Taidan toistaa itseäni, tai vuodet toisiaan. On tammikuu ja kuvaan
aurinkoa, auringon säteitä seinällä, kimaltavaa lunta, viimeistä
amaryllistä ja kevätlankoja (Novita yllätti myönteisesti, Hankoa löytyi kaupasta perin mukavissa sävyissä). Tämä syklisyys on samalla huvittavaa ja
lohdullista, ehkä omimmat asiat pysyvät samoina vuodesta toiseen.
Aikomiset, toiveet ja haihattelut seuraavat nekin samoja tuttuja ratoja.
Nuorimmainen huolehtii uutuuksista, nappaa kielelleen uusia sanoja joka
päivä. Jotain uutta sain sentään vanhasta: päällystin korkkitaulun
kankaalla, kuten on ollut aikeena viimeiset viisi vuotta.
I feel like repeating myself, or the years repeat themselves. It's January and I'm taking photos of sunshine, sunbeams, snow, the last amaryllis and Spring yarn. This repeating nature of things is at the same time comforting and hilarious. Even my thoughts and wishes follow a path, I'm very familiar with. My youngest one takes care of the freshness of things, she adopts new words every day. Still something new out of the old, after five years of planning, I got the notice board covered with fabric.
I feel like repeating myself, or the years repeat themselves. It's January and I'm taking photos of sunshine, sunbeams, snow, the last amaryllis and Spring yarn. This repeating nature of things is at the same time comforting and hilarious. Even my thoughts and wishes follow a path, I'm very familiar with. My youngest one takes care of the freshness of things, she adopts new words every day. Still something new out of the old, after five years of planning, I got the notice board covered with fabric.
7 kommenttia:
OI miten kauniita vareja noissa langoissa! Jaan odottelemaan mita niista vakerrat. Aurinko ja lumi. Mikas sen ihanampia kuvattavia. :) Toivottavasti sita aurinkoa nakyy nyt enemman siella kotosuomessa. Halit!
Minulla myös samoja ratoja vuodesta toiseen. Tammikuuhun kuuluu veriappelsiinit. Joka vuosi.
Moikka moi.
Samat, omat jujuthan sitä elämässä kiertävät. Minusta tänne on mukava tulla, kun täällä ei olekaan enää talvi, kun olet saanut napatuksi tänne tilkan aurinkoa. Valmistakin on tullut.... minulla on yhä tuo taulu päällystämättä, omastasi tuli kiva, bongasin heti. Varjo-huivin alun purin, kun se ei tuntunut lainkaan omalta. Nyt langat odottelevat muiden kerien joukossa.
Voi hyvin!
Kudon täällä kuin en olisi muuta tehnytkään:) ja huomaan harhautuvani kaupoissa lankojen lähelle...muuten vanhoja latuja myös.Ja se on lohdullista.Laululintu on kerännyt paljon huomiota .Kiitos vielä siitä♥
i like the color of spring yarn. what are you planning on knitting? i am doing few things at the same time ...although slowly. i think i will keep knitting again even spring and summer. just so comforting.
Ina:Novita pääsi taas yllättämään, valitettavasti onnistunut värikartta ei ulottunut kaikkiin lankoihin.
Ilona: Appelsiinit onkin parhaimmillaan tammikuussa ja niiden vitamiinitkin tulee tarpeeseen!
Rva Pioni:Minä taas olen käyttänyt melkein yksinomaan Varjoa, mutta jos heti tietää ettei neule nappaa, niin viisautta on purkaa se. Valehtelematta taulun päällystykseen kului aikaa korkeintaan kymmenen minuuttia eli rohkaisen sinuakin tarttumaan nitojaan!!
Maria:Ihanaa kuulla että neuleilo ja lankarakkaus ovat löytäneet tiensä sinne! Ilahduttavaa kuulla, että laululinnulle on ollut käyttöä, unohdin muuten kertoa että sitä ei parane kastella, se saattaa näet turvota.
Coco:I actually started a cowl for my oldest with the yarn, striping pink and mustard, but I like those colors so much that I think I should make a sweater for one of the kids.
Ihan samaa mietin tässä, että samat jutut ilahduttaa vuodesta toiseen. Mutta ei se mitään, iloitaan niistä!
Lähetä kommentti