26.4.2011

Minuutit



Olen ihmetellyt mihin kaikki päivät katoavat ilman että ehdin tarttua neuleeseen, ompelukoneeseen, värikyniin tai muuhun luovaan toimintaan. Tänään kirjasin itselleni (ja teille) ylös yhden melko tavallisen tunnin tapahtumat.

10.35 Vaateradan rakennus keskimmäiselle. Vaatteet puettuaan lähti pihalle itsekseen.
10.40 Vauvan pissatus (jos mietit mitä ihmettä, niin linkistä löytyy lisätietoa)
10.41 Imetys, röyhtäytys ja hetki leikkiä vauvan kanssa.
10.03 Pilkon sipulin pastakastiketta varten, kun odottelen kastikekattilan lämpenemistä kirjoitan samalla kauppalappua
10.05-11.15 Pastakastikkeen valmistus hautumaan ja kerron lisäohjeistusta ulkoilijalle.
11.16 Juttelua vauvalle, joka kaipaa lattialla seuraa
11.17 Pöydän kattaminen
11.19 Vauvalla pissahätä, joten pissatus jälleen
11.25 Huutelen ulkoilijan syömään. Laitan vauvalle päiväunivaipan. Ulkoilija olisi välttämättä halunnut myös syödä ulkona. Sen jälkeen ilmoittaa, ettei halua pastaa, eikä muuten tomaattikastikettakaan. Tyhmä äiti kertoo, että sisällä syödään ja syödään sitä mitä tarjolla on.
11.30. Syödään ja keskustellaan tulevaisuudesta ja koiran kasvattajista. Vauvaa alkaa väsyttää. Syön siis vauva sylissäni. Huomaan hotkineeni ruoan viidessä minuutissa.
11.38 Pieni unihuikka rintaa vauvalle, vähän lisää vaatteita ylle ja vaunuihin nukkumaan.
11.43 Olen takaisin keittiössä. Yksinjätetty ulkoilija on tuhonnut kunnon pätkän parmesan-juustoa, mutta ruokaakin on mennyt siinä sivussa.
11.48 Laitan ulkoilijalle kerhorepun valmiiksi ja teen pienet eväät. Hän jatkaa ruokailuaan.
11.55 Ulkoilija haluaa takaisin ulos ja minä jään tyhjentämään ja täyttämään tiskikoneen sekä siivoamaan keittiön. 
12.20 Lähden viemään ulkoilijaa kerhoon.

Kirjaamatta jäi mm. ulkoilijan neljä piipahdusta sisällä ja ne kerrat kun kurkin ovesta tai ikkunasta hänen tekemisiään.
Tämä arki on siis melko kaukana slow:sta tai keskittyneestä tekemisestä. Keskeytykset ovat sääntö ja viisitoista minuuttia vain yhdessä toimessa on harvinaisuus. Tätä samaa on tuhansien kotiäitien työpäivä.

7 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Merruli kulta!Kerroit niin todentuntuisesti ja kauniisti hyvästä arjesta.
(Tuli mieleeni että voisin lähettää sinulle jos et tykkää huonoa A.järvisen levyn miehen polttamana..ymmärrän kyllä jos paheksut asiaa)
ihanaa kuulla sinusta oli jo ikävä!

Rva Pioni kirjoitti...

Voi äidit kotona, miten tärkeitä keskushahmoja olettekaan. Kyllä lastesi kelpaa. Voimia ja sietokykyä sinulle, kyllä ne hiljaiset, pitkäjännitteiset keskittymishetket vielä tulevat, kun kaikki ovat tiessään.

Soisin sinulle rauhalliset, lämpimät linnunlaulupäiväunet pihapuun alla, tykkäisitkö?, jos saisit rauhassa hengitellä kevätilmaa ja nukkua keskeytyksettä?, nukkuisitko ilman vaunujen liikettä vai heräisitkö niiden pysähdykseen?

Kuvittele, jos vaikka lahjaksi silloin toukokuisena sunnuntaina.
Voi hyvin sinä, niin lapsesikin ja mieskin voivat.

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuollaistahan se tosiaan on. Siksi uskonkin, että naiset ovat niin mestareita työelämässäkin hoitamaan monta asiaa yhtä aikaa. Meidät on koulittu kotona :) Oli silti hauska lukea tätä, vaikka joskus noista päivistä oli muistaakseni hauskuus kaukana. Mutta teidän arki vaikuttaa mukavalta.

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Hei, kiitos tuosta linkistä, menin sen alkujuurelle, ja löysin noilta sivuilta paljon asioita, joihin haluan tutustua lisää!

Merruli kirjoitti...

Maria: Pitää laittaa tuo listaukseni päiväkirjan väliin muistiin, että voi sitten tulevaisuudessa katsoa, että mistä se kotiarki oikein koostuukaan. Kiitos kauniista ajatuksestasi, mutta kotimaisten artistien kohdalla noudatan ostoperiaatetta. Pitäisi itse asiassa tarkistaa löytyykö levy spotifystä, voisi ainakin koneella ollessaan sitten kuunnella. Ihana sinä, kun jaksat kommentoida ja poiketa!

Rva Pioni: Voi kyllä päiväunet puun alla kelpaisi! Vauvana kuulemma nukuin mieluiten kuusen alla oksia seuraillen. Onneksi mies antaa viikonloppuisin nukkua päiväunia ja vauva pääosin antaa nukkua öisin. Vaikka kokoaikaiset keskeytykset välillä rassaa, ovat ne keskeyttäjät onneksi niitä rakkaimpia, eipä näitä erilaiseen ajankäyttöön vaihtaa haluaisi :o)
Kiitos, ihanasta mielikuvasta.

Kirjailijatar: Joo tuo eilinen oli ihan hyvä päivä rikkonaisuudestaan huolimatta, välillä menee yhdeksi rähjäämiseksi, niin itsellä kuin lapsilla ja ne eivät ole hyviä päiviä. Onneksi enemmän näitä tavallisia.

eilen tänään huomenna: Olepa hyvä ja mukavia lukuhetkiä!

Riikka kirjoitti...

Keskeytykset ovat sääntö, todellakin! Ja jee vaaterata, sitä kokeillaan meilläkin. Tosin epäilenpä pienimmän tuhoavan sen radan aika nopsaan.

Merruli kirjoitti...

Riikka:Kerran kun vaateradan älysin tehdä ja siihen vielä johonkin kohtaan xylitol-purkkapalkkio, niin sen jälkeen ei ole suostunut tyttö pukeutumaan ilman. Tämä kevätrata on yllättävän lyhyt talviversioon verrattuna ;o)