Usean pimeän sadeaamun jälkeen aurinko kutitteli lapset aivan liian aikaisin hereille. Tässä talossa taitaa aikuisilla olla eniten vaikeuksia palata parin viikon päästä arkipäivän unirytmiin. Sitä yhtä sanaa en vielä sano ääneen, mutta yöllä oli vain seitsemän astetta lämmintä ja koivun siemeniä terassipöydällä. Eipä silti, tuo seuraava on suosikkivuodenaikani.
Yritän saada unelmista otetta. Kun yksi unelma on puolivuotias ja hyvin tosi, on mielessäni paikka joka ei tiedä vielä mihin suunnata. Mikä on seuraava unelmani, sellainen jonka uskallan tai mieluiten vielä vähän suurempi.
After some rainy mornings, the sun came and woke the kids all too early. It was a cold night with only seven degrees and I found some birch seeds on the terrace table. The next season is just around the corner, but I won't name it yet aloud. But still it's my favorite one.
I trying to find out, what my next dream could be. So far I'm clueless.
3 kommenttia:
Syksy on minunkin lempivuodenaikani, siihen liittyy yleensä mielessä piristäviä muutoksia ja tänä vuonna sellainen todellakin on luvassa! Yksi tai kaksi haavetta siis täyttyy täälläkin, sitten on hyvä suunnata katseensa seuraaviin, kunhan ne ensin keksii.
Onnea puolivuotiaalle, ja äidille myös!
Unelmat ovat kuin leipiä joita rakastaa!Odotus on jo herkkua:D onnea pikkuisellesi ja sinulle ♥
Tykkään tuosta vuoden ajasta joka kurkkaa varovaisesti jo oven takaa mutta nautitaan vielä lämmöstä vapaiden alla-ihanaa kävellä paljain jaloin aamulla.
Mirva:Onkohan se joku ikäkysymys vai aikuisuuspiirre, etteivät unelmat sinkoile enää yhtä helposti kuin teini-ikäisenä.
Maria: Eilen kävelin auringonlaskua ihailemaan puiden väleistä paljain jaloin, vaikka nurmi oli märkä ja kylmä - ehdottomasti kesän hyviä puolia on paljaat varpaat.
Lähetä kommentti