Viime viikon alussa en aavistanut, että viikon lopussa perheessämme olisi kaksi jäsentä lisää. Tulivat evakkomatkalle, tällä tietoa jäädäkseen. Tietämättään täyttävät lasten lemmikkien tarpeen, vaikka eivät vielä lapsista niin välitä. Kissat ja me opettelemme rauhanomaista rinnakkaiseloa, etsimme paikkojamme uudessa järjestelmässä ja ihmettelemme toistemme tapoja. Kotonani on aina ollut ainakin yksi kissa, joten yömourut, hiekkalaatikosta yli heitetyt hiekat ja kissojen omapäisyys eivät tule yllätyksenä, vaikka tottumista taas vaativatkin. Toivottavasti kissat kestävät eläväisen (lue meluisan) kotimme ja pystyvät jäämään taloon.
Tänä aamuna kuulin mustarastaan ja kiurun, niiden voimalla pidin jäätävässä tuulessa kevättoivoa yllä. Yhtä nopea kuin aloittamani kesätoppineule on tämän kevään eteneminen. Toisaalta, mitä hitaampi kevät sitä todennäköisempää on ehtiä kesäneule valmiiksi ihan tämän vuoden kesäksi.
There are two new members to our family. I really didn't see that coming at the beginning of the last week, but on Saturday two cats in desperate need of new home came to try if they can tolarate our noisy house. The kids are thrilled to have pets and I'm starting to remember what it is like with cats around.
My knitting for next Summer seems to be quite as slow as the Spring this year. There is still a lot snow and only few birds have arrived. Well, I hope that the slowness of Spring gives me time to finish this Summer top this year.