Lauantai on paljon

Nukuin pitkään. Nukuin, vaikka lastenhuone jammaili nokkahuilulla, ksylofonilla ja kanteleella, olisi sitä meteliksikin voinut nimittää. Keskipäivällä vedin pulkkaa ja työnsin vaunuja kun tintit sirkutti puissa ja matot roikkui auringossa. Isommat hiihtivät nuotiopaikalle, minä jauhotin keittiön. Iltapäivällä  kevään ensimmäiset terassikahvit ja vesi lauloi ränneissä, valoi uurteita jäähän ja minuun kevätuskoa. Illalla uuniin rusinaleipää rusinahapanjuuresta ja  yöllä aikuiset saunaan.

Late morning with lots of sleep, despite the kids making music in their room. Walking outdoors with a sled listening the birds. The first coffee outdoors with the dripping, melting snow. Raisin bread out of sour dough and late-night sauna. Quite a perfect Saturday, I must say.

Kakkutalvi

Tyttären 2-vuotisjuhlat on juhlittu. Kakut on  syöty, lahjat on avattu mutta se tietty villapaita ei vain vielä ole valmis. Helmikuun perinteinen flunssakausi perheessämme on myös aloitettu, mutta toistaiseksi on vältytty varsinaiselta influenssalta. Runebergin tortut vaihdetaan huomenna laskiaispulliin ja sen jälkeen voisikin pohtia, miten sokerin määrän saisi vähenemään- ainakin seuraaviin syntymäpäiviin saakka.

Our baby turned two years. We celebrated her with cakes and gifts, but the one sweater intended to be her present isn't ready yet. February started with common colds but so far we have managed to avoid the flu. The special cupcakes for our national poet will tomorrow be replaced by the whipped-cream filled buns. After these cake-filled festivities I might be ready to think about reducing the amount of sugar consumed around here, at least till the next birthday.

Viikonloppuun tulikin syksykesä. Satoi, paistoi, tuuli ja lämmitti kaikkea vuorotellen ja välillä yhtä aikaa. Syksykesä oli myös herkkuhetkien jatkumo. Oli banaanileipää, omenapiirakkaa, kanttarellikastiketta, risottoa lisukkeineen, jäätelöä ja monta kuppia rauhallista kahvia. Oli myös aamu-unet ja päiväsauna, illalla lapsia jotka eivät nukahda. Perusteellisesti nautittu viikonloppu, josta hyvä lähteä uuteen.

Haipakkaa

I find this coincidential color co-ordination quite amusing.

 

On juhlittu esikoista (Huippuhyvä suklaajuustokakku täältä ) ja vielä tällä viikolla jatketaan. On juhlittu kymmentä aviovuotta. On siis leivottu ja siivottu, mutta myös tuftattu, esiinnytty kuoron kanssa, istuttu virallisissa, kipitetty nuorimmaisen perässä ja muuta sellaista, tavanomaisesta poikkeavaa ja tuikitavallista. Aina jossakin välissä vähän neulottu. Nuorimmalle taitaa valmistua kesätoppi ennen toukokuun ponchoa.

Birthday parties of our first-born, our own wedding anniversary, baking, cleaning, punch needle embroidery, singing with the choir, sitting in meetings, running after our toddler -quite a lot happening here lately, but still some gaps for knitting. The youngest one might get a summer top before her poncho for May.

Ohjeen vieressä on aina tilaa

Sitä olisi valmis vaikka retkelle. On uusi valmis kassi ja lämmintä ruisleipää. Hanko-kassi valmistui viimein, kun luovutin isojen avainrenkaiden etsimisen ja ostin puiset verhorenkaat. Hetken harkitsin metallirenkaita, joita roikkuu omissa verhotangoissa, mutta niistä olisi kassiin tullut huomattavasti lisäpainoa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon kassin sangat venyvät käytössä. Nyt ne ovat minulle juuri sopivat. Olisikohan tämä nyt tämän vuoden kesäkassi?

Herättelin hapanjuuren taas käyttöön. Ensimmäisen erän leipiä paistoin puolen yön aikaan, mutta toinen pellillinen kiikutettiin ulkovarastoon yöksi. Leivät kohosivat yön aikana kauniisti ja happamoituminenkin tuntui jatkuneen. Olin hapanjuuren kanssa uskaliaalla tuulella. Se oli unohtunut luvattoman pitkäksi aikaa jääkaappiin, mutta uskaltauduin käyttämään sitä. Kaadoin vain pinnalle kertyneen happaman liuoksen pois ja lisäsin jauhoja ja vettä. Ainakin juuri toimi niin hyvin, että en lisännyt taikinaan lainkaan hiivaa. Vatsan kommentit aiheeseen puuttuvat, mutta maku oli kohdillaan.

The Hanko-bag is ready and so is today's sour rye bread. I didn't find the big metal key rings that the pattern suggested for the bag, so I used wooden curtain hangers instead. The starter for the sour rye bread isn't very official version either, but it worked (I hope my stomach agrees).

Leipäraportti/Bread report

Leipäkorit ovat täyttyneet viime päivinä tasaiseen tahtiin. Jääkaapista löytyy rusinavehnähapanjuuri, ruishapanjuuri ja levain. Hyllyt notkuu jauhopusseja ja yleiskoneen osat on kovilla. Joululahjakirjasta olen ehtinyt jo testata aamiaisruissämpylät, foccacian ja muunnellen vaalean perusleivän ohjetta. Kirjan ohjeiden suolamäärä on taannut taikinaan makua, mutta jo nyt huomaa juuren syventävän vaikutuksen taikinan makuun. 

Jos haluat tehdä Leipä-kirjan resepteillä leipää tarvitset hyvän keittiövaa'an ja tehokkaan yleiskoneen. Minulla on tehokkaaksi luulemani Assistent, mutta kirjan mukaisia jauhomääriä kone ei jaksa vaivata suositeltuja aikoja. Kunhan pääsen touhussa sormituntuma-asteelle, vähennän jauhomääriä ja todennäköisesti myös useimmiten puolitan taikinan jo siitäkin syystä, että lapset eivät vielä ole täysin sopeutuneet ajatukseen äidin leipomuksista perusleipänä. En halua leipoa niinkään pakastimeen, koska sieltä leipä ei maistu yhtä hyvälle. Kirjan reseptit vaativat myös huolellista suunnittelua, koska usein leipomisprosessi esitaikinoineen ja kohottamisineen vie aikaa kahdelta päivältä.

Jokunen uusi kikkakolmonen on kirjasta jo hihaan tarttunut, kuten suolan lisääminen vasta aivan vaivaamisen lopussa ja kohottaminen leivinliinan tuella tai nesteen lisääminen jauhoihin ei toisin päin. Leivät ovat kohonneet hyvin minimaalisella hiivamäärällä ja rakenne on ollut tiiviin kuohkea suurista jauhomääristä riippumatta. Opettelu ja vähitellen oman leipätyylin löytäminen jatkuu.

With the help of my Christmas gift book about bread baking I have been practicing and learning a few tricks. I have come to notice that my food mixer isn't made for this heavy doughs (it should be one of the most powerful on the market though), that my kitchen weigh is inevitable and that sour starters really make a difference as does the amount of salt. The learning process goes on.