Alavilla mailla hallan vaara

Hallaa on ilmassa ja lähellä nollaa käytiin jo viime yönä, mutta vielä sain pelastettua malvoja ja dahlian sisälle maljakkoon. Varpaat tuntevat sen myös- ilma on kylmennyt. Mutta onneksi apukin on lähellä eli lempituolini vieressä lankakorissa. Kevään keltainen sukkalanka muuttui syksynkeltaiseksi ja nyt on jalassa uudet pitsivetimet. Lankana Lorna's laces, puikot pikkuruisilta tuntuvat 2.25mm ja ohje Favorite Socks-kirjasta, Waving Lace Sock. Saapi nähdä, kuinka tämä ohuenlainen sukkalanka kestää kulutustani. Omaan ilmeisen luisevat, kuivat tai muuten vain kuluttavat jalkapohjat, koska kaikki viime vuoden sukat alkavat jo kuultaa päkiän alta tai varpaista läpi. No, ei tuo uusin sukkalankahankintakaan kovin paksua ole. Vakiopuotiini oli näet tullut Cascade Yarns valikoimiin ja jälleen tarttui mukaan sukkalankaa.

The night frosts are here and my feet can feel it too. Luckilly the remedy is as near as in my yarn basket. The sock yarn intended for spring turned into new autumn socks. The Lorna's laces yarn, 2.25mm needles and the famous Waving Lace Sock pattern from Favorite Socks book were the recipe for these socks. The only thing I'm worried about is that how long will this yarn take the tear and wear of my feet. Well, the next yarn for socks isn't that bulky either i.e. sock yarn from Cascade Yarns.

Täällä taas, kotona kipeän kanssa. Näinhän se viikko nykyään aina alkaa. Viikonloppuna olimme isovanhemilla ja minulla oli aikaa neuloa puolikas Oscilloscope-huivia viimeisimmästä Knitscene-lehdestä. Lankavalinta, Zara Plus, on hieman liian paksu tähän huiviin, mutta tuleepahan lämmin. Ja näin paksusta langasta huivi tulee pikavauhtia.

Eilen illalla pyörittelin syksyvaatteisiin sopivia korvakoruja melkein liukuhihnalta. Korujen hinnaksi tuli noin 5 euroa, koska suurin osa käyttämistäni taustoista on vanhoja. Periaatteessa teen vain uusia korvakorujen alaosia ja vaihdan sopivan värisen alaosan hyväksihavaittuun korvakorulenkkiin. Kauniita, hopeisia korvakorulenkkejä ei löydy kovin helpolla ja niiden hinnat nostavat omatekoisten korujen hintaa. Erityisen iloinen olen vihreistä marmorihelmistä, jotka ovat miltei tismalleen samaa sävyä kuin jokin aika sitten valmistunut Minttumaari-huivi.

 

A bit of weekend crafts: I knitted half of an oscilloscope-scarf from the latest Knitscene. The yarn, I chose, is a bit too bulky for this project, but at least it makes it a fast knit and superwarm. My autumn outfits need naturally new earrings and the best and the most affordable way is to make them myself. I got a bit carried away yesterday evening and made four pairs of earrings, my favorite are the green ones.

Jotain, mutta paljon ei

Ei tämä nyt näytä muuksi muuttuvan, flunssasyksy tämä on. Jälleen työviikosta tuli  nysä, koska lapsi on kipeänä. Kun töihin lähtemisen ja itsensä kotoa riuhtaisemisen rytmi keskeytetään joka viikko, alkaa tuntua siltä, että viihtyisi kovin mielellään juuri täällä kotosalla. Äitiyslomaan on vielä aikaa ja kuitenkin pidän työstäni  hyvin paljon.  Minä vain tarvitsen viikkorytmini, joka kiidättää eteenpäin tutusta askelmasta seuraavaan, jotta pystyn täysin nauttimaan työnteosta. Nyt käy niin, että ylimääräisinä vapaapäivinä ideat lähtevät lentämään, mutta todellista aikaa niiden kiinni ottamiseen tai toteutukseen ei ole, ja siitä seuraa ärsyynnys.

Jotain on kuitenkin taas saatu puolivahingossa aikaankin. Löysin marraskuussa 2007 lapselle aloittamani neulepuseron, jonka nuorimmainen kiskaisi päällensä ja ilmoitti haluavansa. Koska riittävän pitkiin hihoihin ei lankaa olisi enää ollut, tein vain kauluksen ja puserosta tuli liivi.

Kotipäivien sivutuotteena on tullut tehtyä pari Japanin suuntaan kohdistunutta tilausta, jotka ovat kartuttaneet käsityökirja- ja askarteluteippikokoelmaani. Turhuuttahan nämä ovat, mutta sellaista turhuutta, josta en ihan heti luovu. Tämä tilaus on täältä ja mukana seurasi pari ilahduttavaa paperiyllätystä.

Tänään ihmettelin kaunista sadetta ja sitä, miten hyvin ruispuolukkapuuro maittoi lapsille. Välillä arkinen, tavallinen ja harmaa yllättää muuttumalla kovin toisenlaiseksi.

Today I was amazed by a beautiful rain and  by a normal porridge that my kids were more than happy to eat.

Sadon viimeisiä/ The last bits of harvest

Korillinen omenoita vanhempien puutarhasta. Loput kukat surutta sisään kukkamaasta. Ostopuolukoita, koska muuten ei  niitä löydy pakastimesta talvella. Tomaatit varsineen varastoon kypsymisen toivossa. Nämä ovat sadonkorjuun loppumetrit. Ensi yönä ei vielä tule halla, mutta vaikka tulisi, täällä ollaan valmiita!

A basket full of apples from my parents' garden. The last flowers from my flower beds. Store bought lingon berries, because otherwise we wouldn't have any. The tomatoes with leafs and roots inside in the hope of them ripening. These are the last steps of this year's harvest. We are ready, no matter when the first night frost comes.

Muotipuu

Tämän syksyn muotipuu on ehdottomasti tammi. Uskokoon ken tahtoo, mutta vain pari päivää ennen ensimmäisten tammikuvien ilmestymistä blogeihin olin ihastellut kylätien tammea ja miettinyt, että ehkä tämän syksyn puu on tammi, kun se viime syksynä tuntui olevan lehmus. Ja miksi ei olisi, tammi on kaunis, ylväs ja perinteikäs jalolehtipuu. Niin mielelläni ottaisin sen pihaani kasvamaan, mutta ei se suostu joka pihaan, ei perusta savijankosta juuriensa alla. 

Olin poiminut taskuuni tammenterhon ja seuraavana päivänä näin vanhempieni ikkkunalaudalla kaksi tammenterhoa irrottelemassa hattujaan. Isä oli poiminut terhot talteen kasvatuskokeilumielessä ja äitini kertoi, miten hänen kouluaikaansa joka tytön kaulassa roikkui syksyllä vihreistä terhoista tehdyt tammihelminauhat. Lapsen kanssa kurottelemme kylätien tammeen, mutta tammi on kasvattanut oksansa meille jo liian korkealle, onneksi tuuli heittää toisinaan puusta alas iloksemme pieniä hattupäitä. 

Kelpaisi minulle kyllä hevoskastanjakin. Mutta kastanjallekaan ei kelpaa meidän piha. Kastanja haluaa lämpimään ja kaupunkiin -mielellään kivilinnan naapuriin. Työmatkatuliaisina rahtaan taskuissani piikkipalloja ja ihmettelen miten kuori avautuu kauniiseen punaruskeaan.

 I wish I had an oak in our yard - or a horse chestnut.

Raitoja/Stripes

Raitapipo

Pattern: Garter Stripe Beanie by Terhi Montonen

Yarn: Debbie Bliss Baby Cashmerino and many others

Needle: 3mm dpn

Tuli tilaus: pitäisi saada pipoon lempiväriä, joka tällä hetkellä on keltainen. Onneksi tilaajataho hyväksyi hyllyssä odotelleen sinapinkeltaisen. Ravelry-jonossani odotteli Terhi Montosen raitapipo toteutustaan, joten päätin varmistaa useamman mahdollisen lempivärin mukana olon tarttumalla kyseiseen ohjeeseen. Vielä on hieman epävarmaa, mikä tilauksen tehneen nuorimmaisen mielipide piposta on, malliksi hän ei ainakaan suostunut. Tämä oli mukava raitaprojekti. Raitavärien valitseminen oli hauskaa, lankojen päätteleminen niinkään ei.

Meillä on muuten ikkunoissakin raitoja ja kokonaisia kädenjälkiä, ja vettä on satanut niin että maisema on ollut välillä yhtä pystyraitaa. Ikkunaraidat kaipaisivat syyssiivousintoa, sateen raidoista olen vain nauttinut.

I got an order for a beanie with some yellow in it from my youngest one. Luckilly she agreed with the mustard yellow I had in my stash.  I had the stripy beanie pattern from Terhi Montonen waiting on my Ravelry queue and it seemed just right for this one as it allowed me to put many more of her favorite colors into same project. I'm not quite sure yet whether she likes the finished beanie or not, at least she wouldn't agree to model it, but I'm happy.

Olen kuunnellut sadetta.

Olen katsellut auringon kauneinta kultaa.

Olen yskinyt, niistänyt, juonut liian monta kupillista teetä ja imeskellyt kurkkupastilleja, joiden hyöty on kyseenalainen.

Olen ollut hiljaa, kun muuhun ei pysty.

Neulonut jokusen rivin, lukenut useamman.

Kysellyt navan takaa, vieläkö siellä ollaan vai häiritseekö yskänrytyytys.

Ollut lääkärin luvalla, kotona, yksin.

Kurkussani on tuollainen -poikittain. Tai ainakin vahvasti siltä tuntuu. Perjantain oppitunteja vaivannut äänenmurrokseni on saavuttanut huippunsa ja olen luontainen basso. Huomenna mitä ilmeisemmin sairaslomalla oleva basso. Jo kolmas viikko, joka alkaa näissä merkeissä, mutta ensimmäinen jolloin minä olen se, joka potee. Onneksi on Siilin eleganssi, keskeneräisiä neuleita ja mies, joka vei lapset sirkukseen.

I have that in my throat -or at least that spiky feeling. This Monday it's me at home having a cold.

Sitä samaa/ The same, the same

Samoissa merkeissä jatketaan. Nyt on tarjolla esikoisen ärhäkkä silmätulehdus, tämä flunssa ei niin hevin lähdekään. Vaikka syksy on jo näyttänyt harmaintaankin, eivät värit ole minnekään kadonneet. Vielä on suurin värien ilotulitus aluillaan, ennen hiipumista lokakuuksi.

Harmauteen valmistui palmikkopipo ja tuo beige mohairlanka huutelisi houkuttelevasti. Viluisille sormilleni pikaneuloin raitalapaset, joista Noron värivaihdokset tekivät hieman epäsuhtaisen parin (vaikka ei tuo eroavaisuus tuossa valokuvassa niin silmiinpistävä olekaan). Yksi sai synnyinlahjanaan kaikki pinkin sävyt, kun toiselle jäivät hillityt ruskeat. En vielä jaksanut lapasia kostuttaa, mutta uskoisin ulkomuodon tuosta vielä hieman tasaantuvan. 

Ashley (with a few modifications)

Yarn: Schoppelwolle Cashmere Queen 50g

Needles:3.5mm circular and dpn

The same goes on. Now the eldest one is having an eye infection. This cold won't leave us that easily.

The hat for the grey days is ready and that brown mohair yarn is tempting me at the moment. For my ever so cold hands I knitted a pair of stripy mittens. The color changes of the Noro yarn made these a bit mismatching  pair (the photo doesn't show it though).

Stripy Mittens (pattern my own)

Yarn: Inca wool and Noro Silk Garden Col302

Needle: 4mm dpn