Piristysruiskeiksi keltaista, ettei tämä vallan valitukseksi muutu. Aika usein ensilumi on satanut parin seuraavan viikon aikana. Vielä en ole lunta kaipaillut.

Some spots of yellow in order to keep this blog from turning totally blue. In my experience the first snow usually falls during the next two weeks. I haven't missed the snow yet.

Kuukausista julmin

Sanonnan mukaan kuukausista julmin olisi kait helmikuu, mutta tänä vuonna lokakuu kummasti tuntuu siltä. Kun yhdestä huolesta pääsee eteenpäin, odottaa jo seuraava nurkan takana. Tällä kertaa jännitystä elämään päätti järjestää miehen työnantaja. Asiat voivat vielä järjestyä helpollakin tavalla, mutta jälleen  pitää suostua odotteluun ja epätietoisuuteen. No, näitä tarinoita on tämän hetken Suomi pullollaan. Ehkä en ollut riittävästi varautunut siihen, että mekin olisimme osa globalisaatiotarinaa.

Tänään kuitenkin vielä nautin kotiäitiarjesta Afrikan tähden ja lasten tekemien kaurasuklaapallojen voimin. Toivottavasti se on mahdollista vielä ensi syksynäkin.

October isn't very kind to us this year. Just a few days with happy feelings and new worries arise again. This time work-related issues concerning my hub. Well, today's  Finland is filled with stories like these.

Tässä on valo

Tässä päivässä on ollut valo. Aurinko on tanssinut seinillä, matalalla pensaikossa, puiden keltaisuudessa ja heinien havinassa. Valo oli ystävän tarjoamassa autokyydissä ja monessa pienessä hetkessä.

Johanna Venhon Valo odotti minua kirjastossa. Palautin Kerjäläis- romaanin, jotta seuraava jonottaja pääsee tutustumaan Vatanescuun. Uutuushyllyssä nökötti Venhon Syntysanat, jonka ymmärsin Ilsen suosituksesta poimia mukaani.  Koulun pihalla odotellessani esikoista makustelin runon ensisäkeitä ja heti tiesin, että tästä pidän. Muistin miksi rakastan sanoja jopa enemmän kuin tarinaa. Ei taida lukuvalo sammua kovin aikaisin tänäkään yönä.

There was even more good books waiting for me in the library. Good books, a nice offer from a friend and plenty of October sun made this a real good day.

Uusi viikko, vanhat kujeet

Jälleen uusi viikko, tuttu arki jatkukoon. Vielä viikko lokakuun sumua, sitten voikin alkaa herätellä joulun odotusta ja valmistelua. Ihan vain vähän kerrallaan, vaikka kaappi kerrallaan.

New week but same old every day life. One more week, before November and the first bits of Christmas preparations.

Lomalöytöjä

Loma se on lyhytkin ja lähellä vietetty. Niin hyvää tekee viikko ilman edestakaisin ryntäilyä. Ei rynnätty anoppilaa pidemmälle. Pääsin taas kiertämään suosikkikirpparini laarit ja tein maltillisen visiitin lankakauppaan. Kirpparilta mukaan tarttui lapsille vaatetta ja vähän muutakin. Löydöistä oma suosikkini on tuo käsinneulottu kirjoneule eurolla. Löysin myös itselleni farkut 50 sentillä, pari 70-luvun Burdaa kaavoineen, lapsuuden arvostamiseen kannustavan valokuvakirjan 60-luvun alusta ja nuorimmaiselle Fredriksonin karvareunahatun. Harkintaa oli matkassa jopa niin paljon, että jotakuta toista jäivät odottamaan vinkeän väriset karvalankamatot erikoisella poljennolla, pari raanua ja kasa Arabian eriparilautasia (niitäkin kaikkia harkitsin hetken).

Matkassa mukana ollut raitahuivi edistyi parin raidan verran, mutta Kyrön romaani vei ymmärrettävästi neuleelta aikaa. Mainio kirja kerrassaan, ajankohtainen ja monessa suorastaan viisas, mutta samalla viihdyttävä. Tämän uskallan jo sanoa, vaikka en kirjaa vielä ole loppuun asti lukenut.

We spend a couple of days at my in-laws. That means every time some thrifting at my favorite fleamarket. I found a pile of clothes for my kids -my favorite is the handknit colorwork sweater for one euro. I was also happy to find a pair of jeans for myself and some Burda magazines with the original patterns from the 70's and the book with photos about kids from the 60's just to name a few. Believe it or not  I left a lot of goodies unbought for someone else to find. I managed a few new stripes for my scarf, but the book from the library stole some of my knitting moments.

Suupielet ylöspäin

Aamulla kutsuttiin taidenäyttelyyn. Ja minä kun luulin, että lehtiöllinen akvarellipaperia riittäisi pitkään.

Posti toi Niinan kauniit kortit. Tykkään, tykkään kovasti.

Jo toisen kerran tällä viikolla aamupäivällä tuoretta leipää Kotivinkin helpolla ohjeella.

Hyvä ystävä kahvilla.

Kirjaston lähettämä varaamasi aineisto noudettavissa-ilmoitus. Uusin Kyrö odottaa minua.

Keskimmäisen riittävän terveet labratulokset, huh ja helpotus!

Novitan sukkalehti, josta haluan neuloa kaikki sukat.

Miehelläkin pari päivää syyslomaa.

In the morning the kids invited me to an art exhibition.

The beautiful cards by Niina arrived today.

Fresh homemade bread in the morning.

A good, long time friend came to visit.

There's a book waiting for me in the library.

I can leave the worries of my child'd health away. Her lab results were ok!

The socks magazine by the yarn company Novita.

My hub has a couple of days off from work.

Neule-adhd?

Toisilla elämänalueilla sitä tavoittelee hitautta, mutta joissakin asioissa siitä tulee miltei kirosana. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä se, että olen hidas neuloja. Jos vaikka kävisikin niin, että voisi käyttää kaiken aikansa neulomiseen, en siltikään olisi nopea. En kuulu siihen kastiin, joka pyöräyttää pitsisukat parissa päivässä tai neulepuseron viikossa. Jossakin olen kuitenkin nopea, suorastaan supernopea, nimittäin uuden projektin aloittamisessa. Aloitettuja projekteja on korit väärällään ja mielen pohjalla jonoksi asti. Tähän pitäisi saada roti. Ehkä pitäisi vähentää viriketulvaa ja kieltäytyä katselemasta Ravelryn uusia ohjeita, kirjaston neulelehtiä ja blogeja. Tai olisiko ratkaisu aina yhden projektin pakkopullaneulonta loppuun asti ennen kuin saa luvan tarttua seuraavaan. Se taitaisi kyllä tappaa ilon tästä harrastuksesta. Tai sitten jatkan kuten tähänkin asti, hyväksyn itseni neulekeskittymishäiriöisenä. Ennen joulua haluan kuitenkin saada valmiiksi tuon raitahuivin ja siihen sopivaksi ajatellun alpakkapipon. 

One thing that I hate being slow at is knitting. No matter what, I am a slow knitter. A sweater means months of work for me and lace socks at least weeks. The fact that I'm a really quick one, when it comes to starting a new project doesn't make the things any easier. There are baskets full of unfinished knitting projects and many more of them waiting on my mind. The stripes scarf is the one project I wish to finish before Christmas. That might mean that all the other unfinished knitting businesses will have to wait.

Sanoja viisi

Sanat katoavat välillä arkeen. Jää vain arjenpyörityssanoja, kieltosanoja, käskyjä ja toistoja. Välillä on vapauttavaa saada sanoja toiselta. Pyysin ja sain sanoja Mirvalta, saamani sanat ovat ne tummemmat.

Tällä kertaa en ole äitinä ihan niin kärsimätön. Tuntuu, että vauva oppii kaiken aivan liian nopeaan, kasvaa isoksi ja yrittää isompien perään. Kasvu hänessä on kärsimätöntä. Väitän jättäneeni osan kyseistä ominaisuutta kolmenkympin tuolle puolen, mutta vain osan.

Toivon, että minussa palaa ikuinen liekki, mutta en voi sanoa olevani palava. Tai ehkä pienen kynttilän verran.

Onneksi moni asia jota olen luullut enteeksi, on ollut vain asia muiden joukossa. Lopulta merkityksetön ja tavallinen. Enne on ollut vain omaa pessimismiäni, mielikuvitustani. Haluan elää nykyhetkessä, en tulevia enteistä etsien, kuitenkin ymmärtäisin ne väärin.

Minulla on polkupyörä, käytettynä ostettu ja tällä hetkellä käytännöllisesti hylätty, ulos jo yhdeksi talveksi jätetty. Ehkä siitä joku vielä menopelin saisi, mutta minä tarvitsisin suoraselkäisen mummomallin. Ensi keväänä ostan vauvalle istuimen satulani taakse ja hurauttelen menemään.

En usko, että kauneus on katoavaista. Se muuttuu ja välillä kätkeytyy, mutta se ei voi kadota. Ilman kauneutta ei ihminen jaksa, säily terveenä. Luonnosta löydän kauneuden helposti, muualta voi joutua katsomaan toisenkin kerran.

Sorry, this time only in Finnish. I was given five words and the text came out of them.

Thorpe ja hortensia

Thorpe ja Hortensia voisi olla kioskiromaanin nimi, rakkaustarina linnaympäristössä. Jokainen Ravelryssä hiemankan enemmän seikkaillut kuitenkin tunnistaa Thorpen korvalappupipoksi, joita on toteutettu yli 5000 kertaa. Minä neuloin vasta ensimmäiseni, mutta toinen tilaus tuli heti esikoiselta, kun näki pikkusiskonsa pipon. Ohje on mukava, koska se neulotaan päälaelta alaspäin. Mahdollisesti pipoon pyöritellään vielä iso tupsu päälaelle, lankaakin jäi sen verran yli. Lankana oli keskimmäisen oma valinta, Manos del Uruguayn Silk blend, kaksinkertaisena neuloen.

Hortensia liittyy tähän kaikkeen vain siksi, että yhtä varmasti kuin syksyllä neulon pipon, huomaan myös valokuvaavani hortensian kukintoa. Mutta minkäs teet, ne ovat aina yhtä kiehtovia, hauraita ja kauniita.

All of you familiar with Ravelry most likely are also familiar with the earflap hat, Thorpe. Today I finished my first one. Most likely I will knit another, because now our oldest girl wants one too. The yarn was chosen by the second daughter: Silk blend by Manos del Uruguay. I held the yarn doubled. There is enough of yarn for a pompom, if I were to make one. Perhaps I will.

Siivekkäitä

Onko niin, että kun lehdet puissa vähenevät, jää puihin enemmän tilaa linnuille? Siltä ainakin tuntuu, koska piha on ollut tällä viikolla täynnä siivekkäitä (niiden vangitseminen kameralla vain tuntuu mahdottomalta, ei tule tästä tytöstä ainakaan luontokuvaajaa, ei.). Tintit ovat kolistelleet ikkunan pieliä käskevään sävyyn, närhi huudellut mäellä, rastaat sinkoilleet parvina pensaista puihin ja viherpeipot pörisseet pellolla. Aamupäivällä lähdin hakemaan kameraa sisältä punatulkun tähden, mutta takaisin tullessa tulkku oli jo muualla, tilalla odotti punarinta. Tinttien ääntä totellen aloitimme tänään talviruokinnan. Huomenna haetaan lisää linnunmurkinaa ja askarrellaan tarkkailutaulukko.

Suddenly the yard is filled with birds, maybe the falling leaves give more room for birds to sit about. Today we started feeding the birds who stay over winter.

Pilvissä

Lauantaina ajeltiin länteen päin sukuloimaan. Matkalla ajankuluksi pyydystin pilviä.

Tänään tuuli tuntui sinkoavan yhtä lailla lintuja kuin lehtiäkin taivaalle. Nähtiin kun harakka lensi sivuttain ja kuultiin kuinka tuuli natisutti taloa. Lapsi mietti miltä pilvet tuntuvat ja minä mietin, miten hyvä on, että hän monia miettii. Toisena hetkenä oltiin molemmat tuulispää raivottaria, valitettavasti samanlaisia tuulihaukkoja kumpikin.

Pitihän sitä eilen sitten vielä kärpässienikin tehdä, jos vaikka leikeissä esiintyisi lumikin äitipuoli. Kun katselin jämälankoja sienisilmällä, huomasin että osuvat langat voisi löytyä ainakin karvarouskuun, haaparouskuun ja viinihaperoon. Mieli alkoi myös visioida joululahjoja lasten serkuille teemalla sieniretki, mutta oletettavaa on, että tämä innostus jää tähän. Harvoin jaksan samaa juttua kovin montaa kertaa toistaa.

A windy day that threw birds and leaves into air. We saw a magpie who flew sideways and we heard the wind creaking the corners of our house. I crocheted the fly agaric in Thursday evening, you never know, if there's the stepmom of snowwhite missing a mushroom.

Virkkasi sienen, paahtoi kastanjan

Miksi nainen virkkaa sienen, vaikka sama aika taitaisi mennä patalappuun? Tai miksi nainen paahtaa kastanjoita, joita ei lapset suostu edes maistamaan. Vastaus on helppo, koska pienissä asioissa piilee parempi mieli.

Sienen mukailin Lesley Stanfieldin Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja- kirjan ohjeesta. Yllätyksekseni sieni haluttiin heti leikkeihin mukaan.

A rainy day is a good day to crochet a mushroom and roast some chestnuts. Small things that make a better mood.

Jokotai

Keskimmäisen terveysselvitykset ja epätietoisuus jatkuvat. Se voi olla yhtä hyvin hyvä kuin huonokin merkki.

 

Lokakuu, eipä uskoisi. Tänään vihdoin viimeiset kesäkukat maljakkoon ja kanervat näyttämölle, osa kasveista siirtyy äidin kellariin. Rosmariinin ruukutin sisälle siirrettäväksi Nämä kaksi päivää ovat olleet kauneinta syksyä. Värit ovat voimakkaimmillaan ja säätilasta selviää villatakissa. Tummat sävyt yritän siirtää mielen pohjalle, ehkä ensi viikko vapauttaa niistä tai antaa niille nimen.

I almost can't believe that it's already October. Finally today I cut the last of summer flowers into a vase and planted the heathers. I potted the rosemary in order to take it inside for the winter, even though I think it won't survive the dry air inside the house.