Pähkinöinä

Minä ja pyyhkeen pikkuoravat rakastamme pähkinöitä. Kuitenkin tällä viikolla opimme että perheessämme on pähkinäallergikko ja pähkinöistä tulikin yht'äkkiä epäilyttäviä. Manteleita aion mussuttaa vastakin, mutta maapähkinäherkut pitää unohtaa kunnes eräs on vieroitettu.

Syntymäpäiväpusero on edistynyt parin raidan verran. Silloin kun en neulo, harjoittelen uutta muinaisketjua. Tavoitteena on saada ranteeseen hopeinen mattoketju, kunhan messinkinen harjoituskappale on valmis. Niskat vain tuntuvat olevan eri mieltä tästä kaikesta askartelusta. Pitäisi kuulemma ihmisen urheillakin joskus, mutta eihän sitä kaikkea ehdi.

Me and squirrels, we love nuts, but this week we came to notice that our family has one with a peanut allergy. That means restrictions to my nutful diet.

At the side of knitting I'm learning a new pattern for wire jewellery.

Suunnilleen viikko

Suunnilleen viikko olisi aikaa saada syntymäpäiväneule valmiiksi ajallaan. Luulenpa etten ehdi, mutta yritän silti, vaikka lauantaikin on työpäivä ja vaikka koti kasautuu.

I have about one week to knit a sweater for my girl as a birthday present. I think I won't get it done, but still I want to try. I try even when the house is a mess and Saturday is this time also a working day.

Lämpimiä aaltoja

 Aaltosukat

Pattern: h, harkkoreunussukat, Novita Sukkalehti

Yarn: Novita Wool, Novita Nalle

Needle:3.0mm

Kaikkinainen hidastelu ja slow life taitaa olla eniten totta neuleissani. Juuri ennen joululoman loppua sain vihdoin valmiiksi kuvioneulesukat, jotka aloitin itselleni viime helmikuussa. Aaltosukat jalassa olenkin sitten kulkenut viimeiset kaksi viikkoa. Kuvioneule on ihanan lämmintä varpaille langanjuoksujen vuoksi. Aika monta virhettä onnistuin pariin neulomaan, mutta en jaksanut vaivautua erilaisuuksia purkamaan, etenkin kun huomasin osan virheistä vasta valmiista parista. No, elämä ja käsityöt on yleensä epätäydellisiä. Näissä sukissa tarkenee nahkakengissä -10 asteeseen saakka. Tuplalankasukkia pitäisi tehdä lisää.

Slow life seems to be the reality in my knitting life. Just before the end of Christmas holiday I finally finished the pair of socks I started for myself last February. For the past two weeks I have been living in these socks, mainly because they are delightfully warm. I would need more of this kind.

Tuttuja latuja

Taidan toistaa itseäni, tai vuodet toisiaan. On tammikuu ja kuvaan aurinkoa, auringon säteitä seinällä, kimaltavaa lunta, viimeistä amaryllistä ja kevätlankoja (Novita yllätti myönteisesti, Hankoa löytyi kaupasta perin mukavissa sävyissä). Tämä syklisyys on samalla huvittavaa ja lohdullista, ehkä omimmat asiat pysyvät samoina vuodesta toiseen. Aikomiset, toiveet ja haihattelut seuraavat nekin samoja tuttuja ratoja. Nuorimmainen huolehtii uutuuksista, nappaa kielelleen uusia sanoja joka päivä. Jotain uutta sain sentään vanhasta: päällystin korkkitaulun kankaalla, kuten on ollut aikeena viimeiset viisi vuotta.

I feel like repeating myself, or the years repeat themselves. It's January and I'm taking photos of sunshine, sunbeams, snow, the last amaryllis and Spring yarn. This repeating nature of things is at the same time comforting and hilarious. Even my thoughts and wishes follow a path, I'm very familiar with. My youngest one takes care of the freshness of things, she adopts new words every day. Still something new out of the old, after five years of planning, I got the notice board covered with fabric.