Neutraalia

Ehkä se on lumeton luonto, joka on houkutellut neutraalit sävyt käsitöihini viime viikkoina. Vaikka pimeys väsyttää, en valita ympäristön sammutettuja sävyjä. Kolmen keskiviikon ahkerointi on tuo pieni pitsisydän. Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi nyplätty pitsi on arvokasta. Harvaa käsityötä tehdessä on ryhmässämme ollut yhtä hiljaista ja keskittynyttä kuin nyplätessä. Tuotakin taitoa olisi hauska joskus opetella perusteellisemmin.

Kädentaidot-messuilta kotiin kulkeutui Rintalan luomutilan villalankaa. Täysin Suomessa tehtyä suomenlampaan ja kainuunharmaksen luonnonväristä ihanuutta. Tavoitteeni on ensi vuonna keskittyä käyttämään vain jo varastoistani löytyviä lankoja, mutta taidan tehdä  itselleni sääntöpoikkeuksen, joka sallii kyseisen tilan langan ostamisen. Kun lanka on kotimaista, perinnelajeja säilyttävää, luomua ja kaiken lisäksi ihanan tuntuista, on sen käyttö enemmän kuin perusteltua. Lanka oli pakko heti laittaa puikoille kuvioneuleeksi.

Nahkatöihin messuilta löytyi edullinen palapussi, jolla varmasti selviän tulevan vuoden nahkaideoista. Eilen suruttelin heti vuoritetun pussukan. Olettisin nahan olevan poron nahkaa, pehmeydestä  päätellen.

The hues of November nature have clearly been an inspiration to me lately. There are more neutral tones in my crafts than ever before. The lace heart in the picture above is what I managed to complete in three Wednesday evenings. Now I understand why bobbin lace is so precious. It takes a lot of time and isn't the easiest way to produce lace. However, I liked doing it a lot.

The biggest Craft's Fair in Finland was held this weekend and I was there too, getting lots of inspiration and buying new materials. My best find was the organic yarn from Finnish heritage breeds. I already started a little knit with the yarn and I must say, I love this yarn. I also purchased some leather bits for my leather projects. Yesterday I sew a little pouch of the reindeer leather and lined it with Japanese cotton.

Sandaalisyksy

Sumut sakenevat ja sävyt syvenevät. Kurjet kai tietävät kylmän olevan tulossa, vaikka minä en sitä tunne. Lensivät etelään, aurasivat päättäväisesti lounaisvirtausta. Minä lastaan lämpöä puikoille, kerin pöytien reunoille. Sandaalit ovat yhä eteisessä, mutta nenäliinapaketista tiedän vuodenajan nimen. Salaatin keräsin maljakkoon, pihan lahjat vielä kimpuissa.

Vastaväriksi violettia

Tuoksuherne oven pielessä, taitepapuja kattilassa, kimalaiset kiitollisina jokaisesta iisopista. Kaikki ei ole vielä keltaista. Violetille, oranssille ja vihreälle on sijansa. Iloitsen, kun työt tekevät viikonlopuista jälleen erityisiä. Viime viikko vasta harjoiteltiin, ensi viikko näyttää mitä arki on. Toivottavasti se on ystävällinen. Toivottavasti se on ystävällinen myös sinulle.

Oliivipronssi

Laitoin Pikkusiskon pataan, seuraksi tiputtelin kullankeltaista ja mariinisinistä reaktiiviväriä, etikkaa ja suolaa. Väriliemestä nousi oliivipronssia lankaa. Joskus olen värjännyt lankaa myös kasveilla ja nyt mielessä muhii kattilallinen raparperilankaa tai pietaryrttivyyhti, pitäisi vain saada itsensä apteekkarin luo pureteaineita hakemaan ja odotella että lähikauppaan ilmaantuu lisää valkoista lankaa. Kokonaisen neuletakin lankojen värjääminen taitaa olla minunlaiselleni tuurivärjärille liian iso tavoite, mutta toiveissa siintää Vitamin D-takki itsevärjätyin langoin.

I threw some yarn into a kettle, added some vinegar, salt, yellow and blue color and dyed a color for the coming season. I call this color olivepronze. Perhaps it will become a pair of socks. I'm planning to use some plants for dyeing aswell, but I'm still lacking the chemicals needed for it. I wonder, if I could dye the yarn for a whole cardigan. I'd love to knit the Vitamin D.

Keskikesän kepeys

Tuulessa ja väreissä on vielä kepeys, yöt vuohenputken valkoisia. Ajattelin, että juhannuskin voi olla kepeä, armahdan itseni suursiivoukselta. Onhan minulla jo yksi pesty matto, voin kantaa mäntysuovan tuoksun sisään.

The Summer is still light and pastel hued, nights white as ground elder. I will take the midsummer festival preparations with light hand aswell.

Pienin ja minä keksimme puuhaa yhdessä, isommat kirmaavat ympäri kyliä ystäviensä kanssa. Voikukista ja sireenin oksista on riittänyt iloa pienelle, neulepuikot helisevät pitkästä aikaa. Päivällä tarkkaillaan ukkospilviä, illalla taivaanrantaa.

Vihreää

Mies matkaili viikonlopun Tanskan maalla ja tuli kotiin oikein mieluisien tuliaisten kanssa. Päälle sujahti Nü:n tunikamekko ja kupissa on Löv- vihreää teetä. Taisi löytyä uusi vihreän teen suosikkimaku.

Sukkaterapiaa

Laitoin kädet lankalaariin, seurasin värin kaipuuta ja tartuin Noro-kerään. Illalla saattaa olla jo yksi uusi sukka, viikon päästä toivottavasti kokonainen pari. Ne tammikuulla valmistuneet kuvioneulesukat ovat näet jo puhki pohjasta, parsittu kahdesta kohtaa. Novita wool ei selvästikään ollut riittävän kestävä kumppani Nalle-langalle. Tällä hetkellä omistan yhdet ehjät parsimattomat villasukat, muista pitäisi leikata varret irti ja neuloa uudet pohjat. Kaikkea ei pysty parsimallakaan paikkaamaan. Voisi luulla että jalkapohjani ovat kiveä, mutta eivät ne ole edes kuivat. Taidan vain omata kummallisen tavan askeltaa ja liian suuren mieltymyksen villasukkiin kaikissa olosuhteissa.

Knitting a new pair of socks out of Noro. I hope to have a new pair some time next week, because even the colorwork pair that I finished in January is already broken and darned. I really am a heavy user, when it comes to woolen socks. Actually I live in woolen socks.

Kerät ja kaalit

 

 Laarit täynnä lankaa, Holstia ja Hopeasäiettä. Pulkat puolillaan vettä, kipot kaaliraastetta. Lisätään kuvia, kun sanoja ei ehdi miettiä.

Marraskuun ikäinen

Lumi on vaihtunut vedeksi, mutta sitä en itke, muistinkin kaipaavani sumuja. Marraskuu, syntymäkuuni voi olla myös ystävä, hämyinen ja hiljainen. Tänään vuosia on kahta vaille neljäkymmentä. En ole valmis, en aina edes riittävän aikuinen, mutta kotonani tässä, täällä ja monessa. 

We are back to rain, but it's all right, because I remembered how I like the fog. Subtle colors of November are after all my kind. Today I'm couple of years from turning forty. I'm ready by no means, not even a grown-up in some things, but I like where and who I am.

Mysteerineulontaa

Kun ei nykyisellään tule luettua dekkareita, eikä katseltua niitä televisiostakaan voi jännityksen hakea mysteerineulomalla. Käsillä tai oikeastaan puikoilla on elämäni ensimmäinen KAL  mysteerihuivi lankakauppa Titityyn kautta. Langat valittiin jo kesän korvalla, mutta tänään saapunut lankalähetys ihastutti vieläkin. Lanka on Madelinetosh merino lightia ja värit Nutmeg ja Dahlia. Katsotaan kuinka tämän hidastelijaneulojan käy, putoanko heti vai kohta kyydistä. Ohje on Veera Välimäen käsialaa, mutta paljon muuta siitä ei vielä tiedäkään sanoa. Alakuvassa näkyy se valmiiksi saatettu raitahuivi.

I'm participating to my first ever kal and mystery shawl. The mystery pattern is by Veera Välimäki and the yarn is from Madelinetosh. I'm so in love with my chosen colors Dahlia and Nutmeg.

Syksyasetelmia

Sadonkorjuuaika on parhaimmillaan. Ensimmäistä kertaa on itse kasvatettua perunaa ainakin pariin kattilalliseen, jälleen on tummanpunaista porkkanaa ja raidallista juurikasta. Syksyn parhaita makuja ja värejä. Korianterin siemenet eivät ota tuleentuakseen, mutta kokeilen josko kypsyisivät kuivuessaan. Minttua on rikkaruohoksi asti. Kukista jaksavat vielä leijonankidat ja kehäkukat, sisällä esiintyy afrikkalaisia kukkia. Yhden kukan ehtii vaikka pienintä nukuttaessa. Katsotaan tässäkin kuinka pitkälle intoa riittää ja päätetään sitten vasta mitä kukista syntyy.

Self grown potatoes for the first time, once again purple carrots and stripey beet root, these are my autumn delights. The flowers in the garden are soon at the end of the season but indoors the crocheted african grannies are starting to bloom.

Vihertää puussa ja puikoilla

Ulkona on upea kevätvehreys ja yllättävän kylmä tuuli. Viime kesän suosiolliset säät näkyvät pensaissa runsaina kukkatertun alkuina. Kesäsäistä ei vielä tiedä, joten aivan luontevaa on neuloa vihreää villatakkia. Iltaruokaan saatiin vihreää omasta pihasta, ruohosipulia, persiljaa, lipstikkaa ja nokkosta.

Everything is greening, but still the wind is surprisingly cold. Here it can be cold even in the Summer so the green on my needles is wool. The greens for dinner are from the garden: chives, parsley, lovage and nettle.

Perjantaikirjain

 

Perjantai on ollut pullapäivä, pyykin järjestelypäivä ja pölynpoistopäivä, eilistä pizzaakin on vielä jäljellä. Olen kuunnellut Samuli Putroa ja ihastellut pientareiden punasävyjä. Joku ehkä sanoisi näkevänsä ruskeaa, mutta minä näen kypsiä punasävyjä.

Some would say it's brown, but I see lovely ripe hues of red. These shades are rarely visible in November.