10.4.2010

Evaluation/ Itsekritiikkiä



Keski-iän kriisi, kun ei tiedä mitä haluaisi. Tai ehkä tietää, mutta ei tunnista tahtomistaan- tai tunnusta. Miksi tahtoa suurempia, kun ei pienetkään onnistu. En ole taiteilija, en ole valokuvaaja, en ilmeisesti ole riittävästi opettajakaan. En ole käsityöläinen, en ole luomu, en ole lähetyssaarnaaja, en poliitikko. En ole stylisti, en ole kirjailija, en edes puoliksi täydellinen  äiti, enkä ihannevaimo.

Olen EI-sanoja aamusta iltaan. ÄLÄ aina välillä. Kun olisin edes konditionaali tai jälleen futuuri.

Näitä pohtii, kun ei tiedä, mitä tekee syksyllä. Onko nimeni työtön vai kotiäiti?

This might be my middle-life crisis. I can only be defined by the words NO and DON'T. I wish to be "could" or "will".

9 kommenttia:

Mimmi kirjoitti...

Minusta on ihana ajatella, että teen syksyllä ihan mitä haluan. Mutta todellisuus on sitten toinen juttu, tietysti.

Hyvä näitä on välillä pysähtyä pohtimaan vaikka sitten kriisinkin muodossa. Että miten pääsisi siihen konditionaaliin, mitä haluaisi siihen futuuriin. Toivottavasti ajatuksesi selkenevät ajan kanssa, ja kurja mieli helpottaa.

Mari kirjoitti...

Tiedän tunteen, ehkä. itse olen etsinyt työpaikkaa välillä epätoivoisestikin, rahapula pistää miettimään monenlaista. Mutta koska töitä ei löydy, niin pitäisikö luovuttaa suosiolla? Ajattelin hakea opiskelemaan, jos siitä olisi jotain hyötyä.

Outi kirjoitti...

Minulla on töitä. Vielä. Silti mietin tuota samaa. Sitä, että tätäkö se sitten on. Loppuun asti? keskinkertaisuus tai osaamattomuus vaivaa myös täällä. Hyvä taidan olla vain tuossa otsikkosi lajissa. Hyvä se on välillä tietysti miettiä. Mutta ei se ainakaan minulle näy poikivan mitään. Jospa sinulla iskisi jokin idea.

Liivia kirjoitti...

Jaahja, siellä on pohjamuta-päivä:)

Ainakin olet todella kauniista asetellut tuon oksan tuohon ja hyvän kuvankin siitä näpännyt!

Minunkaan syksystä ei harmaata havaintoa...aina on silti porskutettu eteenpäin.

Lissu kirjoitti...

Ollako vai eiko olla? Ajattelevainen ihminen olet. Kyllà se siità. Selkenevàà viikonalkua, koko viikkoa ja kevàttàkin...

Anonyymi kirjoitti...

Ja sittenkin olet kaikkea tuota mainitsemaasi... ja vielä paljon muutakin!

Anonyymi kirjoitti...

love, anonymous sister.

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuolta kaikista taitaa joskus tuntua. Että etsii omaa paikaansa, on jälleen kerran vähän eksynyt ja taitamaton ja huulilla vaan se ei. Toivottavasti ajatuksesi selkityvät ja keksit, mihin suuntaan haluat lähteä kulkemaan. Kyllä siellä varmaan on mukaviakin maisemia tulossa.

Merruli kirjoitti...

Mimmi:Se tässä ihmetyttääkin, että kuinka paljon se harmittaa, ettei töitä todennäköisesti ole enää tuolla tarjolla, kun kuitenkin olen kaivannut aikaa toteuttaa ja tehdä asioita ajan kanssa. Olen yllättynyt siitä, kuinka kiinni olen töihini kasvanut.

Mari:Opiskelu on varmasti hyvä päätös, kunhan tietää mikä kiinnostaa. Itselläni lisäkoulutusideat kaatuvat yleensä siihen, että mielenkiintoiset koulutukset eivät todellisuudessa lisäisi työllistymismahdollisuuksiani juuri lainkaan. Tämä aika ei ole kovin suosiollinen kuin vain hyvin harvoille. Itse olen onnellinen monesta työkokemusvuodestani, koska tiedän että moni nuori etsii epätoivoisesti sitä ensimmäistä työpaikkaansa.

Outi:Ymmärsit ongelmani täysin, juurikin se keskinkertaisuus. Sinä ainakin olet todella taitava, hersyvä kirjoittaja!

Liivia: Kyllä juurikin sellainen pohjamuta, tai oikeastaan pari viikkoa. Päätin ähkäistä täälläkin ja se kummasti poisti ärsyynnystä, että kirjoitti asian itsestään ulos.
Toisaalta odotan vastuuvapaata syksyä, mutta se harmittaa, ettei työkokemus tunnu ikinä todentuvan vakaana työsuhteena.Saman ongelman kanssa meitä painii valitettavan moni.

Lissu:Epävarmuuden sietämistä tässä kai pohjimmaltaan opettelen. Selkeneväistä jo onkin, tunteiden tuuletus toimii.

Anonymous sister: :) Kiitos, raksu!

Kirjailijatar: Kyllä tästä eteenpäin päästään ja syksyllä varmasti jo nautin, vaikka sitten ihan työttömänä -tekeminen ei onneksi lopu.