Olen ihmetellyt mihin kaikki päivät katoavat ilman että ehdin tarttua neuleeseen, ompelukoneeseen, värikyniin tai muuhun luovaan toimintaan. Tänään kirjasin itselleni (ja teille) ylös yhden melko tavallisen tunnin tapahtumat.
10.35 Vaateradan rakennus keskimmäiselle. Vaatteet puettuaan lähti pihalle itsekseen.
10.40 Vauvan pissatus (jos mietit mitä ihmettä, niin linkistä löytyy lisätietoa) 10.41 Imetys, röyhtäytys ja hetki leikkiä vauvan kanssa.
10.03 Pilkon sipulin pastakastiketta varten, kun odottelen kastikekattilan lämpenemistä kirjoitan samalla kauppalappua
10.05-11.15 Pastakastikkeen valmistus hautumaan ja kerron lisäohjeistusta ulkoilijalle.
11.16 Juttelua vauvalle, joka kaipaa lattialla seuraa
11.17 Pöydän kattaminen
11.19 Vauvalla pissahätä, joten pissatus jälleen
11.25 Huutelen ulkoilijan syömään. Laitan vauvalle päiväunivaipan. Ulkoilija olisi välttämättä halunnut myös syödä ulkona. Sen jälkeen ilmoittaa, ettei halua pastaa, eikä muuten tomaattikastikettakaan. Tyhmä äiti kertoo, että sisällä syödään ja syödään sitä mitä tarjolla on.
11.30. Syödään ja keskustellaan tulevaisuudesta ja koiran kasvattajista. Vauvaa alkaa väsyttää. Syön siis vauva sylissäni. Huomaan hotkineeni ruoan viidessä minuutissa.
11.38 Pieni unihuikka rintaa vauvalle, vähän lisää vaatteita ylle ja vaunuihin nukkumaan.
11.43 Olen takaisin keittiössä. Yksinjätetty ulkoilija on tuhonnut kunnon pätkän parmesan-juustoa, mutta ruokaakin on mennyt siinä sivussa.
11.48 Laitan ulkoilijalle kerhorepun valmiiksi ja teen pienet eväät. Hän jatkaa ruokailuaan.
11.55 Ulkoilija haluaa takaisin ulos ja minä jään tyhjentämään ja täyttämään tiskikoneen sekä siivoamaan keittiön.
12.20 Lähden viemään ulkoilijaa kerhoon.
Kirjaamatta jäi mm. ulkoilijan neljä piipahdusta sisällä ja ne kerrat kun kurkin ovesta tai ikkunasta hänen tekemisiään.
Tämä arki on siis melko kaukana slow:sta tai keskittyneestä tekemisestä. Keskeytykset ovat sääntö ja viisitoista minuuttia vain yhdessä toimessa on harvinaisuus. Tätä samaa on tuhansien kotiäitien työpäivä.
