Kukkia ja herbaariota / Flowers and herbariums

Monessa alakoululaisen kodissa kirotaan tänä kesänä lapsen kesäläksyjä eli herbaarion kasvien keruuta. Väistämättähän kasvien keruu on vähän koko perheen ponnistus, välillä puolen suvun. Meillä kasveja kerätään toista kesää, mutta ei kirota. Itse harmittelin lapsena sitä, ettei kouluun vaadittu kasvistoa, koska olin saanut ihailla pappani veljen upeaa ympäri maailmaa kerättyä herbaariota ja äidin kasviprässillä leikkiminen oli hauskaa. Perheessäni kasvit on opetettu lapsille jo pienestä pitäen ihan nimellä ja pappa muisti monet latinalaisetkin nimet, joten tämä äiti on innosta puhkuen hoputtanut lastaan kasvien keruuseen. Koulussa tekivät teknisentyön tunneilla kasviprässin, joten välineistön ei pitäisi olla kenellekään prosessin esteenä.

Ilman apua ei toka- tai kolmasluokkalainen kasvien keräämisestä vielä selviä. Olen antanut vihjeitä, missä olen oikean kasvin nähnyt, välillä näyttänyt kasvin ihan kädestä pitäen. Mutta koululaisen on pitänyt itse hoitaa loppuosuus työstä. Viime kesästä olemme viisastuneet sen verran, että nyt kirjaamme kasvin tiedot heti kun sen löydämme. Löytöpäivämäärien ja löytöpaikkojen arpominen elokuun alussa ei ole ihan pikkujuttu. Ilahduttavasti tyttö osaa kasviosta jo hakea hakusanojen avulla oikeat sivut ja tietää, mistä löytyy latinankielinen nimi tai kasvin heimo. Tänään oli tehtävänä kahdesta erilaisesta leinikästä erottaa niittyleinikki. Kesän kahdeksasta kasvista on jo kolme koottuna.

My 3rd grader as many other finnish school kids has the collecting of certain plants as a summer assignment. This is the second summer she is collecting plants for her herbarium. They even crafted a flower press at school to ease the project. This summer she'll have to find eight different plants. Many parents hate these summer projects, mainly because they are quite as lost with the names of the plants as their kids are. But I love the fact that she gets to collect her own herbarium, it wasn't the case as my generation was at school. The generation of our grandparents had to collect herbariums, but then the practise was omitted.

Täysi ja täydellinen

Täysi ja täydellinen viikonloppu. Oli myöhästyneet kaverisynttärit keskimmäiselle, vesi-ilmapalloja ja hurjasti herkkuja. Oli auringonpaistetta, heinäsirkkojen siritystä, tuoksuva viljapelto ja monta kypsää tomaattia. Oli pyörälenkki ja kahvakuulatreenit. Oli treffit oman miehen kanssa, satama kuin jostain kaukaa, hyvää ruokaa ja Eva&Manun mainio keikka. Oli sunnuntaisauna ja aurinkoterassi, vielä tiedossa makoisaa ruokaa ja sukellus lankalaariin.

A full, perfect weekend. A belated birthday party for the middle child with water balloons and a lot of treats. The Summer came back for the weekend with lots of sunshine, sounds of crickets, golden fields and ripening tomatoes. There was time for a bike ride and  training with a kettlebell. I even got out for a date with my husband to a gig by Eva&Manu and good food. More good food is still to come and I'm planning a dive into my yarn stash.

Syksy kasvaa keltaista ja koululaisia

Ulos samasta ovesta, sisään viidestä. Päivät ollaan hajallaan, opitaan ja opetetaan. Pelto kasvaa keltaista ja kurpitsapiirakka paisuu kompostin vieressä. Sateet auttoivat oikeaan mielentilaan: Keski-Euroopassa on kesä, minulla jo syksy.

The days we are scattered around, to teach and to learn. The fields are turning yellow and the pie to be in the garden. The heavy rains lead me to the right mood: it's Summer in Central Europa, I already have Autumn.

Vieroitusta

Vieroitan itseäni kesälomasta ja nuorimmaista äidinmaitohetkistä. Jälkimmäinen on sujunut toistaiseksi yllättävän hyvin, vaikka selvästi haikeasta asiasta on meille molemmille kyse. Olen luvannut suuren määrän silityksiä aina kun maitohetken tarve tulee ja  pikkuneiti sai valita vieroituspalkkioksi lelun asian erityisyyttä korostamaan. Minusta tuntuu, että viime päivinä oma erillisyys ja itsemääräämisoikeus ovat kirkastuneet neidille entisestään. Minunkin on suostuttava siihen, että kaikki nämä kasvavat, nuorimmainenkin. 

Kesälomasta vieroittuminen onkin sitten mutkikkaampaa, ehkä siihenkin toimii sama kerrasta poikki-metodi. Ilma on ihanan lämmin ja tekemistä olisi vielä moneksi päiväksi ihan kotonakin, mutta ajatukset ovat joka päivä enemmän työpaikalla ja suunnittelussa. Tämä on ollut hyvä kesä, lämmin, leppeä ja aurinkoinen. Syksy saa tulla - syksylankaa saapuikin jo viime viikolla sukkalankaklubista.

I'm weaning my youngest from breastfeeding and myself from Summer holiday. The first one has been quite a successfull project, but I'm still working on the latter one. Still, I have to say, this has been a really good Summer- a pleasant, warm and sunny one. The Fall may come and I even got my first skein of Fall-yarn.

Lapsiperhematkailua

Tuli joskus viime kesänä luvattua lapsille retki SeaLifeen Helsinkiin. Koska Korkeasaari ja luonnontieteellinen on kierrelty jo aikaisemmilla reissuilla, oli luontevaa ulottaa matka seuraavana päivänä lahden toiselle puolelle. Piipahdus Tallinnaan tarjosi myös meille aikuisille kesän ulkomaaosuuden. SeaLife ja Lintsin ilmaiset huvitteluvälineet riittivät hyvin yhteen iltapäivään. Merteneläviä ihmettelin minäkin mielelläni, vaikka huvipuistoihmiseksi en tunnustaudu. Vakaasti näyttää siltä, että olenkin perheen ainoa ei-huvipuistoihminen, nuorimmaisestakin kehkeytyi jo kunnon huvittelija.

Tallinnassa odotti huone kylpylähotellissa. Miltei yhtä vähän olen kylpyläihmisiä kuin huvipuistoihmisiä, mutta kolmen lapsen kanssa matkaillessa lasten viihtyvyys ja viihdyttäminen on aika keskeistä. (Luin juuri ennen matkaa Kyllikki ja Saara Villan Äidin lokikirjaa ja en voi kuin ihailla sitä tapaa, millä Saara äitinsä kanssa matkaili. Meidän kuusivuotias on niin energinen ja liikkuvainen tyyppi, että mahdollisuuksia liike-energian purkuun on pakko järjestää päivään ja ruokailurytmikin pitää olla ennakoituna. Samaa soljuvaa positiivisuutta ja ennakkoluulottomuutta en myöskään ole onnistunut lapsiini istuttamaan kuin mitä Kyllikin ja Saaran kanssakäymisestä matkoilla huokui, toisaalta väitän osaksi olevan kyse myös ainokaisen lapsen ja sisarussarjan välisestä erosta. Mutta kävellä osaavat, pitkään ja nurisematta ja se on paljon se.) Muutamaan suomalaiseen kylpyläkokemukseen verrattuna kokemus oli ihan hyvä. Vauva-altaassa oli riittävästi vettä, niin ettei aikuinen joutunut värjöttelemään ja porealtaita oli niin monia että aina löytyi sopuisasti tilaa myös äänekkäälle lapsikatraalle. Isommat neidit alkavat olla jo niin taitavia vedessä, että heidän vesielämästään voi jo nauttia rentoutuneemmin kuin pari vuotta sitten. Hitusen haastetta aiheutti kaksivuotias minäitte, joka ei vielä osaa uida, saati sitten sukeltaa, mutta kaiken kuulemma osaisi tehdä ja järjestää ihan itse.

Kun yhteiskuntarauha oli kylpyläpulikoinnilla taattu oli aikuisten vuoro saada osansa eli oli kaupunkikävelyn vuoro. Olen viime kerran ollut Tallinnassa muistaakseni vuonna 1995 ja voitte kuvitella, että aika erilaisen kaupungin muistan. Silloin olin Virossa pari viikkoa myös maaseudulla ja muistan miten olin huolissani siitä, päästetäänkö kaikki upeat vanhat rakennukset rapistumaan, mutta niin ei ainakaan Tallinnassa näytä käyneen. Minusta kaupungista oli tullut monin verroin keski-eurooppalaisempi kuin se kaupunki oli, jossa aikanaan vierailin. Varmasti turismin kasvu on syönyt parasta särmää, mutta aika varauksesttoman ihastunut silti olen vanhaan kaupunkiin, siitäkin huolimatta että meitä turisteja kamerat kaulassa näkyi enemmän kuin paikallisia. Lasten kanssa jäi ostoskierrokset väliin oikeastaan tyystin, koska hotellista ulos lähteminen tarkoitti yleensä lapsissa heti aktivoituvaa nälän tunnetta. Keskimmäinen bongasi heti ensimmäisenä iltana puisen keppihevosen, joka oli pakko hakea toisena päivänä (jos lapsi haluaa puulelun, sen tämä äiti todellakin ostaa) ja niin seurueemme edellä laukkasi loppumatkan ajan aina korttelin edellä puuratsu Bella.

Loppukaneettina on pakko sanoa viime päivien viinaralli-keskusteluun liittyen, että tämä mamma katseli silmät ymmyrkäisinä maanmiehiään, jotka lastasivat laivaan metallirullakkoja täynnä tökkilaatikoita ja pulloja ja näytti siellä tullissa kuormalavojakin olevan. On niitä motiiveja matkailuun aika erilaisia. Vetokärryllisen lankaa tai pellavakangasta ymmärtäisin kyllä ihan hyvin, mutta siihen tarvittaisiin ihan uusi reissu. Jäi näet kaikki käsityöliikkeet välistä ja teekaupan antimet mahtui repun sivutaskuun.

We made a little trip to Helsinki and Tallinn. Because the major part of our family is under 10 year-olds we visited the SeaLife Helsinki and stayed two nights in a Spa Hotel in Tallinn. If I had traveled alone with my husband we would have chosen differently, but this was a nice way of offering us all something we like and most of all keeping the kids happy and still we got our little share of being abroad (in Estonia in this case) this Summer. I definitelly need another trip to Tallinn in order to visit all the hand-craft stores I left aside this time, browse the whole old town through and to take as many photos as I wish.

Retuperältä iltaa

Ollaan ihan lomalaisesti retuperällä. Valvotaan myöhään, nukutaan myöhään, syödään myöhään. Syödään liikaa (mutta se on mukava sivuvaikutus ystävien tapaamisista). Muita tekemisiä ei pitkäksi listaksi sitten olekaan, lähinnä olen lukenut Kyllikki Villaa ja neulonut vihreää villaa, poikettiin Siuntiossa. Elämä on mukavaa -kesä on!

We are soo on holiday. We stay up too late, wake up late and eat late. Actually we also eat too much, but that's only a natural side effect of meeting friends over dinners. There isn't much more to mention, mainly I have been reading Kyllikki Villa (her last name means wool in Finnish) and knitting some green wool. Life is good, Summer is good.

Mummila-camping

 

Vaikka juhannus alkoi suunnitelmien muutoksella, tuli siitä oikein mukava juhla. Juhannus oli Mummila-camping, rosvopaistia kilokaupalla, juustokakkuja kolmessa eri maussa, lasten ensimmäinen telttayö, aidot vihdat ja serkkuenergiaa ja tuli sitä superkuutakin vilkaistua. Pitkästä aikaa teltassa nukkuneena eli valvoneena voin sanoa, että linnut todella karjuvat aamuyöllä ja teltassa on aina lopulta vähän nihkeää, mutta silti niin hauskaa.

Even though our Midsummer festival celebration started with a change in plans, it became a really nice Midsummer. We ate kilos of Rosvopaisti ( a special roast made in an earth pit. In the photo the foil package is on the earth pit, the packages with roasts within are under the soil and the fire), first harvest potatoes, salad fresh from my mum's garden and three types of cheese cake. We slept in a tent just for the fun of it, went to Sauna with boughs of birch (vihta) to bath the traditional way and watched the kids play with all their cousins and had a view of the super Moon.

Pienin ja minä keksimme puuhaa yhdessä, isommat kirmaavat ympäri kyliä ystäviensä kanssa. Voikukista ja sireenin oksista on riittänyt iloa pienelle, neulepuikot helisevät pitkästä aikaa. Päivällä tarkkaillaan ukkospilviä, illalla taivaanrantaa.

Pöytä, kimppu ja takaovi

Yhden pöydän järjestin. Siivosin pois muutaman viikon postit, pikkuneitien väritykset ja viralliset. Suurempaan siistimiseen ei nyt vielä rahkeet riitä. Toukokuussa on kodin osana epäjärjestykseen tyytyminen, koska se vähä aika, mitä töiltä ja unelta käyttöön jää, on oltava ulkona, etenkin jos aurinko paistaa ja se onneksi on paistanut. Toisaalta ei se nukkuva kotiväki myöskään ehdi pientä tai edes suurempaa epäjärjestystä huomata. Välillä jälkikasvun saaminen sisätiloihin edes lyhyeksi ruokahetkeksi on taistelun takana, heille kesäinen koti on lähinnä erinäisten ulos kannettavien tavaroiden varastointipaikka ja teltan puuttuessa myös siis nukkumapaikka.

Kissan ilmaantuminen talouteen on muuten aiheuttanut kukkakimppuongelman. Vähänkään myrkylliset kukat ja toisaalta rikkoutumiselta varjeltavat maljakot pitää nostella ylös hyllylle turvaan, jos itse poistuu paikalta. Nyt miettii aina kahdesti ennen kuin poimii kukkia maljakkoon ja samalla kaipaa maljakkokukkiaan. Toisen kissapedon karkaaminen on tehnyt terassin käytöstäkin oman taiteenlajinsa. Jotta jäljelle jäänyt kissa ei pääsisi livahtamaan omille teilleen, pitää ovet sulkea jäljessään pikavauhtia. Mikä kesäkoti se sellainen on, jossa takaovi ei voi olla auki koko ajan? No, eipä ainakaan tule hyttysiä sisälle, vaikka niitä runsaanlaisesti jo tarjolla olisi.

The life in May is totally outdoors. The best I can do indoors, is to clean one table and decorate it with flowers (until the cat comes and I need to put the flowers on a shelf).

Tavallisia tarinoita toukokuusta

Kahden viikon kuvat kamerassa purkamatta. Siinä ajassa ehti jo kevät ja melkein kesäkin, vaput, helat ja hulinat. Rupikonnat, kaakkurit, perhoset, vuokot, leskenlehdet ja kevätlinnunsilmät. Välttelen tiettyä k-sanaa, sitä toukokuulle liian tuttua. Etsimme karannutta kissaa ja hemmottelemme sitä toista. Korjaan, kylvän, arvioin, kastelen, kiiruhdan, unohdan, ojennan, kannustan ja lannistun. Hengitän vihreyttä, aamun kirpeyttä, hiekkapölypihaa ja kukkia kauan kaivattuja. Toukokuun teen, kesäkuun olen.

Two weeks of photos in my camera. The same amount of time was needed for the Spring to come and Summer to peek. First of May, Ascension Day, festivities here and there. Toads, butterflies, daffodils, anemones, all there at once. I flee the word busy with poor results, the same story every May. I sow, check, evaluate, forget, cheer and fail. I breath in the green, the crisp mornings, the sandy yard and flowers long awaited. In May I do, in June I am.