26.1.2012

Lukuinto






Lukuinto on laji, joka näyttää tarttuvan aika helposti vanhemmista lapsiin. Ihmetellen katson esikoista, joka raastaa pitäjän lehden käsiinsä heti postin joukosta ja ryhtyy lukemaan lehteä läpi. Haluaa löytää tuttuja, tietämisen arvoisia ja menovinkkejä. Keskimmäinen opetteli omia aikojaan lukemaan ja tavaa Prinsessa-lehtiä, lastenkirjoja ja ilmoitustauluja. Esimerkin voimasta kirjat ovat myös nuorimmaisen mielenkiinnon kohteena. Taitavasti hän kääntää sivut ja osoittelee kuvat, vain harvoin sivut repeävät. Lukeminen on niitä harvoja toimintoja, joihin ikiliikkujani välillä tosissaan syventyvät ja rauhoittuvat.

Kirjoja ja lehtiä ei talosta puutu, ei etenkään koska äiti-ihminen raahaa niitä kirjaston poistokopasta koko ajan lisää. Mutta miten sitä voisi jättää hyviä tietokirjoja ja kauniita kuvia niille sijoilleen lojumaan, jos kirjoja irtoaa kolme kappaletta eurolla. Vähitellen huomaan, etten koskaan lopulta tohdi kirjoista mitään askarrella, koska niitä käytetään ihan perinteisesti -lukemiseen.

Our family has one hobby in common. That's reading. The baby is the only one who cannot read yet, but even she is really good at handling books. She turns the pages, watches the pictures and doesn't rip the pages. What amazes me the most, is the eagerness of the oldest daughter to read the local newspaper. I think I was almost twice her age when I started to get interested on newspapers. In any case, there is enough of reading available in the house and I keep on hoarding more. In pictures you see some of the books I bought this week from library's removal sale. I usually buy these kinds of as paper craft material, but end up using them just for reading.

5 kommenttia:

Ina kirjoitti...

Voi kuinka ihanaa! Odotan kovasti etta saan meilla myos tartutettua oman lukuintoni lapsille. Hyvalta nayttaa! Esikoinen on juuri oppimassa lukemaan englanniksi ja tavailee kirjoja pikkusiskolleen. Mina luen aina kuin voin. Mieheni silloin kun ehtii. Lapsille on luettu aina vauvasta asti. Ehka meilla kohta ainakin toinen lapsi lukee puolestaan meille. :D

Julie kirjoitti...

I love library sales too! and I am a read-a-holic! I would love to see some of the art you make from old books. I find it a bit difficult to cut up books but sometimes the best thing that can happen to them is a redefiniton.

Finn kirjoitti...

this post makes me happy!
how beautiful is it to see a child reading
even better, a whole family :)

thank you!

Rouva Kameleontti kirjoitti...

Minuakin lämmittää ja sykähdyttää tämä postaus, nuo lapset, tuo äiti, nuo vanhat kirjaston kirjat, joita askartelumielellä hankitaan... Itselleni käy samoin. Ei niitä raaski leikata.
Sydämenasiani on omassa työssäni sytyttää, innostaa ja säilyttää pienen lapsen into lukemiseen, varsinkin sellaisilla lapsilla joiden kodit eivät sitä tee. Matkallani äskettäin sain lisävahvistusta asialle. Lukutaito kaikkine puolineen lienee Pisa-tulostenkin syvin juttu ja olemus.
Sekin on muuten ihanaa, että meidän kotomaassa saa valita luettavansa maitotölkistä, harrastelehteen... ja kirjaston poistokirjoihin ja että koko kansakunta saa olla tuossa mukana. Sekään ei ole itsestäänselvyys tällä maapallolla, huomasin, kun minua autoilutti lukutaidoton itseäni vanhempi taxinkuljettaja.

Merruli kirjoitti...

Ina:Englanniksi lukemaan oppiminen onkin tuplasti hankalampi juttu!Meillä esikoinen lukisi kovin mielellään pikkusiskoille, mutta vain nuorin suostuu kuuntelemaan.

Julie:I have mainly made cards using cut outs from books, but mostly I just read them, so there isn't much to show :o) Next time I make something out of the books I will show it here.

Finn:The process of learning to read and becoming a reader is so interesting to follow.

Rouva Kameleontti:Hih, mukavaa että joku ymmärtää tämän problematiikan hankittujen ja lopulta käytettyjen kirjojen välillä! Lukutaito ja sitä seuraava itseilmaisukanava kirjoittaminen ovat upeita lahjoja. Ilman niitä ihminen on aika erilainen. Totta muuten tuo Pisa-juttu!