Kukkia ja herbaariota / Flowers and herbariums

Monessa alakoululaisen kodissa kirotaan tänä kesänä lapsen kesäläksyjä eli herbaarion kasvien keruuta. Väistämättähän kasvien keruu on vähän koko perheen ponnistus, välillä puolen suvun. Meillä kasveja kerätään toista kesää, mutta ei kirota. Itse harmittelin lapsena sitä, ettei kouluun vaadittu kasvistoa, koska olin saanut ihailla pappani veljen upeaa ympäri maailmaa kerättyä herbaariota ja äidin kasviprässillä leikkiminen oli hauskaa. Perheessäni kasvit on opetettu lapsille jo pienestä pitäen ihan nimellä ja pappa muisti monet latinalaisetkin nimet, joten tämä äiti on innosta puhkuen hoputtanut lastaan kasvien keruuseen. Koulussa tekivät teknisentyön tunneilla kasviprässin, joten välineistön ei pitäisi olla kenellekään prosessin esteenä.

Ilman apua ei toka- tai kolmasluokkalainen kasvien keräämisestä vielä selviä. Olen antanut vihjeitä, missä olen oikean kasvin nähnyt, välillä näyttänyt kasvin ihan kädestä pitäen. Mutta koululaisen on pitänyt itse hoitaa loppuosuus työstä. Viime kesästä olemme viisastuneet sen verran, että nyt kirjaamme kasvin tiedot heti kun sen löydämme. Löytöpäivämäärien ja löytöpaikkojen arpominen elokuun alussa ei ole ihan pikkujuttu. Ilahduttavasti tyttö osaa kasviosta jo hakea hakusanojen avulla oikeat sivut ja tietää, mistä löytyy latinankielinen nimi tai kasvin heimo. Tänään oli tehtävänä kahdesta erilaisesta leinikästä erottaa niittyleinikki. Kesän kahdeksasta kasvista on jo kolme koottuna.

My 3rd grader as many other finnish school kids has the collecting of certain plants as a summer assignment. This is the second summer she is collecting plants for her herbarium. They even crafted a flower press at school to ease the project. This summer she'll have to find eight different plants. Many parents hate these summer projects, mainly because they are quite as lost with the names of the plants as their kids are. But I love the fact that she gets to collect her own herbarium, it wasn't the case as my generation was at school. The generation of our grandparents had to collect herbariums, but then the practise was omitted.

Lumi katosi miltei yhtä pian kuin tulikin. Oikein en osaa vielä kevääseen uskoa, lätäköistä katselee syksyn jatkoaika. Auringon puuttuessa joutuu järkkäri lepäämään, kännykässäkin on paremmat valotehot, kuin vanhenevassa kennossa, silti en osaa blogiovea täysin sulkea.

Mutta neulepuikot ovat saaneet liikuntaa puuttuvien suksien edestä. Alkuvuodesta on valmistunut kolmet lapaset, yksi pipo ja aloitettuja neuleita on kohta joka sormelle. Pian on taas se aika, jolloin neuleet saavat tehdä tietä puutarhapuuhille. Siihen asti puikot laulakoot.

The snow dissappeared almost as fast as it came. The unclear season is reflected in puddles, this winter has been a series of successive autumns. My ageing camera has been mainly resting, but not my needles. In past few months I have finished three pairs of mittens and one hat and I have started at least as many projects. Soon the knitting will give way for gardening, but before it happens, you'll find me with needles and yarn.

Valo

En edes tiennyt kaivanneeni. En ymmärtänyt, että tämä valo oli se mitä kaipasin. Valo, vaikka kylmänkin  mukanaan tuoma. Mitä sitten, vaikka pakkanen syö urat käsiini. Silmät nauttivat huuraa, kuuraa, valkoista, pakkasta, valopilareita, varjoja joiden luuli jo kadonneen. Kuraisen nuhaisen joulukuun jälkeen on hyvä tulla valon elvyttämäksi, talvikauneuden yllättämäksi.

I didn't even know I was missing. I didn't understand that the light was lacking. I knew, but I didn't understand. And then the sun came back with the freezing coldness. I don't mind the cold, I don't mind the cracks it draws into my hands, because I have the beauty of winter sun, the whiteness, the ice and the frost.

Neutraalia

Ehkä se on lumeton luonto, joka on houkutellut neutraalit sävyt käsitöihini viime viikkoina. Vaikka pimeys väsyttää, en valita ympäristön sammutettuja sävyjä. Kolmen keskiviikon ahkerointi on tuo pieni pitsisydän. Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi nyplätty pitsi on arvokasta. Harvaa käsityötä tehdessä on ryhmässämme ollut yhtä hiljaista ja keskittynyttä kuin nyplätessä. Tuotakin taitoa olisi hauska joskus opetella perusteellisemmin.

Kädentaidot-messuilta kotiin kulkeutui Rintalan luomutilan villalankaa. Täysin Suomessa tehtyä suomenlampaan ja kainuunharmaksen luonnonväristä ihanuutta. Tavoitteeni on ensi vuonna keskittyä käyttämään vain jo varastoistani löytyviä lankoja, mutta taidan tehdä  itselleni sääntöpoikkeuksen, joka sallii kyseisen tilan langan ostamisen. Kun lanka on kotimaista, perinnelajeja säilyttävää, luomua ja kaiken lisäksi ihanan tuntuista, on sen käyttö enemmän kuin perusteltua. Lanka oli pakko heti laittaa puikoille kuvioneuleeksi.

Nahkatöihin messuilta löytyi edullinen palapussi, jolla varmasti selviän tulevan vuoden nahkaideoista. Eilen suruttelin heti vuoritetun pussukan. Olettisin nahan olevan poron nahkaa, pehmeydestä  päätellen.

The hues of November nature have clearly been an inspiration to me lately. There are more neutral tones in my crafts than ever before. The lace heart in the picture above is what I managed to complete in three Wednesday evenings. Now I understand why bobbin lace is so precious. It takes a lot of time and isn't the easiest way to produce lace. However, I liked doing it a lot.

The biggest Craft's Fair in Finland was held this weekend and I was there too, getting lots of inspiration and buying new materials. My best find was the organic yarn from Finnish heritage breeds. I already started a little knit with the yarn and I must say, I love this yarn. I also purchased some leather bits for my leather projects. Yesterday I sew a little pouch of the reindeer leather and lined it with Japanese cotton.

Maiseman vaihdos

Muutama yö poissa kotoa. Uusi maisema, uudet kuvakulmat virvoittivat mieltä. Mökkielämästä huomaa, miten vähä riittäisi täyteen olemiseen. Yksinkertaistettu jättäisi tilaa. Tämän tiedän teoriassa, käytäntöä en vielä osaa.

A few days off and a few nights away from home. Just what I needed. The new landscape and other perspective refreshed my mind. An opportunity once again to see through cottage life how the simpler life could leave energy to so much more. This I already knew in theory, but the practise is yet to be learned.

Punaiset illat

Sandaalisyksy

Sumut sakenevat ja sävyt syvenevät. Kurjet kai tietävät kylmän olevan tulossa, vaikka minä en sitä tunne. Lensivät etelään, aurasivat päättäväisesti lounaisvirtausta. Minä lastaan lämpöä puikoille, kerin pöytien reunoille. Sandaalit ovat yhä eteisessä, mutta nenäliinapaketista tiedän vuodenajan nimen. Salaatin keräsin maljakkoon, pihan lahjat vielä kimpuissa.

 

Rusakko istuu keskellä tietä. Tervehtisin toista aamutuimaan, mutta eläin ei jää odottelemaan huomenia. Työnnän käteni syvemmälle hihoihin, koska kylmä ei ole vielä ehtinyt pois. Kaupungin rajalle asti matkaan sumupumpulissa, 

maisemakin puoliunessa.

Iltapäivällä otan juoksuaskelia kotimatkalle,  huivit ja takit jo liikaa. Aurinko ja auringonkukat yhtä kirkkaita, punastun lämmöstä tomaattien tahdissa. Myyvät vielä kirsikoita, minusta on puolukoiden aika.

 Kesäkukat odottavat henkeään pidätellen saapuuko halla hämärän myötä, mutta yön pimeydessä liikkuukin toinen

 ja maalaa puiden lehtiä.

Täysi ja täydellinen

Täysi ja täydellinen viikonloppu. Oli myöhästyneet kaverisynttärit keskimmäiselle, vesi-ilmapalloja ja hurjasti herkkuja. Oli auringonpaistetta, heinäsirkkojen siritystä, tuoksuva viljapelto ja monta kypsää tomaattia. Oli pyörälenkki ja kahvakuulatreenit. Oli treffit oman miehen kanssa, satama kuin jostain kaukaa, hyvää ruokaa ja Eva&Manun mainio keikka. Oli sunnuntaisauna ja aurinkoterassi, vielä tiedossa makoisaa ruokaa ja sukellus lankalaariin.

A full, perfect weekend. A belated birthday party for the middle child with water balloons and a lot of treats. The Summer came back for the weekend with lots of sunshine, sounds of crickets, golden fields and ripening tomatoes. There was time for a bike ride and  training with a kettlebell. I even got out for a date with my husband to a gig by Eva&Manu and good food. More good food is still to come and I'm planning a dive into my yarn stash.

Syksy kasvaa keltaista ja koululaisia

Ulos samasta ovesta, sisään viidestä. Päivät ollaan hajallaan, opitaan ja opetetaan. Pelto kasvaa keltaista ja kurpitsapiirakka paisuu kompostin vieressä. Sateet auttoivat oikeaan mielentilaan: Keski-Euroopassa on kesä, minulla jo syksy.

The days we are scattered around, to teach and to learn. The fields are turning yellow and the pie to be in the garden. The heavy rains lead me to the right mood: it's Summer in Central Europa, I already have Autumn.

Vieroitusta

Vieroitan itseäni kesälomasta ja nuorimmaista äidinmaitohetkistä. Jälkimmäinen on sujunut toistaiseksi yllättävän hyvin, vaikka selvästi haikeasta asiasta on meille molemmille kyse. Olen luvannut suuren määrän silityksiä aina kun maitohetken tarve tulee ja  pikkuneiti sai valita vieroituspalkkioksi lelun asian erityisyyttä korostamaan. Minusta tuntuu, että viime päivinä oma erillisyys ja itsemääräämisoikeus ovat kirkastuneet neidille entisestään. Minunkin on suostuttava siihen, että kaikki nämä kasvavat, nuorimmainenkin. 

Kesälomasta vieroittuminen onkin sitten mutkikkaampaa, ehkä siihenkin toimii sama kerrasta poikki-metodi. Ilma on ihanan lämmin ja tekemistä olisi vielä moneksi päiväksi ihan kotonakin, mutta ajatukset ovat joka päivä enemmän työpaikalla ja suunnittelussa. Tämä on ollut hyvä kesä, lämmin, leppeä ja aurinkoinen. Syksy saa tulla - syksylankaa saapuikin jo viime viikolla sukkalankaklubista.

I'm weaning my youngest from breastfeeding and myself from Summer holiday. The first one has been quite a successfull project, but I'm still working on the latter one. Still, I have to say, this has been a really good Summer- a pleasant, warm and sunny one. The Fall may come and I even got my first skein of Fall-yarn.

Satonäkymiä

Vaikka pihassa suurimman osan kesää rehottaisivat rikkaruohot ja kasvimaa on sekalainen seurakunta itsestään kylväytyneitä ja tarkoituksella kasvatettuja, on siellä väleissä ihan kauneuttakin tarjolla - ja vähitellen myös satoa. Alkukesän säät ovat suosineet tomaattia ja kesäkurpitsaa, mutta tämän viikon arktisissa oloissa en ole varma miten varsinaisen sadon käy. Yhden kesäkurpitsan olen ehtinyt korjata ja tomaatit vasta harkitsevat mihin värisävyyn alkaisivat kypsyä, mutta komeita kasvustoja ovat kummatkin kehittäneet.

Salaatit ovat siinä vaiheessa, että alkavat kitkeröityä ja lykätä kukkavartta. Kylvin toissailtana lisärivin salaattia, jos vaikka suostuisi viileyden turvin itämään. Lehtikaalit olen pitänyt visusti kasvuverkon alla kaalikoiden takia. Verkko ei ollut kuitenkaan täysin maahan puntattu ja pari koita olen verkon alta jo tavannut, mutta vielä kaalit ovat kauniissa kunnossa. Rucolan, mizunan ja muut kaalinsukuiset herkkähipiäiset olen jättänyt suosista kylvämättä. Tai rivin rucolaa kylvin keväällä vain muistaakseni, miksi se ei kannata. Kirpat löytävät sen aina ja syövät maata myöten. Kirpat ovat siis voitolla ja minä häviöllä. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt saada tänä vuonna lehtikaalia. Lehtikaali on muuten kait tullut muotiin, koska olen nähnyt sitä myynnissä läheisessä K-marketissa. Pari vuotta sitten sai vielä monille selittää mieluiten kuvan kera, mikä on lehtikaali.

Pensaspavussa näkyvät nuput ja minä toivon lämpimämpiä ilmoja, jotta nupuista tulisi kunnon kukinta ja kukista papuja. Herneet kylvin myöhään, joten herneen palot ovat vielä läpikuultavan meheviä. Mielelläni pilkkoisin palot tässä vaiheessa salaattiin sellaisenaan, mutta lapset haluavat odottaa herneiden pyöristymistä.

Ja sitten vielä se pinaatti. Se teki sen taas. Ensin lehtiä on liian vähän, jotta tohtisi satoa leikata kunnolla talteen ja kun kääntää selkänsä kasvattavat mokomat polvenkorkuiset kukkavarret ja silloin niitä ei kait saisi enää syödä. En kyllä tiedä miksi ei.

Puolivilli tuo palstani on, se on pakko myöntää. Mansikka ja minttu vaeltavat minne haluavat, kaikkia en kitke vääriltäkään paikoilta pois. Myös iisoppi on aloittanut leviämisen, vaikka aluksi kasvoi sotilaallisesti aidanteena. Yrtti-iisoa putkahtelee sieltä täältä ja kehäkukat ovat tervetulleita joka väliin. Suurimmat yllättäjät tänä vuonna olivat salaattipenkkiin kulkeutuneet vaaleanpunaiset ruiskukat ja kirjava silkkiunikko. Raparperi, jonka kaivoin kasvimaalta aiheuttaen suuren montun, pukkaa sitkeästi tuoretta vartta maahan jääneistä juuren paloista. Kun luonnolla selvästi on oma suunnitelmansa kasvimaalleni, en jaksa härkäpäisesti toteuttaa vain omaa visiotani. Se luonnon suunnitelma on sekalaisuudessaan omalla tavallaan viehättävä ja säästää minulta työtä.

 Eventhough I haven't tended my garden much this Summer, it is slowly starting to produce something to eat. Still no ripe tomatoes but next month perhaps. I have harvested the first zucchini and leafy greens are already starting to bloom. I sowed new lettuce a couple of days ago and I hope it will grow with the help of these cooler days. The kale I'm protecting as good as I can with nets and marigolds. The spinach was once again too hasty for me. First there wasn't enough for harvesting and then quite as suddenly it's already in bloom.