Puu kaatuu/ Falling larch

Naapuri päätti, että hänen tontillaan oli yksi puu liikaa. Valitettavasti tuo puu sattui olemaan lempipuuni tässä naapurustossa, suuri lehtikuusi, jota usein ihailin. Erityisesti pidin tuon puun keltaisesta syysväristä. Pyysin luvan ottaa itselleni pari oksaa. En ollut ennen huomannutkaan, että lehtikuusella on myös kukat.  Pitänee istuttaa oma lehtikuusi. Yritin kyllä aikaisemmin vihjailla, että puu olisi mukavampi pystyasennossa.

Our neighbour decided there was one tree too many in his yard. The tree happened to be my favorite one, a really tall larch. I loved its changing nature and especially the autumn color. I asked a permission to have a couple of branches home with me. I hadn't realized before that this tree has blooms aswell. I guess I should plant a larch of our own now.

Herkkuja kotimatkalta

Pieni sivureitti kotimatkalla, vei minut melkein Ranskaan ja sitten Italiaan, oikeastaan vain Aleksis Kiven kadulle. Ranskasta (boulangerie Labrioche) ostin patongin, joka kelpasi perheen nirsoimmallekin lapselle ja hasselpähkinä- tuulihatun herkkusuu minälle. Viereisestä ovesta pujahdin Italiaan (Keittiöelämää) sardellien toivossa. Sain sen mitä etsinkin ja vielä lisäksi mukaan tarttui artisokkatahnaa. Pitänee hakea toinen purkki viikonlopuksi, perhe löysi uuden herkun! Näillä eväillä ei paljon elintarvikelakko haittaa.

A little side route on my way home. And I have been munching baguette, artichoke-paste and a hazelnut-cream filled cream puff. I really don't mind even the food industry is on strike.

Kotikeskiviikko/ Wednesday at home

Talossa on pikkupotilas, joka yskii, köhisee ja niistää. Tänään on minun vuoroni olla kotosalla hänen kanssaan. Mikäpäs tässä, katselen aurinkoa, seikkailen netissä, pesen pyykkiä ja välttelen korjattavaa koepinoa. Ei tämä kyllä oikein blogitauolta vaikuta...

There is a little patient in the house. She is coughing and sneezing. It is my turn to stay at home to take care of her. I don't mind though: I am watching the sunshine, browsing the net, doing laundry and avoiding a contact with the pile of tests that I should be correcting. In any case this doesn't seem like a blog break.

Sinertävä viikonloppu/ A weekend with blue

Perjantaina sain sinisiä kortteja häneltä, virkkailin Porvoo-neliöitä ja tutustuin kolmeen uuteen innostavaan ihmiseen: Tuikkikseen,  rouva Pioniin ja yhden ystävään. Ihmeellisen paljon voi joukko toisilleen vieraita löytää innostumisen aiheita. Näin kävi kun pipertelimme Runossa.

Lauantaina näin kevään ensimmäiset sinivuokot vanhempieni puutarhassa, kukat sulkeutuneina sadetta ja viimaa vastaan.

Sunnuntaina minä sulkeuduin työhuoneeseen räntäsateelta piiloon ja vaihdoin tekniikkaa. Oli vihdoin aika tunnustaa, että en tule liimaamaan lehtileikkeitäni koskaan kirjojen sivuille. Tarvittiin jotain nopeaa ja helppoa. Monessa blogissa on ollut esillä juuri oikea keino: reijittäjä käteen ja sivut suitsaitsukkelaan kansioon.

On Friday: Blue cards from a blog friend in a blog meet.

On Saturday: The first spring anemones (pennywort) in my mum's garden.

On Sunday: Organizing the blue and all the other pages from magazines into a file.

Keväthuumaa/ Oh, Spring!

Se parveilee taivaalla, se huutelee puista, nostaa päänsä viime vuoden alta. Kurottautuu kohti valoa, etsii ravintoa juurilleen. Se hyppelee lenkkareissa, ui pelto-ojissa, sokaisee silmät ja tukkii nenän. Tunti huhtikuuta.

It makes a gathering in the sky. It flutes in the trees. It raises its head even under last years memories. Catching the sun, finding the moist soil, hopping in sneakers, swimming in ditches, blinding the eyes. An hour of spring in April. 

Evaluation/ Itsekritiikkiä

Keski-iän kriisi, kun ei tiedä mitä haluaisi. Tai ehkä tietää, mutta ei tunnista tahtomistaan- tai tunnusta. Miksi tahtoa suurempia, kun ei pienetkään onnistu. En ole taiteilija, en ole valokuvaaja, en ilmeisesti ole riittävästi opettajakaan. En ole käsityöläinen, en ole luomu, en ole lähetyssaarnaaja, en poliitikko. En ole stylisti, en ole kirjailija, en edes puoliksi täydellinen  äiti, enkä ihannevaimo.

Olen EI-sanoja aamusta iltaan. ÄLÄ aina välillä. Kun olisin edes konditionaali tai jälleen futuuri.

Näitä pohtii, kun ei tiedä, mitä tekee syksyllä. Onko nimeni työtön vai kotiäiti?

This might be my middle-life crisis. I can only be defined by the words NO and DON'T. I wish to be "could" or "will".