Laatulauantai

Päivä alkoi hyvin, koska Aamulehden hakeminen laatikolta ei ollut arktinen kokemus vaan miltei keväinen. Rikoin periaatteen ja suostuin lakkaamaan lapsen kynnet, sovittiin että kesällä sitten varpaatkin.

Sitten vauvan kanssa ihmisten ilmoille: Lankakaupasta kevätvärejä, suklaapuodista palanen luksusta, vauvalle silkkivillabody, kaikki samalta kadulta alle puolessa tunnissa. Perheen nuhanenälämpöilijät menivät museoon ja minä pääsin isomummun syntymäpäiville. Suvun nuorin kulki sylistä syliin ja nukkui koko iltapäivän. Kuukauden ajan maailmani on ollut vain kotona paria neuvolavisiittiä lukuunottamatta. Määränsä kotoilullakin, tämä päivä teki hyvää.

Upee

Mamman uunin Maria halusi ojentaa minulle blogipalkinnon, jonka otan ilolla vastaan. Leikin idea on vastata viiteen kysymykseen ja laittaa palkinto menemään eteenpäin.

1.Milloin aloitit blogisi?

Lokakuun 16. päivä 2007.

2.Mistä kirjoitat.Mitä käsittelet?

Kirjoitan puuhailuistani kotosalla, etenkin käsitöitä, keittiöelämää ja kasvukaudella puutarhaa painottaen. Välillä toki jutustelen jostain aivan muusta,siitä mikä sattuu mielen päällä olemaan.

3.Mikä tekee siitä erityisen?

Kovin erityislaatuiseksi en blogiani koe, samaa lajityyppiä edustaa moni muukin. Kädenjälkeni on kuitenkin nähtävissä kuvissa ja käsitöissäni. Tämä blogi on minunnäköiseni sekametelisoppa.

4.Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

Joskus aikanaan pidin päiväkirjaa. Kun sitten tutustuin blogeihin, arvelin bloggaamisen olevan hyvä keino pitää yllä edes jonkinlaista kirjallista ilmaisua ja tarkoitus oli myös keskittyneemmin valokuvata. Samoja asioita en lopulta ole paljoa blogiini kirjannut, mitä olisin päiväkirjaan kirjoittanut, mutta valokuvaaminen on lisääntynyt. Ehkä tämä on ennen kaikkea käsityöpäiväkirjani.

5.Mitä haluaisit muuttaa?

Välillä olen miettinyt etenkin nimen muutosta blogilleni, mutta aloittaessani moni suunnittelemistani nimistä oli jo varattu, joten tällä mennään toistaiseksi. Bloggerin uusiin ulkomuototyökaluihin on ollut tarkoitus tutustua, mutta perehtymiseen tarvitaan aikaa, jota on nyt kovin rajallisesti. Toisaalta haluan säilyttää julkaisuasun melko yksinkertaisena.

Moni suosikkibloggaaja on tämän palkinnon jo osakseen tällä vikolla saanut. Rouva Pioni, Niina, Miia- Rebekka, Valloittava valkoinen ja uusin blogituttavuuteni Maija eivät ainakaan minulta ole ennen saaneet tunnustuksia. Ottakaa siis pysti vastaan ja vastailkaa kysymyksiin jos vain suinkin jaksatte.

Kevättä kaappiin

Kevät sen saa yleensä aina aikaan -alkaa tehdä mieli uusia vaatteita. Mustaan muistikirjaani on kertynyt jokunen idea ja toive ilman suurempaa harkintaa. Kun sitten käyttää sitä harkintaa ja alkaa miettiä todellisia vaatetarpeitaan, imetyksen asettamia reunaehtoja ja raskauden jäljet näyttävää kehoaan muuttuu tuo lista aivan toiseksi: 

Imetyspaidoille on todellinen tarve. Niitä kannattaisi yrittää ommella itse, koska ovat hillittömän hintaisia ja aivan liian usein mustia (mustassa kuulkaa näkyvät puklut ja maitotahrat aika helposti).

 Farkkuja tuskin kannattaa ostaa, koska toivottavasti jo ensi talvena vaatekokoni on palautunut normaalitilaan.

Pitkiä mekkoja on mahdoton käyttää imettävän ihmisen muualla kuin kotioloissa. Mekko korviin nostettuna tai lapsen eväät kaula-aukosta esiin kaivettuna eivät ajatuksina houkuttele.

 

Jäljelle jäävät siis kengät. Valkoiset tennarit ovat jo tilauksessa, vaikka käyttökelit taitavat olla kolmen kuukauden päässä. Se niistä uudistuksista.

The Spring makes one want new clothes. But with a second thought one realizes that nursing and spring clothing don't fit into same sentence. Dresses are far from nursing compatible and buying a pair of jeans with the traces of pregnancy on my hips is waste of money. But shoes, one can always wear shoes. So I ordered a pair of white sneakers although the weather for wearing them is months away.

Perjantain parhaat

 Niskajumituksesta ja päänsärystä huolimatta on perjantaissa ollut mukavia puolia: 

Ihanat värivalinnat eskarilaisen Meksikon ristissä.

Aurinko, jälleen.

Lapsi, joka kertoi ankasta, jonka lampi oli vielä lämmin.

Miehen työkavereiden hulppea vauvalahja. Kiitos!

Iso kasa silitettyä pyykkiä.

Riikan vinkistä uuniin heitetty mustikkakukko, joka katosi jo.

Tyttövärejä

En usko tyttöväreihin ja poikaväreihin, silti meillä voi ladata pesukoneeseen kerralla rummullisen punasävyistä pyykkiä. Vaikka kuinka olisin ympännyt tyttöjäni vihreään ja oranssiin, nostaa pinkki päätään väistämättä jossain vaiheessa. Koska nyt perheessämme on kolme tytärtä ei pinkki tule lähiaikoina loppumaan, vaikka esikoululainen alkaakin jo suuntautua vähitellen sinisen sävyihin ja keskimmäisen lempiväri on liila. En voi myöskään väittää vastustavani tytöillä pinkkiä, kunhan saan yhdistää sen harmaaseen, vihreään tai kullankeltaiseen. Oma vaatevärini pinkki ei kuitenkaan ole, minulla on yksi vaaleanpunainen trikoopaita.

 

Maeva, Knitty 1/11

2.25mm dpn

Zitron Trekking Undyed bamboo &Silk

itsevärjätty Emo-väreillä

Samaa kieltä vaatekaappini kanssa puhuu lankavarastoni. Lankalaatikostani löytyy yksi etäisesti pinkki sukkalankavyyhti ja mitään täysin vaaleanpunaista en ole koskaan neulonut. Liilaa ja violettia on sitten senkin edestä. Viime aikojen neuleissa itselleni on violetti ollut voitolla. Juuri ennen synnärille lähtöä sain Maeva-sukat valmiiksi. Ohje ei ollut selkeimmästä päästä, mutta lopputulokseen olen oikein tyytyväinen. Itsevärjätty lanka tekee sukista sitäkin mieluisammat. Helmikuun ensimmäisellä viikolla harjoittelin Salomonin solmujen virkkauksen ja tein pikapikaa Drops Andes-langasta huivin. Kevyt, mutta lämmin huivista tuli, mutta Salomonin solmujen fania minusta ei kuitenkaan tullut, vaikka nopeita  ja helppoja ovatkin tehdä.

Salomonin solmu-huivi

Drops Andes 100g

koukku 8mm

Irrallisia

Pienen kanssa kaikki hetket ovat irrallisia. Myös ajatukset tuntuvat muuttuvan irrallisiksi, poukkoileviksi.Siksi tämä poukkoileva postauskin.

Hyvällä ajoituksella saa nauttia hitaan aamupalan, joiden aikana olen syönyt brie- ja sinihomejuustoa kymmenen edellisen kuukauden edestä.

Vauva nukkuu vielä hyvin paljon, mutta mieluiten sylissä tai kainalossa. Jossain välissä voi ehtiä neuloa pari riviä. Neuleliivi on ollut käytössä miltei joka päivä, mutta seuraava koko pitäisi laittaa jo puikoille. Myös lisävillahousut eivät olisi pahitteeksi.

Kun talossa on tuore pikkuihminen tulevat vieraat useimmiten kukkien kanssa. Viime viikot olenkin saanut nauttia erilaisista tulppaani ja leikkokukkakimpuista. Kukkien värit ilahduttavat vielä entistä enemmän, kun aurinko saa ne loistamaan. Kunpa aurinko vielä selättäisi tuon pakkasen, jotta pääsisimme ulkoilua harjoittelemaan.

With the baby in the house doing things and even thinking seem to take random nature. Time is in little fragments. Sometimes there is a fragment of time for a proper breakfast, sometimes for knitting. I have enjoyed lots of brie and watching the different kinds of flowers brought us by several guests. With freezing temperatures down to -34 degrees, it's better to stay indoors and to find the loveliness of winter inside.

Makeaa sinulle ystäväni

Ystäville on mukava tarjota kupponen kuumaa ja oheen jotakin herkkua. Tämän pikkuleipäreseptin olen kehitellyt paria ohjetta yhdistelemällä. Yleensä teen taikinan suoraan kaksinkertaisena, koska meillä keksit ovat lähinnä loppuneet kesken. Superherkkua saat kun yhdistät kaksi keksiä lempijäätelölläsi.

KOLMEN HERKUN KEKSIT

115g voita

50g fariinisokeria

100g sokeria

1-2tl vaniljasokeria

1 muna

150g vehnäjauhoja

1tl soodaa

ripaus suolaa

100-200g macadamia pähkinöitä rouhittuna (suolattuja, paahdettuja)

1 iso Dajm-patukka rouhittuna

150g valkoista suklaata rouhittuna

paista 7-10min. 200 asteessa

Ota voi ajoissa pehmiämään ja kananmuna lämpiämään.

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää kananmuna.

Lisää taikinaan toisiinsa yhdistetyt vehnäjauhot, suola ja sooda.

Lisää taikinaan viimeiseksi rouhitut herkut. Voit käyttää myös naturel macadamiapähkinöitä, mutta silloin

kannattaa lisätä hieman enemmän suolaa.

Älä paista keksejä liian kypsiksi, vaan jätä mieluiten vaaleiksi, niin saat mukavan sitkeän sisuksen.

Jäähdytä keksit ritilällä, koska kuumalla pellillä ne jatkavat kypsymistä.

Uuniin pääsyä odotteleva taikinan osa kannattaa nostaa viileään.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TEILLE BLOGIYSTÄVÄT JA MAKEAN YSTÄVÄT!!

Keltainen tekee kevättä/ Yellow means Spring

 Kevään huomaa valossa, ei lämpötiloissa. Auringon valo kutsuu jälleen esiin vihreää ja keltaista. Mies toi synnärille postilaatikkoomme juuri sopivasti tipahtaneen kevätauringon Sadulta. Nyt tuo aurinko ilahduttaa keittiön ikkunassa silloinkin kun taivaalta ei paista. Kiitos, Satu!

Päivä ennen samaiselle synnärille lähtöä aloitin vauvalle Pinwheel-peittoa kerrankin kauniin värisestä Novita-langasta. Tuota peittoa neuloin supistusten välissä synnytyssalissakin, mutta kotiintulon jälkeen ei peitto ole enää edistynyt. Ehkä siitä tulee lopulta syksykeltainen peitto.

Valon Mirvalta sain innokkeen lemon curd-kokeiluun, varsinkin kun Tampereelta ei löydy lempimerkkiäni. Tämä jos mikä oli kannattava kokeilu, maku on sama tai ehkä jopa parempi kuin lempipurkissani, mutta kotitekoinen lemon curd on myös luomua. Ei ole enää tarvetta tilailla lemon curdia, vaan voi siinäkin siirtyä omaan tuotantoon. Ohje löytyi Anna Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alta.

One of the signs of the Spring is the rise of the colors yellow and green. The beautiful Spring sun I received from a blog friend.

A day before giving birth to my third daughter I began knitting on a Pinwheel blanket, but I wouldn't be too surprised if the blanket turns into an autumn yellow blanket, because lately the blanket has been on hold.

There has been some yellow in the kitchen as well. I made for the first time lemon curd by myself. I'm surprised by the easiness of the cooking it and  its deliciousness. From now on there's no need to buy the ready-made stuff.

Olin unohtanut

Olin jo unohtanut,

mitä on katsoa toista saamatta kyllikseen,

nuuhkia päälakea hassu hymy huulillaan,

tutkia pienet varpaat kerta toisensa jälkeen,

upota lapsen kokoiseen taikapiiriin.

Olin jo unohtanut, että oman maailmani raja

voi olla postilaatikolla,

niskat voivat olla neulomattakin kiveä ja

aivotoiminta voi valahtaa rintakehään.

Kyllä, olen aivan vauvahassu!

Olen piilossa hetken aikaa. Maitotuvassa, linnun pesässä, omassa olossa ketunkolossa. Pienen tyttöni kanssa heräilen hitaasti, millainen on uusi maailma.

Hän syntyi maanantaiaamuna. 3645g ja 50 cm täyttävät neulomani vaatteet juuri sopivasti. Meillä on kaikki  niinkuin pitää.

She was born on Monday morning. Everything is as it should be. I couldn't be happier!