Vasu

Isot ja pienet mietteet, muutoksen tuulet, arkihuolet-ja huojennukset laitetaan pieneen koriin. Sisään kurkataan elokuun alussa ja katsotaan kuinkas sitten kävikään. Sitä ennen keskitytään lomaan ja kesäaurinkoon.

Kori oli yhden illan puhde räsykuteesta, suuremmankin olisin tarvinnut, mutta kudetta oli vain pikkuvasuun.

A small crocheted rag basket, took just one evening. I would have needed a bigger one, but had too little of this lovely mustard rag.

Kultakuoriaisen hitaudella nauttisin kukkaset

Kasvukausi ei halua pysähtyä kanssani aavistelevaan viherrykseen, vaan ryntää suinpäin kukkaan ja vehreyteen. Kaikki kukkii, sisällä paprikatkin. Koivu onneksi alkaa jo laantua, kun taas tulppaaneista nauttisin mielellään pidempään. Työvuosina olen luullut toukokuisen kiireen johtuvan töistä, mutta kiire ja hoppu taitavatkin kuulua tämän kuukauden luonteeseen. Onneksi joukossa on kultakuoriaisia kömpelösti hidastelemassa.

Everything is in bloom (and covered in pollen). I would have luckilly enjoyed the shy green of Spring a bit longer, but the nature rushes to Summer already.

Sisällä

Pari sadepäivää tähän vaiheeseen kevättä ovat oikein tervetulleita. Multaan piilotetut siemenet tarvitsevat kosteutta ja puutarhaihmiset sisäpäiviä.

Helatorstai kului minulla ompelukoneen äärellä. Luulin surauttavani pikapikaa paidan, mutta kyseessä olikin ompelua isolla oolla. Suuri Käsityö-lehden 4/2012 röyhelöpaita oli nimetty helppokaavaksi, mutta tuota määrettä en aivan eilisen perusteella allekirjoita. Paidassa oli alavaroja, poimutusta, piilovetoketju, muotolaskoksia ja muuta pientä. Koko päivä tuohon kului ja koko on mallia niukka, vaikka valitsin mittataulukosta itselleni reilun koon. Onneksi kotiyleisö kiitteli lopputuloksen. Hame ja korkokengät on jo katsottu paidan seuraksi, sillä huomenna se testataan tositoimissa tyttöjen balettinäytöksessä. Seuraavaksi voisin ommella jotain oikeasti helppoa.

These couple of rainy days have been useful ones as well for the garden as for the gardener. The seeds get water and the gardener gets time inside the house. I spend yesterday sewing for myself. The pattern was labeled as easy but I disagree. However, the result is wearable and I need something nice for tomorrows Spring concert of the ballet school.

Taaperoi(h)metystä

Sitä vain tulin sanomaan, että tuo taapero on aika hauska tyyppi. Hauska tyyppi tekee myös ruokailu-ja läheisyyshetkistään rinnalla hauskoja. Valitsee määrätietoisesti ruokapuolen, veikistelee väliin, höpöttelee juttujaan, joita äitikään ei kaikkia vielä ymmärrä, pöristelee iholle, näpertelee kaulakorua, venyttää varpaat korviinsa tai äidin niskaan. Jostain syystä vielä ei ole tullut kiire vieroittamiseen, vaikka monien mielestä pitäisi.

Tämä on pikkuhiljaa muuttumassa puutarhablogiksi, tai ainakin paikaksi, jossa käsityöt ovat sivuhuomautus. Tänään pihalla minua tervehtivät vuoden ensimmäiset tulppaanit. Kaiken keltaisen ja valkoisen oheen ripaus punaista oli hyvin tervetullut lisä. Tänään kasvimaahan piilotin härkäpapua, vihersipulia ja kääpiösamettikukkaa, eilen kylvettyjen herneiden ja salaattien seuraksi (tuo kori on muuten täynnä mintun juuria). Vielä porkkanat ja raitajuuret odottavat pussissa. Ikkunalaudalta kuljetan taimia valohoitoon pieneen kasvilavaviritelmään. Lavaan kylvin toiveikkaana pari kurkun siementä.

The first tulips had opened their buds. I sowed peas, green onions, marigolds and salad greens. Some of the little plants from inside the house get fresh air and daylight in the cold frame I put together some days ago. These are the busy gardening days of the Spring. When everything is set for the growing season, I can think more about knitting and sewing again.

Vihertää puussa ja puikoilla

Ulkona on upea kevätvehreys ja yllättävän kylmä tuuli. Viime kesän suosiolliset säät näkyvät pensaissa runsaina kukkatertun alkuina. Kesäsäistä ei vielä tiedä, joten aivan luontevaa on neuloa vihreää villatakkia. Iltaruokaan saatiin vihreää omasta pihasta, ruohosipulia, persiljaa, lipstikkaa ja nokkosta.

Everything is greening, but still the wind is surprisingly cold. Here it can be cold even in the Summer so the green on my needles is wool. The greens for dinner are from the garden: chives, parsley, lovage and nettle.

Huikentelevainen

 

Viikonlopun kunniaksi päätin olla hiukan huikentelevainen ja katkaista kukkapenkistä sisälle tuoksumaan yhden hyasintin varren. Voi, miten suloinen tuoksu tuossa on ja puolivillissä muodossaan hurmaava. Ulkona on sade tehnyt ihmeitä ja kaikki on puhjennut vihreyteen. Narsissit ovat myös kukassa pienimmistä suurimpiin, niidenkin kohdalla kannattaa nuuhkaista kunnolla. Mutta ne kirpat! Ne ovat siirtyneet mizunan aluista retiiseihin, mizunat näet saivat syötyä jo loppuun. 

For the weekend a stem of hyacinth.

Last night we had a proper rain and now everything outside has turned green. The daffodils are blooming.

 

Kevättaskuruoho

Eskaritutustuminen, hiekkalaatikosta hurmaantunut, punkkiepisodi, vauhdilla saapunut lankapaketti ja muuta sellaista. Päivän kimppu on kevättaskuruohoa.

Today's flower is Alpine Pennycress.

Selviytyjät ja silmälläpidettävät

Pihalla on jo monenlaista aluillaan. Vielä en ole varma selviytyikö salvia tästäkin talvesta, vanhus taitaa kaivata uusimista. Laventeli, lehtipersilja ja iisoppi sinnittelevät yrttipenkissä, jonka minttu aikoo vallata. No, minä ja lapio aiomme pitää mintun valtapyrkimykset aisoissa. Raparperi sai jo osansa lapiokoulutuksesta.

Sipulikukkia piilotin syksyllä multiin ja kiitettävästi niitä nousee esille. Narsissit ja jättilaukka alkavat vähitellen levittäytyä. Vappuna heittelin kukkapenkkiin toiveikkaana punapellavan ja unikon siemeniä. Jotain siellä jo pilkistää, mutta voivat yhtälailla olla rikkaruohon alkuja .

Huhtikuun toisella viikolla, kun puolet kasvimaata oli vielä lumen peitossa kylvimme keskimmäisen kanssa vuonankaalia, retiisiä ja pinaattia ihan vain kokeilumielessä. Toistaiseksi kokeilu vaikuttaa lupaavalta, koska kaikki ovat kauniisti idullaan. Mizuna on myös itänyt, mutta mizunapenkin löysi heti kevään ensimmäinen kirppakolonna. Minulla ja kirpoilla on ainainen kilpailu siitä, kuka ehtii syödä kaalikasvit ensin. Yleensä minä jään kakkoseksi, vahvasti siltä näyttää tänäkin vuonna. Että minä sitten vihaan kirppoja!!

Lots of beginnings, buds and survivors in the yard. The mint is trying to take over the vegetable patch, but I'll give it a hard time with the spade. The sage somewhat survived the winter, but the plant is so old that I might need to renew it. The bugs are really bugging me, because once again they have eaten the first sprouting leaves of mizuna. Perhaps I should try growing some in a pot at the porch.

Metsälangat

Minä toin metsästä aarteita ja kotona yhdistin ne lankalaarin kaunokaisiin. Ihan muuten vaan.

Toisaalta lanka-ajatuksia pyörii mielessä paljonkin, koska haluan neuloa Veeran uusimman malliston neuletakin, mutta budjettiin sopiva lanka on vielä löytämättä , tai ainakin sen oikea väri. 

Minutkin se sitten löysi, kipakka kevätflunssa nimittäin. Siksi olen tänään koneella, enkä pihalla  multapenkissä möyrimässä.

I brought some treasures from the forest back home and paired them with the beauties of my yarn stash, just for the fun of it.

I'm trying to find a yarn for this lovely cardigan by Veera Välimäki. A cardigan for myself, that would be a real knitting challenge.

Metsälammella

Kaakkurit eivät olleet kotosalla, mutta sammakot olivat. Lapset kiersivät lammen kahdesti ja makkara maistui. Korvasieni jätettiin kulinaristeille. Äiti katseli oksia.

A small hike to a forest pond.

Kun on ulkona, ei ehdi tehdä mitään sisällä. Kun sitten viimein on sisällä, ei ehdi tehdä muuta kuin huushollata, koska vääjäämättä kotitöitä kasautuu. Siinä sivussa ihminen vieraantuu tietotekniikasta, blogger on hiljaa ja laskujen eräpäivät paukkuvat ohi, kun nettipankkiin on liian pitkä matka. Ja vaikka ei varsinaisesti edes olisi ulkona, on puoli puutarhaa ikkunalaudoilla huutelemassa vettä ja huolenpitoa, välillä sitä huutelevat nuo ihmistaimetkin. 

Ihmistaimiin liittyen sain joku aika sitten Mamman uunin Marialta tunnustuksen, jonka toki ilolla otin vastaan, mutta samalla totesin, etten tunnustuksen mittaa tunne täyttäväni. En, koska kyseessä oli Vuoden mutsi-award.  Pelin henki vaati jatkamaan lauseita ja tässä niitä nyt tulisi:

1. Tunnen itseni vuoden mutsiksi. No,minä en ainakaan tunne, en sitä paitsi muuten aio tulevaisuudessakaan olla mutsi. Ihan äiti vaan tai teineille voidaan myöntää erityisoikeus vaikka äippään. Suurimmat onnistumisen tunteet liittyvät niihin hetkiin, kun löydämme tai keksimme jotakin yhdessä, kun kanava on auki molempiin suuntiin. Saadaan sama oivallus tai löydetään yhteinen nauru tai sääntöväännön jälkeen lapsi ymmärtää, miksi asia on ja pysyy, kuten aluksi sanottiin.

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on löytää tasapaino huolehtimisen, suojelemisen ja oikean vapauden määrän välille.

3.Suurin lapseltani saamani kohteliaisuus on heidän luottamuksensa siihen, että autan tai löydän ratkaisun. Suuria sanallisia kohteliaisuuksia lapset viljelevät päivittäin, kertovat rakastavansa, sanovat maailman parhaaksi, vaikka kyllä niitä vastakommenttejakin jo kuulee, niin että realismi säilyy.

4. Kello 12 yöllä olen yleensä sängyssä lukemassa, nyt viime viikkoina jopa jo unessakin.

5.Kello 8 aamulla olen yleensä puolihereillä. Nuorin on tullut nyt siihen ikään että aamulla meno alkaa mielellään jo vähän aikaisemmin ja heti täysillä, äidin ei auta muu kuin kiskoa itsensä väkisin vipeltäjän perään.

6.Haluaisin sanoa lasteni isälle: Olen saanut aarteen kun sinut sain lasteni isäksi, olet ihan paras ja hurjan rakas!

7.Haluaisin sanoa omalle äidilleni: Muista pitää myös itsestäsi huolta ja hemmotella, me pärjäämme kyllä!

8.Viimeksi kiroilin äänettömästi lyödessäni pikkuvarpaani tuolin jalkaan. Ääneen ja kunnon kirosanoilla aniharvoin.

9.En ole koskaan osannut ajaa autoa, nyplätä pitsiä, puhua arabiaa...Joitakin noista voisin vielä toki opetella.

10.Parasta mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä on syödä pitkän kaavan mukaan, hyvässä seurassa, laadukkaassa ravintolassa.

Äitienpäivä lähenee, joten haasteeseen saa tarttua  jokainen, joka haluaa äitiyttään tarkemmin pohdiskella. Erityisesti pystin jätän Inalle, jonka äitiarkeen lisähaasteensa tuo vieras maa.