17.9.2010

Muotipuu


Tämän syksyn muotipuu on ehdottomasti tammi. Uskokoon ken tahtoo, mutta vain pari päivää ennen ensimmäisten tammikuvien ilmestymistä blogeihin olin ihastellut kylätien tammea ja miettinyt, että ehkä tämän syksyn puu on tammi, kun se viime syksynä tuntui olevan lehmus. Ja miksi ei olisi, tammi on kaunis, ylväs ja perinteikäs jalolehtipuu. Niin mielelläni ottaisin sen pihaani kasvamaan, mutta ei se suostu joka pihaan, ei perusta savijankosta juuriensa alla. 

Olin poiminut taskuuni tammenterhon ja seuraavana päivänä näin vanhempieni ikkkunalaudalla kaksi tammenterhoa irrottelemassa hattujaan. Isä oli poiminut terhot talteen kasvatuskokeilumielessä ja äitini kertoi, miten hänen kouluaikaansa joka tytön kaulassa roikkui syksyllä vihreistä terhoista tehdyt tammihelminauhat. Lapsen kanssa kurottelemme kylätien tammeen, mutta tammi on kasvattanut oksansa meille jo liian korkealle, onneksi tuuli heittää toisinaan puusta alas iloksemme pieniä hattupäitä. 


Kelpaisi minulle kyllä hevoskastanjakin. Mutta kastanjallekaan ei kelpaa meidän piha. Kastanja haluaa lämpimään ja kaupunkiin -mielellään kivilinnan naapuriin. Työmatkatuliaisina rahtaan taskuissani piikkipalloja ja ihmettelen miten kuori avautuu kauniiseen punaruskeaan.

 I wish I had an oak in our yard - or a horse chestnut.

6 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Me ollaan lasten kanssa kerätty tammenterhoja taskut täyteen. Ne on vaan niin kivoja käteen. Ja kyllä, tammi on kaunis puu.

piilomaja kirjoitti...

hirnuttaa;-)
muotipuu hyvinkin tuntuu olevan.
Mulla tippuu päähän noita kastanjoita kauppareissulla. PAITSI...jos kuljen toista reittiä.

Satu kirjoitti...

Mulla kanssa terhoja taskut pullollaan, niin kirjoitinkin yhteen postaukseen :) Tammi on lempparini, ehdoton, vahva ja vakaa. Muodin perässä en ole koskaan pysynyt, jotkut asiat vain on. Kaunista täällä, tuolla aiemminkin!

Liivia kirjoitti...

juu:)
Tammi on aina tammi, olen rakastanut aina ihan ykkösenä. Mutta lehmus tuli mun elämään jotenkin viime vuonna rytinällä, olinko aiemmin juuri notaarannutkaan.

Hevoskastanjakin olisi aivan ihana!

outi kirjoitti...

En tiedä täällä kuin yhden tammen. Ja se on aidan takana; terhot ovat ulottumattomissa, jos siinä sellaisia nyt edes on. Haluaisin minäkin noita. Kovasti ovat kuvauksellisia. Mites kunto? Joko olet töihin menossa? Meillä taitaa alkaa uusi kierros. Tytöt nuhassa ja isompi kuumeessa. Huomenna taas hooitohommissa kotona. Tämä jakso töissä on ollut yhtä painajaista, mutta minkäs teet. Kohta ne huomaa siellä, että ne pärjäävät vallan mainiosti ilman minua.:)

Merruli kirjoitti...

Jonna:Täällä saa vähän etsiä, että tammen löytää. Itse en muista lapsuudestani tammia lainkaan, viereisessä kaupungissa toki niitä on aina ollut. Tammenterhon röpyliäinen yhdistettynä kiiltävään pintaan houkuttaa koskemaan.

piilomaja:Auts, taidat valita usein sen toisen reitin. Vaikka kastanja muuten mukava onkin, ei noita pallukoita päähänsä toivo.

Satu:Vahva ja vakaa, sitä tammet juuri ovat. Harva puu Euroopassa elää yhtä vanhaksi (ainakin jos oikein muistan). Keski- Eurooopassahan se on suorastaan pyhä puu.

Liivia: Koska meidän kotinurkilla tammet on harvemmassa on pisimmän aikavälin suosikkini vaahtera, mutta lähivuosina se on jäänyt näiden muiden lehtipuiden varjoon. Luulenpa, että sinä toit viime syksynä monen muunkin tietoisuuteen lehmuksen. Hevoskastanjoihin ihastuin itse Sveitsin aikoina.

Outi: Taitaa jo tämä Pirkanmaa olla tammen suostuisalle kasvulle niitä pohjoisrajoja.
Juu, töihin pitäisi. Yritän, jos vaikka saisi ensimmäisen täyden viikon tehtyä pitkään aikaan. Voi ei, kun ikävää, että teillä vaan nuharumba jatkuu.Paranemisia - kyllä sinäkin vielä töihin pääset ;O)