävän paljon ehti vuoden kuutena viimeisenä kuukautena lankojen kanssa tuohuta.

Heinäkuun neuleintoa vauhditti isotätiltä saatu kassillinen lankoja (huomaa koivunsiemenet kuvassa, niitä riitti aivan määrättömästi). Lankavaraston lisäosasta syntyi pienimmälle miami vice-väreissä tumput. Neuloin tumppuja takaterassilla istuen ja sinne terassilautojen väliin sujahti yksi neliskulmaisista puikoistani, siellä se puikko nyt odottaa, josko joskus olisi syytä terassilautojen irrottelemiseen. Ehdin vain todeta pitäväni kulmikkailla neulomisesta. Neuletakkiakin jatkoin heinäkuun olemattomissa helteissä.

Elokuulla alkoivat työt, mutta viimeisinä lomaviikkoina sain vihdoin valmiiksi yli vuoden satunnaisaherruksen jälkeen Stripe Study-huivini. Projektin valmistumista vauhditti Titityyn mysteeriklubiin ilmoittautuminen. Kovalla tohinalla aloitin Norosta konttineulehuivia, mutta alkuinnostuksen jälkeen projekti tyssäsi noin 25 cm kohdalle. Ei taida tulla konttineulehuivia tähän talouteen.

Syyskuu toi mukanaan syksyn värit ja mysteerineuleen aloituksen. Isotädin lankoja virkkailin afrikkalaisiksi kukkasiksi, mutta peitoksi ei niistä paloista tällä vauhdilla ole vielä pariin vuoteen. Aina välissä saatoin neuloa ikivanhoja keskeneräisiä, mutta mitään oleellista ei syyskuussa valmistunut.

 

Lokakuu ja pakkaskauden ensitahdit saivat puikot suihkimaan uudella innolla. Mysteerihuivi eli Varjo valmistui silloin kuin pitikin ja siitä tuli oitis ehdoton suosikki. Nuo Veera Välimäen suunnittelemat raitahuivit, Stripe Study ja Varjo ovat olleet vuorotellen kaulassani koko loppuvuoden ja ovat myös keränneet positiivista huomiota ei-neulojilta.

Samoin Veeran suunnittelema neuletakki, Downtown block, valmistui pakkasille, puolivalmiina se odotteli jokusen viikon blokkaamista ja nappeja, mutta kylmät saivat ylittämään viimeistelykynnyksen. Neuletakkiin olisin muuten supertyytyväinen, mutta Cascade Wool on nyppyyntynyt aivan käsittämätöntä vauhtia. Luulin valitsevani pomminvarman langan, mutta sellaista ei taida ollakkaan

Keväällä aloitettu poncho sai armon jäädä kauluriasteelle, kuopukselle aiottu on nyt keskimmäisen käytössä. Isoveli-lanka oli tuohon malliin liian jäykkää, joten lyhennetty versio mallista on sikälikin perusteltu.

Marraskuussa veivät työt päähuomion, mutta kädentaito-messuilta kotiutunutta lankaa piti heti jatkojalostaa lapasiksi. Holst garn- lapaset päätyivät ystävän joulupakettiin.

Koska kaikki omat villasukkani alkoivat olla enemmän rikki kuin ehjiä, piti syyslomalla sutaista helpot novitalaiset. Mutta tuo pitsisukkapari olikin sitten vuoden kamalin neuletaistelu. Helppo mallikerta vastusti niin, että jouduin työn purkamaan ainakin kymmenisen kertaa. Harvinaista kyllä, en suostunut luovuttamaan, vaan neuloin projektin hampaat irveessä virheineen kaikkineen loppuun.

Joulukuulle riitti muutakin puuhaa kuin neulomista. Joulupakettiin melkein ehtivät perussukat miehelle ja ohuet villasukat nuorimmaiselle. Nyt sitten yritän pitää harhailevan neulemieleni niissä lukuisissa joskus aloitetuissa projekteissa. Kirjoneulesukat jos saisi vielä itselleen valmiiksi, tammikuulle 2-vuotiaan synttärineuleen eli Veeran Gathering Stripes-puseron ja ystävälle aloitetun Lucy-pipon voisi sen jälkeen jo luvan kanssa laittaa alkuun aivan uusia projekteja.

Huh, olihan näitä lopulta aikalainen määrä. Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Mutta hei, tämänhän pitikin olla myös neuleblogi.

Neulevuosi 2012, osa 1

Päätin tarkastella tätä loppumaisillaan olevaa vuotta neuletöideni kautta. Luulenpa, että joka kuukausi olen aloittanut jonkun neuletyön ja nyt on aika kertoa mitä niille aloitetuille ja loppuun saatetuille nyt kuuluu.

 

Tammikuun neule oli Pickles-huppari ,koossa 9-12 kk. Tuo huppari on saanut kautta vuoden käyttökertoja tasaisesti. Vieläkin vaate venyy kohta kaksivuotiaan päälle, mutta selkä uhkaa käydä lyhyeksi ja hihoista on ylimääräinen mitta kadonnut. Keltainen Hempwol lanka on pysynyt priimana ja Novitan Puron ainoa ongelma on nyöhtä jota langasta vieläkin irtoaa. Tämä neule jää talteen muistolaatikkoon .

 

 

Helmikuu oli selvästikin neulekuu. Neuloin parin päivän alpakkapipon itselleni. Pipoon jäi yksi virhekerros, jonka muistan joka kerta kun pipon päähäni laitan, mutta silti pipo on mieleinen. 92-vuotialle mammalle neuloin raitasukat ja jos hyvin käy voisi ensi vuonna tehdä vaikka tossut 93-vuotiaalle. Novitan Hanko-langasta aloitin kesäkassin ja aloitinpa vielä itselleni kirjoneulesukatkin. Toinen sukista on vieläkin kesken, mutta vakaa aie on saada pari valmiiksi ennen ensi helmikuuta.

Maaliskuussa valmistui heti pieni vauvalakki, jota pari kuukautta venyttelin nuorimmaisen päähän, koska langat olivat suosikkejani. Hanko-langasta helmikuussa aloitettu kesäkassi pääsi käyttöön, vaikka kesästä ei vielä ollut tietoakaan. Laukku olisi kaivannut puuvillakangasta kantohihnojen tueksi. Muuten mieluinen kassi jäi painavuutensa vuoksi aika vähälle käytölle. No, nythän tuota Hanko-lankaa ei enää edes kaupoista löydä. Novitan langoista aloitin kirjavan ponchon ja puuvillasta kuopukselle kesätopin. Enemmän kuin neulomiseen keskityin maaliskuussa uuden langan hamstraamiseen.

Huhtikuu oli neulerintamalla suorastaan hiljaiseloa. Heräävä kevät ja puutarha taisivat ohjata huomion ulkoilmaan. Maaliskuussa aloitettu kesätoppi valmistui, mutta muuten onnistunut toppi oli mitaltaan niukka ja sadekesä ei antanut montaakaan mahdollisuutta sen käyttämiseen.

Toukukuu taisi olla ilmojen puolesta vuoden kesäisin. Kevään vihreys sai minut aloittamaan vain yhden neuleen, vihreän neuletakin.

Kesäkuussa ainoa neule, jota työstin oli neuletakkini, joka oli edistynyt jo puoleen väliin. Välillä ilmat sallivat jopa paljaat varpaat ja hiekkalaatikkoneulonnan.