Uutukaiset

Taas tänään kirjastossa onnisti. Sain ensimmäisenä lainaajana käsiini Merja Hollin Vohvelikirjonta-kirjan. Parin viime kuun aikana olen saanut ennen lainaamattomat kappaleet ainakin Vintagen viemää ja Siksakkia-kirjoista. Marimekon Surrur-kirjan kohdalla myöhästyin hieman ja kun en heti tehnyt varausta, jouduin jonoon. Vohvelikirjonta-kirjan selailin jo läpi ja lueskelinkin melko pitkälle. Uskaltaisin sanoa, että tämä kirja on oltava jokaisen alakoulun opettajan hyllyssä, ainakin jos aikeena on opettaa pujottelua vohvelikankaalle. Etenkin teoriaosuus kirjassa on vahva ja perusteellinen ja uusia ideoita vohvelikangastöiksi mahtui mukaan.

Neulerintamalla on ollut kovin hiljaista, mutta koska villasukkien tarve ei ole kadonnut mihinkään (sunnuntaina juuri parsin tammikuun Maeva-sukat kuudesta kohtaa), pistin puikoille alkukesän vihreän langan pitsisukiksi muotoutumaan. Mallikerta on sen verran helppo, että pitäisi selvitä ilman jatkuvaa laskemista.

Neljä terälehteä/Four petals

Vauva on  neljä kuukautta vanha, tomera, topakka ja jämäkkä naurusuu. Isosisko on vielä neljä viikkoa neljän vanha. Niin iso, että heitti hyvästit apupyörille ja opetteli itsekseen lukemaan, mutta niin pieni, että uusi isosiskon osa ottaa yhä koville -suututtaa, harmittaa, laittaa suun puhumaan ikäviä sanoja. Perheen aurinkoinen on kääntänyt takkinsa. Toivon, että kihinä joskus tasoittuu. Jos neljä ensimmäistä kuukautta eivät ole riittäneet, niin ehkä ne neljä seuraavaa. Silloin olisi jo syksy.

Mutta nyt on vielä kevät ja kahden yön päästä kesä, niin katsoi eskarilainen kalenterista. Peltokanankaalilla on kukassaan neljä terälehteä, ristikukkainen. Kukkanuppuset kävisivät kuulemma parsakaalista ja lehdet salaatista, mutta minä keräsin niitä uuden kimpun maljakkoon. Katselen vain, en vielä tohdi maistaa ja taisi olla ensimmäinen kerta että ymmärsin haistaa.

Bittercress is my newly found favorite to adorn my kitchen table. I haven't tasted it yet, even though the herb should be edible. I just enjoy the color and fragrance of it. The flower has four petals and my youngest is now four months old. My four-year-old will be four for four weeks.

Puvussa

60-luvulla äitini pukeutui jokaiseen juhlaan koulussa kansallispukuun. 80-luvulla puin ylleni saman Hämeen puvun ensimmäisen luokan kevätjuhlaan ja muutamaan kantelekonserttiin, siskokin taisi pukua joskus käyttää. Tänään oli esikoiseni vuoro opetella  samaisen kansallispuvun kantamista ensimmäisessä kantelekonsertissaan. Luulen, että hänelle pukua on turha ehdottaa kouluun juhla-asuksi. Harvassa ovat tosin nykyään opettajatkin kansallispuvuissaan. Yksi unelmani on valmistaa itselleni oma kansallispuku tai muinaispuku. Siihen projektiin tarvitaan kuitenkin aivan oma budjettinsa ja paljon aikaa.

Jotta koko perhe oli noin kymmeneltä aamulla Tampereella, piti valmistautuminen aloittaa jo edellisenä iltana - ja siltikin vähän myöhästyttiin. Vaatteet, vaihtovaatteet, vaipat, kantoliina, kamera, kaikki valmiiksi jo illalla ja aamu oli siltikin yksi loputon sarja hoputtamista. Kireän kiireen ja esikon konsertin lisäksi päivästä mieleen jäi uuden mukavan (blogi)ihmisen tapaaminen.

Olin ajatellut, että kun nyt kerran kaupunkiin lähdetään piipahdan lankakaupassa ja työtovereiden taidenäyttelyssä, mutta konsertin loputtua oli vain yksi suunta -kotiin.

In the 60's my mum wore the same regional dress (national costume) to every festivity at school. In the 80's I wore the very same dress to couple of spring concerts. Today it was my daughters turn to wear the dress to her first concert playing kantele. I strongly doubt that she will ever wear the dress to school festivities though. Actually I hope that it would become fashionable again to wear a national costume. In any case it is my dream one day to make a regional dress for myself. But for that one needs a lot of money and a lot of time.

Ruutuliinalla

 

Pienensin pöydän, tuli kuin uusi keittiö.

Otin välipalalistalle pakastimen tyhjennys-smoothiet.

Tuuli kaatoi piha-aidan.

Kanankaali ilahdutti maljakossa.

Haudutin fenkolia valkoviinissä -ihan vain itselleni.

Joku unohti kysyä luvan helmililjakimpun poimimiseen.

Odotan kunnes lapset nukkuvat, sitten

tuoretta herkkukeksiä vaniljajäätelöllä.

Pitipiti

Päivissä rytmi, joka kuljettaa huomaamatta eteenpäin. Lapsi laskee kalenterista päiviä kesään, minä voisin pysähtyä kevääseen. Mutta en pysähdy. Suhaan sitä ja sitten vähän toista, mutta kaikki on kesken ja vähäsen rempallaan. Olen kuullut, että piripiri on mauste, minun elämäni mauste on pitipiti. Keskeneräisyyden sietäminen, sitä tässä taas opetellaan - varmasti eniten keskeneräisyyttä itsessäni. 

Ulkona on kauniisti keskeneräistä. Nuppuja ja kasvunalkuja riittää vielä. Vihreä on vielä heleää. Kasvimaalta saa jo ruohosipulia ja nokkosta. Puolet maasta uhkaa muuttua itsestään mansikkamaaksi. Raparperi muuttuu jättiläiseksi, välillä myös piirakaksi. Liian monta siementä odottaa vielä pussissa. Mutta jotain olen minäkin ehtinyt: tässä tuokokuussa olen  nähnyt kuinka silmu muuttuu lehdeksi ja nuppu kukaksi. Kuinka hymy muuttuu hörötykseksi ja könyäminen hallituksi kierähdykseksi.

Meillä on voittaja

Eskarilaisella oli tänään tärkeä päivä- tulevaan koululuokkaan ja opettajaan tutustuminen. Tärkeä pikkukoululainen oli siis omiaan onnettaren virkaan. Lippulappusarvonta suoritettiin perinteisin menoin: kaikki nimet paperiin, paperi tasasuuriksi lapuiksi, laput viikaten ja kuppiin, josta auringon ruskettama tuleva ekaluokkalainen arpoi esiin ilmeisesti päivän teeman mukaisesti alkuopettajan (muistinko oikein ?) eli Lissun!! Onnea, onnea!

Oli kerrassaan mukava lukea teidän kaikkien taitohaaveita. Toivottavasti mahdollisimman moni saa haaveilemaansa taitoa opetella - vaikka jo ensi syksynä. Näin aikuisenakin on hyvä välillä olla jossain asiassa ihan ekalla luokalla.

My pre-schooler got to pick up the winner. And the winner is Lissu.

Aikaa siniseen

Korttien, itsepainetun tyynyliinan ja onnittelujen lisäksi sain tänään aikaa. Aikaa ommella ja aikaa kuljeskella kameran kanssa sinisissä sävyissä. Kirpparipöytäliina ja vanhat risafarkut saivat uuden elämän kesäkassina ja pussukkana. Huomasin, että Fiskarsin leikkurilla voi leikata ohutta nahkaa, joten nahkapallukoita piti saada mukaan. Minussa taitaa heräillä tilkkuilijan alku.

Today we Finns celebrated Mother's Day.In addition to the cards and little presents I got time. Some time to sew and go around with the camera. I saw and sewed some blue. A pair of old jeans and a thrifted table cloth were upcycled into a summer tote and pouch. I also noticed that my Fiskars paper punch can cut thin leather, so I wanted to use those circles as embellishments.

Niin ja hei, vielä ehtii osallistua arvontaan!

Kevätarpajaiset /Give-away

Kuten lupailin, on pitkästä aikaa aika pitää pienet arpajaiset. Blogimaailmassa tuntuu olevan meneillään oikein arpajaisten kevätruuhka, mutta eiköhän sekaan vielä yksi voittomahdollisuus mahdu. Palkintona on jotakin vanhaa ja jotakin juuri väkerrettyä. Kiertoon lähtisi yksi japanilainen käsityölehti ja sen seuraksi tilkkupannulappu. Eilen illalla eskarilainen halusi askarrella ja innostui kankaanpainantaehdotuksestani. Siinä sivussa ilman suurempia suunnitelmia painoin omilla leimasimilla pari tilkkua, jotka tänään surautin pannulapuksi. Jotakin uutta haluaisin oppia teistä. Kertoisitko minulle, minkä taidon vielä haluaisit oppia? Omalla listallani on jo pitkään ollut kehräämisen opettelu, mutta vielä en ole tehnyt asian eteen mitään.

Haluaisin kuulla erityisesti myös teistä hiljaisista blogissani piipahtajista! Osallistumisaikaa on tiistaihin 10.5. asti.

As promised, it's time for a give-away. I will pick one lucky winner who will get one Japanese craft magazine and a potholder, which I  printed with self-made stamps and sewed together. I want to hear something about you aswell. Please, tell me what skill you would like to learn. The skill I wish to learn some day is spinning.

You have time to enter till Tuesday 10the of  May.

Kevät ja 300

kevät on vielä pehmeän harmaa, mutta myös aavistelevan vihreä, hitusen keltainen ja paikoitellen oranssi, siellä täällä violetti. Kylmä ja viimainen, vielä vähän arka.


Blogini on jo 300 postausta pitkä tai vanha. Usein vihreä, oranssi tai violetti, toivottavasti ei kylmä eikä liian arka. Kunhan saan jotain palkintoa mietittyä, voisi olla aika arpajaisille!


The Spring is still grey, a bit green, slightly yellow and here and there orange or purple. Also cold, windy and shy.


My blog is 300 posts old. It also is green, orange and purple, hopefully not that cold and too shy. I will soon have a give-away to mark those 300 posts!

Hyvä annos vappua

Vaikka minä en olisi vappuihminen, niin lapset ovat. Vieraiden mukana tuli annos vappua ja osa perheestä jalkautui vapputorille. Kun muut nauttivat kylmän keväisestä huiskeesta kadulla, kuuntelin minä hiljaista taloa, leivoin juustokakun ja valvoin pienimmän unta. 

Taivaalta satoi monta annosta styroksia. Onkohan hiirenkorvilla kylmä?

  

Minulla on sisältä lämmin: kymmenen vuotta sitten minua kosittiin ja ymmärsin vastata: "Kyllä."