36-44

Otin tänään mittoja -itsestäni. Ajattelin ommella, ihan kaavojen kanssa, en vain surauttaa arviolta. Mutta en sitten ommellutkaan, meni maku jo siinä mitatessa. Ei mahdu nainen taulukoiden sarakkeisiin, arvioi itsensä pieneksi, huomaa olevansa suuri ja tosiasiana tietää jo ennalta olevansa lyhyen läntä. Epäkeskolle puikulalle on vaikea muokata kaavoja, kun on vain sunnuntaiompelija. Joskus olen ollut rohkeampi, tänään ei kantti kestänyt. Päätin pysytellä venyvissä neuleissa, lankojen kaverina, ommella puuskan tullen lapsille. Niillä riittää, kun tietää pituuden. Ja onhan tuota lankaa laareissa, ideoita odottamassa.

I thought I would sew something for myself today. Really sew, with patterns and all. I started taking my measurements and then suddenly I didn't feel like sewing anymore. My quite normal, but apparently mismatched body, didn't follow any given size. At some point I'm way bigger, at the other too small and all in all I'm too short, a misfit so to speak. Sewing for the kids is a whole other story, you just choose their height and the clothes fit like dream. It's better to stay with knitting and my lovely yarns stash, we know how to get along. And knits, they strech!

(L)oma

Välimerellä pihkametsässä,

saniaisen alla nukkumassa,

akilleijassa keinumassa,

ruususateessa

hiljaa

tiskivuorella,

natiaisia nukuttamassa,

pikkuisia keinuttamassa,

vesisateessa

kukaan koskaan hiljaa.

Kukkia ja herbaariota / Flowers and herbariums

Monessa alakoululaisen kodissa kirotaan tänä kesänä lapsen kesäläksyjä eli herbaarion kasvien keruuta. Väistämättähän kasvien keruu on vähän koko perheen ponnistus, välillä puolen suvun. Meillä kasveja kerätään toista kesää, mutta ei kirota. Itse harmittelin lapsena sitä, ettei kouluun vaadittu kasvistoa, koska olin saanut ihailla pappani veljen upeaa ympäri maailmaa kerättyä herbaariota ja äidin kasviprässillä leikkiminen oli hauskaa. Perheessäni kasvit on opetettu lapsille jo pienestä pitäen ihan nimellä ja pappa muisti monet latinalaisetkin nimet, joten tämä äiti on innosta puhkuen hoputtanut lastaan kasvien keruuseen. Koulussa tekivät teknisentyön tunneilla kasviprässin, joten välineistön ei pitäisi olla kenellekään prosessin esteenä.

Ilman apua ei toka- tai kolmasluokkalainen kasvien keräämisestä vielä selviä. Olen antanut vihjeitä, missä olen oikean kasvin nähnyt, välillä näyttänyt kasvin ihan kädestä pitäen. Mutta koululaisen on pitänyt itse hoitaa loppuosuus työstä. Viime kesästä olemme viisastuneet sen verran, että nyt kirjaamme kasvin tiedot heti kun sen löydämme. Löytöpäivämäärien ja löytöpaikkojen arpominen elokuun alussa ei ole ihan pikkujuttu. Ilahduttavasti tyttö osaa kasviosta jo hakea hakusanojen avulla oikeat sivut ja tietää, mistä löytyy latinankielinen nimi tai kasvin heimo. Tänään oli tehtävänä kahdesta erilaisesta leinikästä erottaa niittyleinikki. Kesän kahdeksasta kasvista on jo kolme koottuna.

My 3rd grader as many other finnish school kids has the collecting of certain plants as a summer assignment. This is the second summer she is collecting plants for her herbarium. They even crafted a flower press at school to ease the project. This summer she'll have to find eight different plants. Many parents hate these summer projects, mainly because they are quite as lost with the names of the plants as their kids are. But I love the fact that she gets to collect her own herbarium, it wasn't the case as my generation was at school. The generation of our grandparents had to collect herbariums, but then the practise was omitted.

Hei pitkästä aikaa!

Josko sitä pitkästä aikaa yrittäisi muotoilla hastageja pidempiä lauseita. Kokeilisi josko kamerasta vielä olisi yhteistyöhön, vaikka kenno vetelee viimeisiään. Joku vaikka osuisi vielä hiljaiseen bloginurkkaani vierailulle muutenkin kuin roskaposti mielessään.

Haastan itseni keksimään postauksen viikon ajan joka päivältä. Jos se ei onnistu tai tuntuu mahdottomalta, on parasta sulkea tämä foorumi ja tyytyä pikaviestintään Instagramissa. Säätiedotus lupailee sateista ja kylmää viikkoa, joten luulisi löytyvän aikaa läppärin käynnistämiseen. Pitäkää peukkuja!

I should give it a try again. To try to formulate actual sentences instead of hastags. Try to work things out with my last season digital camera and to see, if somebody actually pops by to read my silent blog instead of just spamming me.

I challenge myself to write a post every day for a week. If it doesn't happen or seems to be impossible, then I'd better leave blog world and stay in Instagram. Let's see what happens!

Lumi katosi miltei yhtä pian kuin tulikin. Oikein en osaa vielä kevääseen uskoa, lätäköistä katselee syksyn jatkoaika. Auringon puuttuessa joutuu järkkäri lepäämään, kännykässäkin on paremmat valotehot, kuin vanhenevassa kennossa, silti en osaa blogiovea täysin sulkea.

Mutta neulepuikot ovat saaneet liikuntaa puuttuvien suksien edestä. Alkuvuodesta on valmistunut kolmet lapaset, yksi pipo ja aloitettuja neuleita on kohta joka sormelle. Pian on taas se aika, jolloin neuleet saavat tehdä tietä puutarhapuuhille. Siihen asti puikot laulakoot.

The snow dissappeared almost as fast as it came. The unclear season is reflected in puddles, this winter has been a series of successive autumns. My ageing camera has been mainly resting, but not my needles. In past few months I have finished three pairs of mittens and one hat and I have started at least as many projects. Soon the knitting will give way for gardening, but before it happens, you'll find me with needles and yarn.

Valo

En edes tiennyt kaivanneeni. En ymmärtänyt, että tämä valo oli se mitä kaipasin. Valo, vaikka kylmänkin  mukanaan tuoma. Mitä sitten, vaikka pakkanen syö urat käsiini. Silmät nauttivat huuraa, kuuraa, valkoista, pakkasta, valopilareita, varjoja joiden luuli jo kadonneen. Kuraisen nuhaisen joulukuun jälkeen on hyvä tulla valon elvyttämäksi, talvikauneuden yllättämäksi.

I didn't even know I was missing. I didn't understand that the light was lacking. I knew, but I didn't understand. And then the sun came back with the freezing coldness. I don't mind the cold, I don't mind the cracks it draws into my hands, because I have the beauty of winter sun, the whiteness, the ice and the frost.

Aikaa joulun tulla

Vaikka mennyt syksy on ollut kaikinpuolin hyvä ja työmäärältään sopiva, voin silti helpottuneena huokaista. Kiirein on takana. Arvioinnit on tehty ja vuoden viimeinen kouluviikko edessä. Joulu saa tulla ja se tulee juuri sopivasti. Perjantai-iltana viimeiset kokeet korjattuani ei unta tarvinnut kauaa odotella. Kahtena viime päivänä olen neulonut joululahjan valmiiksi, leiponut pipareita ja koristellut lasten kanssa piparitalon, tuonut sisään hyasintin tuoksun, antanut jouluradion soida ja juhlan odotuksen alkaa. Sitkeä, ilkeämielinen flunssa on pesiytynyt taloon, mutta ainakin lapset ehtivät sen ennen joulua selättää. Toivonpa vain, ettei flunssa voita meitä aikuisia.

Lyhytjännitteiseen kiire-eloon sopivasti avasin muutama viikko sitten Instagram-tilin, kun kyseinen sovellus tuli myös Windows-puhelimeen saataville. Tervetuloa sinnekin kurkkimaan lanka-ja kukkakuviani ja välillä vähän muutakin.

Eventhough the past Fall has been a good and moderate one, I'm still pleased to note that the busiest time is now behind us. Last week I checked the end-term papers and did the grading. This weekend has been a pleasurable time for Christmas preparations. We have been baking and listening to Christmas carrolls. I have made an arrangement with hyacinths, finished some present knitting and decorated the gingerbread house. The only not so nice thing is the flu that caught all the kids, but I'm sure they will get rid of it before the holidays.

Oh, and I have my own Instagram account now. Come and see me there, too.

Neutraalia

Ehkä se on lumeton luonto, joka on houkutellut neutraalit sävyt käsitöihini viime viikkoina. Vaikka pimeys väsyttää, en valita ympäristön sammutettuja sävyjä. Kolmen keskiviikon ahkerointi on tuo pieni pitsisydän. Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi nyplätty pitsi on arvokasta. Harvaa käsityötä tehdessä on ryhmässämme ollut yhtä hiljaista ja keskittynyttä kuin nyplätessä. Tuotakin taitoa olisi hauska joskus opetella perusteellisemmin.

Kädentaidot-messuilta kotiin kulkeutui Rintalan luomutilan villalankaa. Täysin Suomessa tehtyä suomenlampaan ja kainuunharmaksen luonnonväristä ihanuutta. Tavoitteeni on ensi vuonna keskittyä käyttämään vain jo varastoistani löytyviä lankoja, mutta taidan tehdä  itselleni sääntöpoikkeuksen, joka sallii kyseisen tilan langan ostamisen. Kun lanka on kotimaista, perinnelajeja säilyttävää, luomua ja kaiken lisäksi ihanan tuntuista, on sen käyttö enemmän kuin perusteltua. Lanka oli pakko heti laittaa puikoille kuvioneuleeksi.

Nahkatöihin messuilta löytyi edullinen palapussi, jolla varmasti selviän tulevan vuoden nahkaideoista. Eilen suruttelin heti vuoritetun pussukan. Olettisin nahan olevan poron nahkaa, pehmeydestä  päätellen.

The hues of November nature have clearly been an inspiration to me lately. There are more neutral tones in my crafts than ever before. The lace heart in the picture above is what I managed to complete in three Wednesday evenings. Now I understand why bobbin lace is so precious. It takes a lot of time and isn't the easiest way to produce lace. However, I liked doing it a lot.

The biggest Craft's Fair in Finland was held this weekend and I was there too, getting lots of inspiration and buying new materials. My best find was the organic yarn from Finnish heritage breeds. I already started a little knit with the yarn and I must say, I love this yarn. I also purchased some leather bits for my leather projects. Yesterday I sew a little pouch of the reindeer leather and lined it with Japanese cotton.

Rajoitun

Elämä tapahtuu tänä syksynä ilman kameraa. Olen käynyt museossa, näyttelyssä, kuoromatkalla Ruotsissa ja ihaillut maisemia, mutta kamera on ollut kotona. Ehkä välillä on hyvä nähdä ja kokea asioita ihan itselleen, unohtaa etsin ja virtuaalimaailma. Vai onko sittenkin kyse siitä, että täydet päivät rajoittavat itseilmaisua, riisuvat ensin kuvat, sitten vähitellen sanat, jättävät jäljelle ihmispolon, joka kiiruhtaa tehtävästä ja hetkestä toiseen.

 Kaiken keskellä iloitsen uusista aluevaltauksista: olen opetellut neulomaan kahta sukkaa yhdellä pyöröpuikolla ja pitsinnypläyksessä otan ensiaskeleita, vai pitäisikö sanoa ensilyöntejä. Jos joskus arki rajoittaa elämästäni pois käsillä tekemisen, on syytä huolestua, silloin olen antanut itsestäni pois liian suuren palasen.

Maiseman vaihdos

Muutama yö poissa kotoa. Uusi maisema, uudet kuvakulmat virvoittivat mieltä. Mökkielämästä huomaa, miten vähä riittäisi täyteen olemiseen. Yksinkertaistettu jättäisi tilaa. Tämän tiedän teoriassa, käytäntöä en vielä osaa.

A few days off and a few nights away from home. Just what I needed. The new landscape and other perspective refreshed my mind. An opportunity once again to see through cottage life how the simpler life could leave energy to so much more. This I already knew in theory, but the practise is yet to be learned.

Punaiset illat

Harvat vapaat hetket valveilla ovat kuluneet hyvien kirjojen ja innostavien neuleiden seurassa. Pitäisi ehkä siirtyä äänikirjoihin, jotta lukeminen ja neulominen onnistuisi samaan aikaan. Pitkästä aikaa olen myös työstänyt nahkaa. Mitään suurta ei ole syntynyt, mutta rannekkeiden lisäksi miehen vanha nahkarotsi on muutostilassa. Lahjamietteitä alkaa pilkahdella mieleen. Olen miettinyt mitä jouluun valmistautuminen voisi olla lokakuussa. Jostain syystä upea ruska ulkoa ei ole siirtynyt muistikortille, muistiin olen sentään yrittänyt sitä tallettaa. Ollaan kameran kanssa vieraannuttu toisistamme.

A couple of good books and some interesting knits have taken those few free moments lately. I have also been working with leather again. Nothing too complicated, just some leather cuffs and the old leather jacket of my husband is waiting for its' turn to be transformed into something else. The first thoughts of Christmas presents have crossed my mind, too. The autumn foliage is stunning this year, but I have hardly any photos of it. I think I have lost the connection with my camera.

Enemmän unta

Arki haukkaa suuria paloja, minä järsin sitä pienempiin palasiin. Tarpeellinen tunti enemmän unta jättää blogin hunningolle. Syyskuu sujahti johonkin.

Sandaalisyksy

Sumut sakenevat ja sävyt syvenevät. Kurjet kai tietävät kylmän olevan tulossa, vaikka minä en sitä tunne. Lensivät etelään, aurasivat päättäväisesti lounaisvirtausta. Minä lastaan lämpöä puikoille, kerin pöytien reunoille. Sandaalit ovat yhä eteisessä, mutta nenäliinapaketista tiedän vuodenajan nimen. Salaatin keräsin maljakkoon, pihan lahjat vielä kimpuissa.