Sankarin takki

Muistan millainen ilma oli vuosi sitten, muistan mitä tein ja mitä vaatteita oli ylläni. Kirkkaaseen talviaurinkoon syntyi vuosi sitten tummasilmäinen tyttö. Sama tyttö osasi tänä aamuna repiä lahjapaperit paketeistaan, syödä aamupalan omin käsin ja ottaa reippaasti vastaan neuvolan tarjoaman rokotuksen (en todellakaan suostunut kaikkiin kolmeen piikkiin yhdellä kertaa). Vauvalle vuosi on suunnaton matka ja vinhan kehityksen aikayksikkö, äidille sama aika on silmänräpäys.

Lahjapaketista paljastui kuvakirjojen lisäksi Oslo-anorakki. Juuri sopiva asu paukkupakkasille ja sopivan kokoinenkin hupparista tuli. Huppu ei kauaa päässä pysy, mutta eipä se tuolla niskassaan haittaa. Lankoina käytin sitä, mitä varastoista löytyi eli Novitan Puroa ja Hempwolia. Tuo keltainen Hempwol ei ole kovin pehmeää, mutta uskoisin sen käytössä ja pesuissa pehmenevän. Ohje oli kohtuullisen selkeä, mutta koska seurailin osin omia silmukkamääriä en voi sanoa olivatko ohjeen tiedot paikkansapitäviä. Edit: Juuri Ravelrystä opin, että jollakulla muullakin oli ollut ongelmia raglankavennusten kanssa eli ohjeessa on sillä kohdin virhe!

My baby is today 1-year-old. Still a baby in my eyes,eventhough she already can do so many things. To a baby one year is like ten years, but to a mum it is just a blink of eyes. One of her presents is the Oslo-Anorak, which I finished yesterday. I like the sweater a lot and it's just the right thing to wear at these -20 temperatures. 

OSLO-ANORAK by Pickles

Size 6-12months

Yarn: Novita Puro, Hempwol

Needle: 5mm

Kylmä aurinko

Viikonloppu oli kylmä aurinko, joka houkutteli lapset ulos ja äidin sisätiloihin. Aurinko on jo niin korkealla, että se löytää tiensä ikkunoista sisään ja tavoittaa takaseinät. Ihme väsymys roikkuu lahkeessa. Valo jo vaatisi toimintaa, mieli ei vielä siihen yllä. Tälle viikolle lupaan yhden valmistuneen neuletyön!

The weekend brought a cold sunshine which called the kids outdoors but mum indoors. The sun is already so high that it reaches the back corners of the house. I'm feeling tired, despite the sun. I promise to finish one knit this week!

Lukuinto

Lukuinto on laji, joka näyttää tarttuvan aika helposti vanhemmista lapsiin. Ihmetellen katson esikoista, joka raastaa pitäjän lehden käsiinsä heti postin joukosta ja ryhtyy lukemaan lehteä läpi. Haluaa löytää tuttuja, tietämisen arvoisia ja menovinkkejä. Keskimmäinen opetteli omia aikojaan lukemaan ja tavaa Prinsessa-lehtiä, lastenkirjoja ja ilmoitustauluja. Esimerkin voimasta kirjat ovat myös nuorimmaisen mielenkiinnon kohteena. Taitavasti hän kääntää sivut ja osoittelee kuvat, vain harvoin sivut repeävät. Lukeminen on niitä harvoja toimintoja, joihin ikiliikkujani välillä tosissaan syventyvät ja rauhoittuvat.

Kirjoja ja lehtiä ei talosta puutu, ei etenkään koska äiti-ihminen raahaa niitä kirjaston poistokopasta koko ajan lisää. Mutta miten sitä voisi jättää hyviä tietokirjoja ja kauniita kuvia niille sijoilleen lojumaan, jos kirjoja irtoaa kolme kappaletta eurolla. Vähitellen huomaan, etten koskaan lopulta tohdi kirjoista mitään askarrella, koska niitä käytetään ihan perinteisesti -lukemiseen.

Our family has one hobby in common. That's reading. The baby is the only one who cannot read yet, but even she is really good at handling books. She turns the pages, watches the pictures and doesn't rip the pages. What amazes me the most, is the eagerness of the oldest daughter to read the local newspaper. I think I was almost twice her age when I started to get interested on newspapers. In any case, there is enough of reading available in the house and I keep on hoarding more. In pictures you see some of the books I bought this week from library's removal sale. I usually buy these kinds of as paper craft material, but end up using them just for reading.

Suostun talveen

Pakkanen se tänään minut havahdutti huomaamaan, että talvea on tulossa vielä ainakin toinen kuukausi lisää. Vielä ei kannata hiiltyä auraamattomiin teihin tai liiaksi miettiä keväisiä. Maisema on talvikauneimmillaan, auringonkin ehtii nähdä. Keskimmäinen totesi, että täällä on tänään oikein valoisaa ja totta puhui. Vielä vastustin mielitekoa ostaa kaksi kimppua tarjoustulppaaneita, mutta vastalahjaksi piennarmänty oli heittänyt terhakan käpyoksan maahan, nyt se ilahduttaa maljakossa. Jouluverhotkin roikkuvat olohuoneeseen lämmintä punaista.

The cold weather made me realize today that there is at least one more month full of snow and freezing temperatures ahead of us. The wisest thing to do is not to think too much about Spring yet, but pause and wonder the beauty of a winter landscape and the rising amount of daylight. I even skipped the tulips on offer and picked a fallen branch of pine with me instead.

Lunta ja muuta sellaista

Viikko, joka meni vauhdilla. Katosi arjen pyöritykseen, lumipyryyn. Tarpomisen sijasta on onneksi välillä saanut ottaa hyppyaskelia. Olen kirjoittanut aamusivuja, sitkeästi avannut muistikirjan, vaikka kirjoittaminen katkeaa lukemattomia kertoja erinäisiin pyyntöihin. Olen lyhentänyt talvitakkia 35, 5cm. Palannut rakkaan harrastuksen pariin. Iloinnut siitä, että nuorimmainen suostuu hammastauon jälkeen jälleen syömään. Hermostunut liian monta kertaa, mutta jaksanut jankuttaa samoista asioista. Olen syönyt monta suklaakeksiä, mutta antanut kameran levätä ja neuleiden olla.

A busy week with lots of snow. A week of writing morning pages. A week when I cut 35,5cm off my woolen winter coat, made a happy return to an old hobby. Lost my temper too many times and ate too many chocolate chip cookies (with white chocolate and ginger). a week of rest for my camera and knitting.

Sokeritodellisuus

Vuoden alussa kuuluisi kait olla detox-kuurilla, laihduttaa vimmatusti ja hörppiä smoothieta. Niin minäkin villeissä päiväunissani, mutta totuus on paljon sokerisempi. Kirja-alesta irtosi sopuisaan hintaan Leilan herkkukirja. Melkoisen turmiollinen opus se tuntuu olevan. Tämä rouva haluaisi testata jokaisen ohjeen ja ohjeissa ei säästellä sen paremmin voita kuin suklaatakaan. Tänään appivanhemmat kestittiin suklaakuppikakuilla ja appelsiinisuklaakekseillä. Molemmat ohjeet toimi kiitettävästi ja lopputulos on sen verran tymäkkä, että kappale kutakin riittää iltaan asti.

In January one should be on detox diet, loosing weight and sipping smoothies. Me too, at least in my wildest day dreams, the reality is packed with sugar though. The newest book in the kitchen by the Swedish Leila Lindholm is the reason for my sugar covered January. Today I tested two recipes, the chocolate cupcakes  and the orange-chocolate cookies. Both delicious.

Pyörönä

Oslo-anorakki alkaa vähitellen näyttää villapaidan raakileelta. On muuten niin paljon mukavampi neuloa hihat ja kaikki muukin pyörönä kuin muotoiltavina kappaleina. Uusin Moda-lehti yllätti myös pyörönä neulottavilla vauvaneuleilla, jäi ainakin mekko-ohjeet houkuttelemaan, toisessa olisi jopa pieni pätkä kirjoneuletta!

The Oslo-anorak is starting to look like a future sweater. I like this seamless knitting so much better than putting the whole thing together of bits and pieces. Patterns with a seamless construction aren't that popular in Finnish magazines, but lately I have spotted some interesting patterns with it. The newest copy of Moda had even several seamless patterns for toddlers.

Katalogi

Tammikuun odotetuin pumaska saapui maanantaina, suosikki siemenluotteloiden joukossa. Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo ei kuville koreile, eikä johdata tilaajaa harhaan photoshopatuilla kukkapenkeillä. Lajikkeetkaan eivät hurjasti vaihtele vuodesta toiseen, mutta tietopakettina luettelo on vertaansa vailla ja siemenet hyväksi todettuja. Vaikka kasvimaa on onnellisesti lumipeitteen alla ja kasvukauteen monta kuukautta, piti luettelo selata heti alleviivaustussin kanssa. Tilaukseen lähtisi melkoinen lista, mutta se vaikein vaihe eli karsiminen on vielä edessä. Kaikki ei millään mahdu parille ikkunalaudalle taimettumaan, eikä pihaakaan ole määrättömästi käytössä. Salaatteja, basilikaa, papuja ja porkkanoita löytyy listalta joka vuosi. Siihen lisäksi pari kokeilulajiketta, tänä vuonna ehkä talvikurpitsoja ja aina pitää olla myös joitakin kesäkukkia. 

My favorite seed catalogue arrived on Monday. It doesn't boast with pictures or mislead the customer with manipulated photos of flower beds, but it has a lot of information about the seed varieties and about growing of each plant. I already highlighted all the seeds I would like to order, but I will have to shorten the list a lot. I don't have enough of room for all of them, neither inside nor outdoors. Basil, carrots, leaf greens and some beans are always on my list. The vegetable plot is safely asleep under the snow, but my garden dreams are all awake.

Pakkanen piirsi

Pakkanen piirsi pihaan viivapiirroksia, taiteili jääkiteitä, ripusti oksille kimalteen. Houkutteli auringonkin katsomaan.

Mr Frost drew the yard anew. Linedrawings in black and white, skillfully cut snowflakes, hang ornaments into each branch and straw. Even called the Sun to have a look.

Kirottu kirjoneule

Olisi suurinpiirtein sopiva määrä lankaa, olisi sisäinen tarve neuloa kirjoneuletta, käyttäjäkin neuleelle löytyisi, mutta ei ole ohjetta. Miksi joka ainoa neuleohje tuntuu olevan palasista koottava, kätevän ylhäältä alas tai päinvastoin rakenteen sijasta. Tiedän jo valmiiksi, että kirjoneuleen lankojen kuljetus sujuu mukavasti, jos saa neuloa työnsä suljettuna neuleena.

Yhden neuletunikan ohjeen otin kirjastosta kopiona kotiin, neule olisi ollut pääosin suljettuna toteutettu ja kuvioita sopivasti, mutta sitten karahti kiville. Tein mallitilkun ja kaikki näytti vielä hyvältä, ainakin neuletiheyden suhteen. Luin hätäisesti ohjeen läpi ja loin pyydetyt 180 silmukkaa. Parin kerroksen jälkeen huomasin, että oli tarkoitus neuloa alavara, johon tietenkin olisi tarvittu ohuemmat puikot. Minähän en purkamaan suostu, ainakaan 360 silmukkaa, joten päätin vaihtaa alavaran ainaoikein kaistaleeseen. Kun vihdoin olisin päässyt itse kirjoneuleen kimppuun, huomasin neulovani telttaa. Yksivuotiaan koko olisi solahtanut omankin lantioni ylitse. Tasona neulottu kirjoneule ei sitten täsmännytkään enää yhtään tiheydeltään suljettuun neuleeseen. Tässä vaiheessa huomasin myös tarkistaa oletetun valmiin neuleen mitat ohjeesta. 75cm leveys on minusta hitusen liioittelua edes tunikaan. Sitten purettiinkin kaikki aikaan saatu. 

Ravelry on koluttu pariin kertaan, ilman suurempaa ohjelöytöä. Hieman skeptinen olen myös tsi-meiningille, mutta saattaa olla, että se on ainoa vaihtoehto, jos  todella haluan tehdä kirjoneuleen, muuten kuin tasoneuleena. Tai sitten turvaudun tuttuihin raitoihin, ne toimivat aina ja kaikissa ohjeissa.

I'm desperately seeking for a fair-isle pattern for a kid's sweater. It should be  knitted as a top-down or bottom-up construction, because I hate the mess with many yarns while knitting flat. I thought that I found what I had been looking for. I had enough of yarn, my swatch hit the gauge and I had gathered all the needed colors. But after a couple of minor mistakes, I realized that the baby tunic was starting to look like a tent. A tent that would fit even my hips. The swatch that I had knitted flat didn't work while knitting in circle. So after all I had to frog the whole thing, because there is no way I'm going down to size 2.5mm needles for a sweater. I searched the Ravelry, but I still haven't found the ideal pattern. Perhaps I will have to try my luck making my own pattern or just forget the fair-isle and go with stripes. They work every time and with every pattern.

Lankaisaa uutta vuotta!

 

Nämä joulun ja loppiaisen väliset päivät ovat välitilapäiviä. Ilmassa on yhtäpaljon joulua kuin kevättäkin. Kuusi on vielä koristeltuna ja voimissaan ja pipareita jäljellä, mutta toisaalta postilaatikosta on löytynyt siemenluettelo ja postimyyntien kevätmallistot (mietipä jos talvivaatteita mainostettaisiin myös puoli vuotta ennen sesonkia!). Keväiset väritkin alkavat houkutella, vaikka joulunpunainen ei vielä ällötä. Ajatuksetkin ovat vielä välitilassa, eivät ole huomanneet olevansa uudessa vuodessa, eivät ehkä uskallakaan huomata.

Kovin luottavainen en vielä ole uuden alkaneen vuoden suhteen, mutta toivon sen yllättävän positiivisesti asiassa jos toisessa. Yksi on kuitenkin varmaa, lankaa tulee mahtumaan tähänkin vuoteen. Hetken jo mietin huimaa uuden vuoden lupausta, joka olisi tarkoittanut ostolakkoa langoille, mutta en liiaksi viitsi itseäni kiusata. Jos kuitenkin lupaisin laihduttaa, niin siis sitä lankavarastoani. 

                     Positiivisesti yllättävää vuotta ja paljon herkkulankoja toivon sinunkin vuoteesi!

Ps. Taidan palata takaisin pienempään kuvakokoon, tai sitten jatkan edestakaisin soutamista, kuten nyt tämän postauksen kanssa. Muiden suurista kuvista pidän todella paljon, mutta omiani osaan katsella paremmin maltillisen kokoisina. Edit: ja vaihtoi takaisin isoon, koska keskitys ei toimi pienemmillä kuvilla suhteessa tekstiin ja nyt ei aika anna periksi suurempia ulkoasumuokkauksia.

My new year's resolution is to loose weight. Not my own though, but the weight of my yarn stash. For a short moment I thought about promising not to buy any yarn at all, but that would be too harsh. 

                    I 'm wishing you a year of happy surprises and lots of yammy yarn!