Hupsis- tunika

Pattern: Sadie baby dress by Nicole Montgomery

 Yarn:Filatura Di Crosa Zarina

Needle. 2.5mm circular

Hups vaan siitä tuli sitten tunika, mekkona aloitin. Lapsilla vain on tapana kasvaa ja vauvoilla erityisesti ja minä en ole erityisen nopea neuloja. Mielenkiintoa ei riittänyt pidempään 2.5mm puikoilla  neuloa aina oikeaa. Vauva on oppinut ryömimään, joten tumma neulevaate saattaa palvella mukavasti pölyrättinä ja ainakin luisto on taattu. Pienen käyttökokemuksen perusteella myös näyttää siltä, että helma rullautuu pingotuksesta ja helmineuleesta huolimatta. Napit olkoot tämän simppelin mallin juju. Lehmät olen ostanut joskus seitsemän vuotta sitten esikoisen vaatteita varten, mutta nyt vasta päätyivät nappilaatikosta vaatekappaleeseen. Joku turnauskestävämpi neuloja olisi tällä ohjeella saanut aikaan tyylikkään vähäeleisen mekon, jos siis sellaista ohjetta etsit, niin suosittelen kaikesta huolimatta.

The dress became a tunic. I'm just a too slow of a knitter and the baby is growing all the time. This was enough of all knits with the 2.5mm needles. The baby has started to crawl so the tunic will garther nicely dust while she is on the floor. The buttons are the trick to this simple style. However, it's a nice pattern, if you are a faster knitter than I am.

Vaitivihreä

Metsä oli vielä vihreä, mutta linnut olivat jo vaiti.

It was still green in the forest, but the birds were quiet.

Kiireettömyyden kengät ja huolettomuuden hattu

Saimme kehotuksen pukea kiireettömyyden kengät ja huolettomuuden hatut pienelle vaellukselle. Seurakunnan perhetyö järjesti perhevaelluksen hiljaiseen metsään, moottoritien kuulumattomiin. Pienin kulki mukana repussa, isommat taivalsivat vähitellen metsän rytmiin hiljeten. Järjestetyillä rasteilla katseltiin tarkasti suurennuslasilla, kuunneltiin keskittyneesti hiljaisuutta opetellen, nähtiin taiteen mahdollisuuksia luonnonantimissa, maisteltiin välipalaa, kohdattiin hiirien orkesteri ja saatiin enkeliltä siunaus. Kulkijoita oli niin vähän, että metsän rauhaa riitti jokaiselle. Helteen polttavuus ei metsän varjoissa tuntunut ja hyttyset ja hirvikärpäset olivat poissa. Oikein hyvä retki!

Today we were wandering in the forest, without haste and without worries. Our church had organized a wandering for families as part of a bigger pilgrimage.

Perjantai-ilot

Tänään ilahduttivat:

Anun posti. Kiitos hurjasti, niin paljon kaikkea somaa!

Lapset, jotka suostuivat siivousyhteistyöhön.

Kannut seinällä uusine kavereineen.

Aurinko pilvien välistä päivällä.

Välimerellinen lämpö illalla.

Kynttilät terassilla.

Sumua ja hellettä

Sumuaamut palasivat. Kello taisi olla jo aamupäivän puolella, mutta silti pellon yllä leijui hento harso. Aamupalaksi alehedelmiä, melkein kuin hotellissa ja lounas helpoimman mukaan, mustaa tiskistä ja puistoon. Kesä palasi vielä hetkeksi, sain neuloa ja lueskella männyn alla auringossa. Minä hupsu taisin polttaa kaulani. Päivällinenkin saatiin syödä auringonpaisteessa. Syyskesä sopii minulle.

The summery weather came back with a misty morning.I was knitting and reading under a pine tree in the park while the baby was sleeping and the big sister playing with friends. Sunshine in August is the best kind.

Syö silmillään

Aina olen ollut sellainen. Jo pienenä katsoin lehdet ja mainospostit kertoen äidille, että tuon haluan ja tuon ja tuon. Vaikka ei meillä osteltu ja juostu kaupoilla. Muistan kuitenkin, ettei niinkään ollut kyse todellisesta omistamisen tai saamisen halusta, vaan tavasta kerätä itseä miellyttävät kuvat mielikuviin. Tai vaikka olisinkin sen kaiken halunnut saada, tiesin ettei niin tule käymään. Söin siis silmilläni muotia, koteja, paperitarvikkeita, leluja mitä milloinkin. Kehittelin niiden avulla kait itseni toisenlaisena.

Sama jatkuu vieläkin, luen lehtiä, katselen kuvastoja, vaeltelen netissä ja luulen tarvitsevani, haluavani. Onneksi kaikkea maailman kaunista ei tarvitse, eikä pidäkään saada tai omistaa, eikä jokaista askarteluideaa toteuttaa. Onneksi kuvia voi kerätä lähdelinkkeineen kätevästi talteen. Olen siis liittynyt Pinterestiin. Muistitauluiltani saattaa löytyä jokin kuva sinunkin sivuiltasi, mutta ethän loukkaannu, koska tuon järjestelmän nerous on siinä, että lähdelinkki on aina esillä kaikille. Pinterest tauluni löydät täältä. Muistitauluja pääsee katselemaan ilman tiliä, mutta jos haluat luoda omia kokoelmia tarvitset tilin, jonka toistaiseksi saa kutsun kautta. Kutsu tarkoittaa käytännössä vain parin päivän odottelua, ei sen kummempaa.

Daily wandering around the net, I see so many lovely things. Now I have started  to organize the things I like into boards in Pinterest. You can find me here. Perhaps you find some of your images already in my boards, but don't worry the link to your work will always be visible.

Koskaan kotoa tyhjin käsin

Useimmat teistä varmasti tuntevat tämän ilmiön. Käyt vanhempiesi luona, vaikka vain piipahdat, mutta koskaan et tule takaisin tyhjin käsin ja nyt puhun ihan konkretian tasolla. Minä palaan vanhempieni luota yleensä mukanani lainakirja tai puutarhan antimet. Eilen sain kotiin päin karviaisia, kultapallon ja daalian kukkia sekä ensiomenoita.

When I visit my parents, I never return empty handed. I usually come back with a borrowed book or something from their garden. Yesterday I was given autumn flowers, some apples and gooseberries.  That is real nice, because we haven't those in our own yard.

Kuutamokeikkaa

Yökukkumisen parhaita puolia on, että ehtii nähdä kauniita kuutamoita. Viime yö onneksi pääosin nukuttiin, mutta puolen yön maissa oli aivan pakko yrittää vangita kuutamo. Uusin naapuri saattaa ihmetellä, mitä puuhailin siihen aikaan yöstä terassilla lapsi kantoliinassa ja kolmijalka kainalossa.

One of the best sides of staying up late is the possibility to see lovely moon shines. Last night I had to go out with my camera, eventhough I was carrying the sleeping baby in the sling. The new neighbour might be wondering what I was doing.

Kuitenkin hyvä(ä)

Viime yö oli harvinaisen levoton. Vauva huusi ehkä nuhaansa tai ikenissä majailevia hampaita viiteen asti aamulla. Onneksi isot siskot viihtyivät telkkarin edessä aamulla riittävän monta hetkeä ja onneksi juon kahvia. Lopulta päivästä tuli ihan mukava ja jopa jotain tuli tehtyä. Keittiön ikkuna ja verhot voi vetäistä listalta suoritetuiksi. Raskas työ (siis se ikkunanpesu) vaatii raskaat huvit eli sitten sokeri ja voi piti kaivaa esille. Ensin avattiin omenakausi, koska lähikauppaan oli ilmestynyt vihdoin kotimaiset omenat, perinteisellä kauraomenapaistoksella. Aikuisempaan makuun kokeilin taannoisen Elle Interiör-lehden 5/11 hedelmämazariinipiirakkaa nektaariineilla. Hyvää tuli, eikä missään määrin kevyttä, mantelimassaakin kului kaksi pötköä.

Last night the baby was awake and crying till five in the morning, perhaps she is teething. Luckilly I'm a coffee drinker and the older kids like to watch television in Saturday mornings. After all this was quite a good day. The kitchen windows are now washed and I made the first appleoats crumble of the season. The fruit almond pie is a recipe from Elle interiör 5/11 which I tested for the first time and liked the results. Hard work requires sweet treats.

Poistettu

Jälleen lykästi kirjaston poistovaunun kohdalla. Vaunuun oli juuri nostettu kokonainen eläinkirjasarja. Kolme kirjaa yhteensä euron eli hintaa ei nimeksikään. Ajattelin kirjoja itselleni askartelumateriaaliksi (jälleen kerran), mutta lapset ovat asiasta eri mieltä. Isä sai tänään eläintieteellisen iltasatutehtävän. Lintukirjan aion pitää itselläni.

If the books in the library don't get borrowed often enough or the books are broken they sell them away in very reasonable prices. Today we bought three books about animals for one euro. I was planning to use the books as paper craft material, but the kids thought they were best for reading.

Pikkuherkut ja pakkopulla

Monta pikkuhommaa ja isompaakin kodinhoidollista olisi jonossa. Mukavia tehtäviä olisi ainakin kirjepapereiden kehystäminen tauluiksi, syksyverhojen ripustaminen ja kirppiskankaiden ompelu tyynyiksi. Sillä toisella, ei niin innostavalla listalla olisi jälleen tiedossa ikkunan pesua, koko kesän vuoroaan odottanut vaatehuoneen siivous ja vaatteiden lajittelua kiertoon ja varastoon. Nyt sitten vain odotellaan, että jostain tulisi siivousvire. Jos odottelu ei auta, pitää jossain vaiheessa ottaa vain itseään niskasta kiinni.

Toimenkuva

Nykyisen toimenkuvani ydinaluetta on käveleminen. Ainakin kerran päivässä laitetaan vauva vaunuihin, pakataan kantoliina ja pari lelua mukaan, hoputetaan keskimmäinen seuraksi ja lähdetään hakemaan ekaluokkalaista. Kunhan kerhot alkavat, ei yksi kerta päivässä riitä. Onneksi matka ei ole pitkä ja todennäköisesti koululainen jossain vaiheessa kieltää vastaan tulemisen, jos vain minä suostun järjestelyyn. Matkalla on oja, johon pitää heittää kiviä ja koulun pihassa kiipeilyteline keskimmäiselle, mutta juuri ryömimisen makuun päässyt nuorimmainen jättäisi ilomielin vaunut kotiin. Tänään bongattiin heinäsirkkoja ja minä kannoin kotiin kimpun tummaa rusokkia, jota en muista ennen tuolla kasvaneen. Se on vähän hassu kukka, näyttää aivan päivänkakkaralta, jolta joku on päättänyt nyhtää kaikki terälehdet.

Kokeilen, josko tohtisin muuttaa kuvat suuriksi.

Today we walked to school to pick the school girl home, like every day. We also picked some flowers and saw several grasshoppers.

Hmm. I'm not sure yet, if I will take this bigger format of pictures into use for good or not.

Liian pitkään

En oikein ole saanut rytmiäni vielä asetettua arkipäivään. Vieläkin valo palaa yöllä yhden aikoihin, aivan liian pitkään. Osasyynä luettavat. Koskahan sitä neuloisi, eilen ehdin yhden kerroksen vauvan mekkoon. Mekosta taitaa tulla tunika, koska valmistumiseen menee liian pitkä aika. Tuo tyttö kasvaa pituutta nopeampaan kuin neuleen hameosa.

I'm still staying up way too late, mostly till one at night. Partly because of the interesting books on the read at the moment. I just wonder when I could knit again. The dress for the baby isn't growing as fast on rows as the baby is growing.

Uusi ja sitten taas uusi

Ihminen viettää jokusen tunnin koneensa edessä. Säätää nappulaa ja vipstaakia. Saa sävyt mieleisikseen ja poistuu hetkeksi äidin töihin. Kas kun blogger ei puhu selkosuomea, eikä anna tallentamisen mahdollisuutta ja muutenkin elää omaa elämäänsä, ei säätöjä enää löydykään mistään. Ihminen siis istuu uudestaan koneensa ääreen ja säätää lisää. No, ainakin tuli ulkomuotomuutos. Parannusehdotuksia otetaan vastaan.

Vielä riittää

Vielä paljon on satoa jäljellä ja kasvu jatkuu yhä. Mäkimeirami, iisoppi ja minttu ovat täynnään kukkia, toisinaan myös perhosia. Keltainen porkkana alkaa olla jo syötävän kokoista. Tilliä, salaattia ja kesäkurpitsaa riittää yhä päivällispöytään. Aika mukavasti palstan pätkä on tuottanut minimaalisesta hoidosta huolimatta. Toki rikkaruohojakin on tarjolla yli oman tarpeen. Jos ehtisi tekemään kasvimaan syystyöt perusteellisesti, olisi sitten ensi keväänä helpompi taas tarttua haravaan ja lapioon ennen siemenpusseja.

In the vegetable garden there is still a lot happening. The herbs are filled with flowers and occasionally with butterflies. The yellow carrot is ready to be eaten. I can still cut some dill, lettuce or take a zucchini into the dinner table. I'm pleased to see that even with minimum care there is some crops. Well to be honest there is also plenty of weeds. If I manage to weed it properly during the autumn the gardening start next Spring will be a lot easier.

.

Ensi viikolle lupailivat kesää vielä takaisin. Viikonlopulla kuitenkin otettiin jo kynttilät mukaan tunnelmaa luomaan. Keskimmäinen sai ensimmäiset kaverisynttärinsä, vaikka virallista päivää juhlittiin jo kesäkuun lopulla. Lauantaina saivat lapsetkin valvoa niin pitkään, että iltateellä jo hämärsi, huomattiin tähtien syttyvän ja melkein nähtiin lepakko. Luulenpa, että kirjastosta pitäisi noutaa avaruus-kirja, koska synttärijuhlija haluaa nähdä avaruuden.

Next week the summer should be coming back. It has been getting darker at evenings though and that means taking out the candles again. On Friday the five-year-old got finally her first kid's party, even though the real date was already in June. On Saturday the the kids got to stay up late, so late that the candle was needed at the tea table, we saw the stars get lit and we almost saw a bat. I got to spot a rising space enthusiast. I think next week we will borrow some books about space.

Vaatii lisäharkintaa

 

Olen lukenut kirjaa vauvojen sormiruokailusta (Gill Ripley&Tracey Murkett: Omin sormin suuhun. WSOY 2010) ja saanut monta uutta ideaa ja jokusen oivalluksen. Lyhyesti sanottuna kirjan ajatus on että annetaan lapsen syödä omatahtisesti kunnollisen kokoista ja näköistä ruokaa. Tutustumisen kiinteisiin voi aloittaa kuuden kuukauden iästä lähtien. 

Täyttä sormiruokailukäännynnäistä minusta ei ole tullut, mutta sopivasti sekakäyttäjä kuitenkin. Jotain olen tehnyt erilailla kuin kahden vanhemman lapsen kanssa. Heidät istutettiin sitteriin ja tarjottiin sileäksi soseutettua porkkanaa lusikalla suoraan suuhun. Kuopus on saanut ruokaa muiden kanssa ruokapöydässä ja saanut laittaa heti kätensä lautaselle tai ottaa lusikan käteensä niin halutessaan. Kaurapuuro on aivan samaa tavaraa kuin siskoillakin, vain ilman maitoa ja suolaripausta (esikoiselle aikanaan jauhoin hiutaleet ennen keittämistä jauhoksi). Pari kertaa olen uskaltautunut antamaan vauvan ulottuville keitettyjä parsakaalin kukintoja ja sauvasekotinta en ole käyttänyt vielä kertaakaan. Olen myös hyvin varma siitä, että kumpikaan isosiskoista ei saanut puolivuotiaana nautiskella kokonaisia vadelmia. Asiassa on kuitenkin jäljellä vielä se mutta. Ensinnäkään en täysin allekirjoita ajatusta, että isoiksi paloiksi jätetty sormiruoka syntyisi helpommalla kuin soseet ja toisekseen lapsen tukehtumisen pelko ei lähde minusta sitten millään. Joka tapauksessa tämä lapsi tuntuu rakastavan kiinteän ruoan syömistä ja minulla on ollut yllättävän paljon käyttöä navettatakkiessulleni.

I have lately been pondering about baby-led weaning, because of the book by Gill Rapley and Tracey Murkett: Baby-led weaning. Helping your baby to love good food. Some practises I have taken into use with our youngest, but still I haven't gone the whole way into it.

Kasvamista

Ne kasvavat salakavalasti. Ilman että oikein huomaakaan kasvattavat vanhemmistaan koululaisten äitejä ja isiä. Meillä on ekaluokkalainen. Minun pitää kasvaa koululaisen äidiksi. Tänään oli vielä yllä pinkkiä, mutta koulunpiha täynnä mustaa. Minä toivon jatkopaloja lapsuuteen, värikkyyteen.

Behind your back they seem to grow. They transform you into parents of school kids without your promise. That happened to me. Today I became a mum of a first grader. Today she was wearing pink, but the whole school yard seemed to be wearing black. I wish she won't loose her childhood not just yet, nor the colors.

Vaikka kuun taivaalta

Ilahduin kovin seuraavasta Kyllikki Villan runosta, joka löytyy Ei eilistä, ei huomista runokokoelmasta (Like 2005).

Lapsellesi

ainokaisellesi

hakisit varmaan kuun taivaalta

En

Sanoisin

otapa tikkaat ja yritä

Tuosta tunnistin itseni, ehkä myös oman äitini. Vaikka en hae kuuta taivaalta, takuulla olen pitämässä niitä tikapuita pystyssä. Ensi viikolla esikoinen aloittaa uusien tikapuiden kiipeämisen. Toivon, että hänellä säilyy uskallus tavoitella vaikka kuuta taivaalta - riippumatta siitä mitä tulevat luokkatoverit sanovat.

(Kuutamo on kesäkuun)