Minä ja pyyhkeen pikkuoravat rakastamme pähkinöitä. Kuitenkin tällä viikolla opimme että perheessämme on pähkinäallergikko ja pähkinöistä tulikin yht'äkkiä epäilyttäviä. Manteleita aion mussuttaa vastakin, mutta maapähkinäherkut pitää unohtaa kunnes eräs on vieroitettu.
Syntymäpäiväpusero on edistynyt parin raidan verran. Silloin kun en neulo, harjoittelen uutta muinaisketjua. Tavoitteena on saada ranteeseen hopeinen mattoketju, kunhan messinkinen harjoituskappale on valmis. Niskat vain tuntuvat olevan eri mieltä tästä kaikesta askartelusta. Pitäisi kuulemma ihmisen urheillakin joskus, mutta eihän sitä kaikkea ehdi.
Me and squirrels, we love nuts, but this week we came to notice that our family has one with a peanut allergy. That means restrictions to my nutful diet.
At the side of knitting I'm learning a new pattern for wire jewellery.
6 kommenttia:
Ihan ekaks iso POH pahkinaalrgialle. BLAAH! Ei kivaa varsinkaan jos itse on perso niille. :) (Taalla toinen pahkinoiden mutustelija.) Hauska tuo orava pyyhe ja aivan upeaa ketjua olet varkkaamassa. Halit kaikille ihanaisille siella paassa, isoille ja pienille.
Voi ymmärrän:( meillä oli sama ongelma kun pojua imetin...ja rakastan myös kaikkea pähkinäistä.Kaunis tuo ketju!Kudon jo ensi joulunlahjoja ja virkkaan huivia löysin tuota kuviota muistuttavan mallin jota tykkään tehdä olkapään vihottelusta huolimatta:)
ei kaikkea ehdi...
hali
♥
so pretty
nice little blog you got
Oi voi, minäkin taidan olla puoliksi orava, kun pähkinät maistuu tosi hyvin. Olisi kyllä muutenkin kiva olla orava, pomppia puissa ja heiluttaa häntää. En kyllä söisi linnun poikasia.
Viela sen verran etta oon taas muistanut (heh heh) sua pienella haasteella. :) Mun blogissa.
Ina:Sanopas muuta tuosta pähkinäallergiasta. Tänään päätin kuitenkin kokeilla onneani saksanpähkinöillä, saapas nähdä kuinka käy.
Maria:Vau, mitä suunnitelmallisuutta neuloa nyt jo ensi jouluksi! Toivottavasti olkapää on lakannut vihoittelemasta.
Kaylovesvintage: Thank you so much! So nice to have you for a visit.
Kirjailijatar:Minä olen aina pitänyt Oravan pesä-laulusta. Ajatus köllöttelystä kuusen huminassa on lumoava ja tosiaan ne pähkinätkin maistuu.
Ina: Kiitos, mutta taas jätän välistä, ei veny ei kykene ;o) ainakaan ihan vielä.
Lähetä kommentti