Kesää purkkiin osa 2

Ehkä vaivattomin tapa säilöä kesää, sen värejä ja tuoksuja on kuivaaminen. Hyötykasvikuivuri olisi mukava olemassa noin kolmen kuukauden verran vuodesta, mutta ilman olen selvinnyt tähänkin asti. Toki haastavammat kuivausoperaatiot olen jättänyt väliin. Minä kuivattelen helppoja yrttejä eli minttua, timjamia, lipstikkaa, salviaa ja kamomillan kukkia. Yrteistä basilikan, persiljan ja tillin pakastan. Edellisten lisäksi harkitsen viinimarjan ja vadelman lehtien kuivatusta, mutta mustaviinimarjapuskani on niin piskuinen, ettei se taitaisi innostua jos nyhtäisin siltä lehdet kuivaukseen.

Drying the herbs is perhaps the easiest way to preserve some of Summer for the Winter. I dry mint, thyme,lovage, sage and chamomille flowers. Basil, parsley and dill I usually freeze. I might still try drying currant and raspberry leaves.

Kesää purkkiin

Loppukesän aurinko on alkanut herätellä sisäistä marttakerholaista minussa. Pakastuspuuhien ohessa on keitetty hitunen hilloa ja nyt viimeisimpänä kokeiltu kesäkurpitsan jatkojalostusta. Pari päivää sitten tein pienen koe-erän sitruuna-lipstikka marinoituja kesäkurpitsaviipaleita ja tänään niitä maisteltiin. Kurpitsaviipaleet ovat oikein mukavan makuisia. Viipaleiden paahtaminen uunissa ja liemen lipstikan lehdet tuovat makuun syvyyttä. Ensi kerralla voisin yrittää muuttaa ohjetta niin, että viipaloin myös sitruunaa etikkaliemeen mukaan, sitruunaviipaleita voisi käyttää mahdollisesti kalan kanssa. Tuossa samaisessa Glorian Ruoka&Viini 5/2010-lehdessä oli houkutteleva vadelmatahnan ohje. Valmistustapa muistuttaa lemon curdia. Se ohje on vielä kokeilematta. Erinäisiä chutney- ja pikkelsiohjeita olen myös katsellut sillä silmällä. Pari mutkaa matkassa toki on, kuten kellarin puute ja lasipurkitkin pääsivät jo loppumaan.

Chutneys, jellys, conserves and curds are on my mind at this time of the Summer. There are so many recipes I would like to give a try - if only I had a proper cellar and more of empty glass jars.

Ensimmäisiä keittiössä

Nyt se sitten alkoi. Nimittäin ruokalappujen pesu, pöydän puunaus ja lattian hinkkaus, kiinteän ravinnon ilot ja vaivat. Tällä viikolla pienin on puoli vuotta ja selvästi jo hänenkin mielestään oli aika saada muutakin kuin äidinmaitoa. Katse on seurannut tarkasti perheen muiden jäsenten suupaloja ja äidin ruoka-annoksia on yritetty haroa parempiin suihin. Pikkuinen tiesi tasan tarkkaan mistä on kyse, kun keitin oman maan kesäkurpitsaa ja soosasin sen lautaselle sanoen annoksen olevan hänelle. Hitusen piti maistella lautasen kulmaa ja kokeilla soseen sormituntumaa, mutta lusikan tarkoitus oli yllättävän hyvin jo selvillä. Voi sitä intoa ja keskittymisen määrää. 

Minäkin kokeilin jotain uutta eli kardemummakakkua Härkäpapua sarvista kirjan mukaan. Ohje on sekä munaton että maidoton ja hillittömän helppo valmistaa (ensin kuivat, sitten öljy ja lopuksi vain vähän sekoittaen maito). Välipalalla katosi suurin osa eli jälkikasvu hyväksyi ohjeen täysin, vaikka näkikin sen sisältävän kauramaitoa. Ensi kerralla laitan vielä enemmän kardemummaa ja ehkä hitusen vähemmän sokeria, öljyn määrää lisäsin lusikallisella jo nyt.

4dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

1tl kardemummaa

1,5dl sokeria

2rkl öljyä (laitoin siis 3rkl)

2dl kauramaitoa

pinnalle raesokeria

200astetta noin puoli tuntia

Our baby got today her first portion of cooked food, homegrown zucchini. She was really thrilled and even knew what to do with the spoon. I tried a new recepy for a cardamom cake, an eggless and milkless version. Even the kids liked it.

Huomenta hallista

Ei nyt aivan aamutuimaan, mutta aamupäivällä kuitenkin aloiteltiin päivää kauppahallissa aamupalalla. Tämän sakin liikkeellelaitto vei rapiat puolitoista tuntia, joten perheen äiti-ihminen ei nälkäisenä ollut aluksi kovinkaan mukavaa seuraa. Onneksi heti alkoi helpottaa kun eteensä sai hyvin hautunutta ruispuuroa, croissantin ja maitokahvin Aniitan kahvilassa. Samalla reissulla sai ekaluokkalainen valita uuden koulurepun -vaaleanpunaisen tottakai, mutta onneksi ei hello kitty, ja minä löysin vihdoin uudet silmälasit, mustat joissa hitunen Woody Allen-meininkiä.

 A bit different kind of a start for this day was our breakfast, which we enjoyed in the old market hall of the city near by. It took almost one and a half hours to get the whole family into the car, so you can guess that my mood wasn't the best possible. A hungry, breastfeeding mum really is hungry in the morning. Luckilly the breakfast made my mood a lot better. After the breakfast our oldest child got to choose a school bag for her first grade of elementary school and I found finally a new pair of specs.

Misumasut

Kääretortun leivinpaperi on aina yhtä kovaa valuuttaa. Aika monet vieraat on kestitty erilaisilla mansikkamisuilla: pohjalle keksimuruja tai kääretorttulevy, kostukkeeksi mehua, mansikat maustetaan sokerilla ja tuoreella mintulla ja päälle kipataan kermavaahtotuorejuustoseos, joka on maustettu sitruunan kuorella. Helppoa ja herkullista.

The kids are always competing who gets the baking paper with traces of sponge cake. Sponge cake with strawberries, whipped cream and cream cheese is something we like to offer our guests in July. Fresh mint leaves and lemon zest add nice flavor to it. It's easy, quick and delicious.

For those who are weeping, 

for those who wish to be sleeping.

For those who are seeking a trace of life,

My condolences for those who need to cry,

for those who have lost their beloved child.

Kypsyvä kesä

 

Kypsyvän kesän värejä viikon varrelta.

These are colors of ripening Summer.

Kirpan paratiisi

Kesän parhaita asioita on itsekasvatettu salaatti. Se on lähiruokaa aidoimmillaan, torjunta-aineetonta, helppoa ja edullista. Valitettavasti vain kulmakunnan kirpat ovat myös huomanneet pienimuotoisen salaattimaani. Ojan toisella puolella on rypsipelto ja vaihtelun vuoksi nuo ristikukkaisissa viihtyvät pikkukoppiaiset haluavat natustella salaattia. Ensimmäinen erä rucolaa käytännöllisesti katsottuna katosi, joten kylväessäni aasialaisia salaattivihanneksia luulin olevani viisas ja peitin kylvökset kasvuharsolla. Riittävän viisas en kuitenkaan ollut ja poistin harson. Nyt salaattimaa on täynnä komatsunaa, sareptansinappia, mizunaa ja paksoita ja kaikki mainitut aasialaiset ovat täynnä reikiä. Aion kuitenkin kilpailla kirppojen kanssa ja syödä salaattia reikineen kaikkineen.

Growing leaf vegetables is the easiest way to grow something to eat. I have various Asian varieties like komatsuna and mizuna growing in my little vegetable garden. The problem is that the little black beetles love my salad greens like as much as I do. They have eaten their way through all the leaves.

Nektariiniraidat

Tähän Veera Välimäen ohjeeseen ihastuin heti kun sen Veeran blogissa ensi kertaa näin. Pidemmän aikaa vei sitten tarttua itse toimeen ja miettiä sopiva lanka ja etenkin väriyhdistelmä. Vähävähältä toivon huivin saavani valmiiksi asti. Jo kuvittelen kuinka ihana siihen olisi kietoutua viimoja vastaan. Kesken ovat kyllä ne edellisetkin aloitetut eli vauvan mekko ja vihreät sukat. Mekko taitaa olla se kiireellisin, ettei neiti vallan kasva siitä ulos.

It was shawl love at first sight, when I saw this pattern by Veera Välimäki. It took seriously longer time to do something about my love, like choose the yarn and color combination.I hope I will have this ready before the cold, but with all my unfinished knitting projects I really can't be sure.

Laventeliylpeys/ Lavender joy

Jos vaikka kasvimaa onkin ollut tämän kesän hunningolla kukkamaista puhumattakaan, on minulla ainakin yksi syy tehdä jokailtainen kiertokävely pihan laidalle. Siellä on hentoja sinivioletteja kukintoja ja hentoa tuoksua, jonka saa houkuteltua esiin lehtiä hipaisemalla. Viime vuonna keväällä laitoin siemeniä hiekkamultaan ja rasian pihalle kylmään, myöhemmin keväällä nostin rasian sisälle itämään ja alkukesästä istutin  piskuiset honteloiset sitten ulos. Tänä vuonna ilokseni taimet olivat vielä hengissä ja kaiken kruunuksi sain vielä kukatkin. Ei tämä vielä laventelipelto ole, mutta riittävä III-vyöhykkeelle.

My vegetable garden and flowers beds have been a mess this summer, but I have at least one reason for pure gardening joy, the lavender. This plant I have been growing from seeds. It was a pleasant surprise that the young plants survived last winter (hardiness zone 3), and even more of a surprise that this Summer I can enjoy the flowers too. My dream would be a field of lavender, but here I'm just as happy with these few.

Sinivetiset

Eivät oikein suosi ilmat tämän perheen uimakoululaisia. Tämän kesän koleimman viikon on mies rahdannut tyttöjä rantaan värjöttelemään, takaisin on tullut sinihuulisia haavanlehtiä.

Yhden kerran tänä kesänä ovat saaneet minut houkuteltua mukaan rannalle, tässä asiassa olen suorastaan alisuoriutuja. Näillä kylmän kalseilla keleillä ei sitten ole muutenkaan mitään mieltä rantaelämässä - siis minun mielestäni. Onneksi perheeseen kuuluu myös rantaleijona.

Siltä ainoalta rantaretkeltä tarttui mukaani pienen kollaasin kappaleet: pala puun kuorta ja jonkun irrottamat sinisiiven siivet. Niillä sitten hetken leikin.

This has been the coldest week of this summer and our older kids have had their swimming school just this week in open-water conditions. They have been blue lipped and shivering when coming back home. I have only been once to beach this summer. I really am not one to sit on sunshine and nor is the baby. From that trip I came home with a piece of wood bark and loose wings of a butterfly. Something to play with.

Unikin on unelma

Usean pimeän sadeaamun jälkeen aurinko kutitteli lapset aivan liian aikaisin hereille. Tässä talossa taitaa aikuisilla olla eniten vaikeuksia palata parin viikon päästä arkipäivän unirytmiin. Sitä yhtä sanaa en vielä sano ääneen, mutta yöllä oli vain seitsemän astetta lämmintä ja koivun siemeniä terassipöydällä. Eipä silti, tuo seuraava on suosikkivuodenaikani.

Yritän saada unelmista otetta. Kun yksi unelma on puolivuotias ja hyvin tosi, on mielessäni paikka joka ei tiedä vielä mihin suunnata. Mikä on seuraava unelmani, sellainen jonka uskallan tai mieluiten vielä vähän suurempi.

After some rainy  mornings, the sun came and woke the kids all too early. It was a cold night with only seven degrees and I found some birch seeds on the terrace table. The next season is just around the corner, but I won't name it yet aloud. But still it's my favorite one.

I trying to find out, what my next dream could be. So far I'm clueless.

Kesään kadonnut

Tuli taas ihan itsestään päivitystauko tai blogiloma. Mies on seuranani kesä-ja vanhempainlomilla, päivissä on ollut kesäinen, ei niin selkeä rytmi. On käyty junamatkalla Helsingissä ilman kameraa, autolla perinnepiknikillä Aulangolla. Menty myöhään nukkumaan, herätty kun lapset eivät ole enää suostuneet nukkumaan. Syöty ulkoruokaa, jokapäiväistä jäätelöä ja paljon kotimaista. Kärsitty kesäflunssaa, hikisiä öitä, rintaraivareita ja hyttysen pistoja. Kiskottu töpseleitä seinästä kilpaa lähenevän ukkosen kanssa. Etsitty ale-vaatetta tulevalle koululaiselle ja juhlittu viisivuotiaan sukulaisjuhlat. Monta suunnitelmaa on kadonnut kesään. Nyt ei yksinkertaisesti ole ompelu- neule ja kasvimaakesä. Tunnen sympatiaa Aulangon joutsenäidin kanssa -kolmen kanssa on kuitenkin erilaista. Hyvä, mutta erilaista.