Viime hetken viipotusta

Yhtään joululahjaa en ole tänä vuonna neulonut, mutta eilen illalla aloitin jotakin. Projekti on jo puolessa välissä, joten yksi neulomus ehtinee tänäkin vuonna pakettiin. Toast-luettelosta ja muista papereista askartelin vihkosen. Se taitaa jäädä vielä itselle koekäyttöön, koska en tiedä pitävätkö sivujen liimaukset. Joululeivät pitäisi leipoa, tehdä toinen pellillinen taatelimurupaloja jo syötyjen tilalle, tehdä joulukalat ja siivota, mutta aikaa on vielä riittämiin, eikä mikään ole pakollista. Taidan siirtyä blogista pienelle joululomalle. Nähdään taas ja hyvää joulua ihan jokaiselle!

Some last minute knitting on my needles. The first and the last knitted present this year, I'll finish it just on time. The notebook underneath my knitting is a test. I might make more notebooks like the one, if the glue keeps the sides attached. There is still plenty of time for rest of the cooking, baking and cleaning, but still I'm taking a short Christmas break from blogging, but we'll see again! Joyful Christmas to each and everyone of you!

Salakavalasti se hiipii sisään oven raosta, ei välitä lattian tahmajäljistä, ei katso ikkunoiden sormenjälkiä. Ei kurkista kaappiinkaan, ylenkatso vaatekasoja. Ei edes kysele jouluruoan valmistajaa, saati sitten lahjojen määrää. Onhan jo neljäs adventti, joulu jo oikeastaan täällä. Usko vain, kyllä se joulumieli tiensä vielä perille löytää!

Jouluvalmistelut ovat aikalailla vaiheessa, mutta onneksi kokemuksesta tiedän, että silti tulee ihan hyvä juhla. Lapsiperheessä, jonka nuorimmainen on juuri keksinyt kaappien ja laatikoiden tyhjentämisen ilon ei siivoamisella muutenkaan ole niin kiire. Viiden minuutin päästä näet saa aloittaa työn alusta. Ja ehkä olisi viisautta jättää pikkuleipäohjeista puolet kokeilematta -ihan jo saavutettujen linjojen vuoksi. Ystävät ja sukulaiset ovat myös jo tulleet huomaamaan, että joskus meiltä saa joulukortin ja joskus sitten taas ei. 

Kotiäitiys ei siis ole tuonut huomattavaa parannusta jouluvalmisteluihin ja niiden aikataulutukseen. Kun on näet näitä harrastuksia, jotka vievät ne loputkin ylimääräiset minuutit päivästä tai oikeammin yöstä. Eilen postilaatikosta löytyi Villavyyhdistä tilaamani Schacht-värttinä ja keltaista villaa. Kehrääminen ei edistä oikein mitään kotitöitä, eikä taitokaan vielä ole suuresti edistynyt, mutta sitkeästi harjoitellaan. Mainittava on vielä, että ne omatekoiset värttinäni olivat ihan kelpo pelejä. Ostovärttinä ei tuonut mukanaan suurta edistystä.

To spin with my new drop spindle or to make Christmas cards, cooking, baking, cleaning...That is the question.

Taas aika tavaran kaupitsi

Välillä tuntuu, että kaikki nurkat on turhaan täynnä lankaa, kangasta, paperia, helmeä sun muuta. Nyssäköistä löytyy huovutettavia villapaidan raatoja ja melkein loppuunkäytettyjä trikoovaatteita. Työhuoneemme on jokaisen minimalistin painajainen, mutta toinen hamsteri näkisi kuten minä: jokainen nyssykkä on mahdollinen projekti, monesti useampikin.

Tällä viikolla olen sukellellut kaappien uumeniin. Sieltä löytyi usean vuoden takaa Marimekon Käspaikka-kangasta, josta tein pari tyynyä olohuoneeseen, pöytäliinan ja lopusta koristesydämiä. Paikkauspuuhissa totesin, että tytön legginsit eivät olleet enää korjattavissa, joten otin sakset käteen, leikkasin kuteeksi ja neuloin niistä pesulapun. Nyt leikkelen miehen t-paitoja vessan mattoa varten ja jalostui ohessa yksi villapaitakin. Uffilta eurolla ostettu norjalaisneule on saanut huopua kevyesti jo aiemmin pesukoneessa ja vauvan lakkia mukaillen leikkelin siitä tonttulakin. Päälaelle lisäsin kiilapalan muotoa lisäämään. Lakista tuli aika vekkkuli, vaikka trikookanttinauhan kiinnitys ei mallikelpoinen olekaan. Vasta viimeiset viisitoista senttiä alennuin harsimaan, olisi ehkä kannattanut antaa periksi hieman aiemmin, mutta ei kuulu tyyliin. Lapsi sai villamyssyn aika paljon nopeammin kuin neulomalla.

These are some projects from this week. The tawashi is actually a pair of my daughter's recycled leggings. Now I'm cutting old t-shirts for a crocheted bathroom mat. The woolen elf hat is made of a drifted Norwegian sweater. Even the Marimekko fabric for the table runner, few pillow covers and the hearts I was able to find in my stash. Weeks like this one are a proof that all my sewing, knitting and crafting materials are not useless, even though they seem to take too much room around here.

Pilttivärttinä

Joskus kymmenen jälkeen eilen illalla se iski. Värttinä oli saatava heti. Nyhjästään tyhjästä eli käytetään sitä mitä kaapeista löytyy. Tässä tapauksessa kaapeissa ei ollut paljoakaan, koska puutyöt tai sorvaus ei kuulu perheemme harrasteisiin. Jotain kuitenkin löytyi eli pilttipurkin kansi, varrastikku ja hopealankaa. Väkästelyyn ei montaa hetkeä mennyt. Melkein sama aika meni merinotopsipussin etsimiseen komeron kätköistä. Sitten harjoittelemaan. Pilttivärttinä pyöri kohtuullisesti ja sain lankaa aikaan jokusen metrin. Lanka on melkoisen epätasaista, mutta neulottavissa. Niin ja sanottakoon vielä puolustukseksi, että tämä oli ensimmäinen kerta kun kädessäni oli minkään sortin värttinä. Emännällä on uusi harrastus!

Yesterday evening around ten o'clock, it struck me, I needed a spindle right away. So I had to craft one out of the things I could find in the cupboards, a jar lid, a skewer and a piece of silver thread. Surprisingly I managed to spin some yarn with it, eventhough this was my first ever time handling (or crafting) a spindle. I think I have found a new hobby.

Hoputonta

Puikoilla on Oslo-anorakki pienimmälle, vaikka olisi sitä kait listalla joululahjojakin. Minä niin innostuin tuosta ohjeesta, että se oli aloitettava samantien ja langatkin piti ottaa omista laareista eli tuollainen hipahtava väriyhdistelmä löytyi sopivaa lankavahvuutta. 

Päivissä on nyt paljon pientä puuhaa ja kaiken taustalla soi Jouluradio. Piparintuoksua on leivottu jo kahdesti ja nyt tekisi mieli arabialaista maustekakkua, karpalosämpylätaikina on kohoamassa. Vähitellen ja askel kerrallaan tehdään joulua, vielä ei ole hoppu. Toivottavasti ei tulekaan.