Kaksi viikkoa olen viettänyt arki-illat nenä kiinni koepinoissa, vielä toinen mokoma samaa edessä päin. Onnekseni tänä keväänä olen tavoittanut korjausruuhkaan sopivan rytmin ja vireen. On tunne, että tästä selvitään hyvinkin pian.
Väliaikapalkintona tein retken lähikirjastoon. Nyt ei koepino tunnu kutsuvan lainkaan, kun on vielä paksumpi kirjapino odottamassa. Kuorrutteeksi pinon päälle löysin poistovaunusta kirjan Hugo Simbergistä ja virkkauskirjasen, yhteensä 60 centtiä. Hugo -kirjan ajattelin askartelumateriaaliksi, mutta tarkemmin katsottuna en taida tohtia tuota mihinkään silputa.
Japanin kieltä haluaisin oppia edes hitusen, etenkin kun sitä on jo epäilyttävän paljon kirjahyllyssäni. Siitä voisi tulla tämän kesän projekti. Valokuvauskirjaa selailin Akateemisessa ja ilokseni se löytyi oman kuntani kirjastosta, vaikka vaikuttaa olevan muualla vielä hankinnassa. Jälleen lisäsyitä rakastaa omaa lähikirjastoaan. Valitettavasti kunnallinen päätöksenteko ei rakasta kirjastoja riittävästi. Meidänkin kirjastomme on suljettuna lomautusten vuoksi ensi viikon. No, viikon sulku on toki parempi kuin lopettaminen, jolla välillä on uhkailtu.
Two weeks of test marking behind and two weeks of the same kind ahead. In order to keep myself motivated, I borrowed a huge pile of books from library. Next week I should be almost through with the marking and the few free days at the end of the week I will spend with these books. I'm hoping to learn some Japanese, just for the pile of Japanese craft books in my bookcase. I have said this before, but I will say it again: I simply love our local library!
Kirjan etukannessa odotti aarre.
