Sankarin takki

Muistan millainen ilma oli vuosi sitten, muistan mitä tein ja mitä vaatteita oli ylläni. Kirkkaaseen talviaurinkoon syntyi vuosi sitten tummasilmäinen tyttö. Sama tyttö osasi tänä aamuna repiä lahjapaperit paketeistaan, syödä aamupalan omin käsin ja ottaa reippaasti vastaan neuvolan tarjoaman rokotuksen (en todellakaan suostunut kaikkiin kolmeen piikkiin yhdellä kertaa). Vauvalle vuosi on suunnaton matka ja vinhan kehityksen aikayksikkö, äidille sama aika on silmänräpäys.

Lahjapaketista paljastui kuvakirjojen lisäksi Oslo-anorakki. Juuri sopiva asu paukkupakkasille ja sopivan kokoinenkin hupparista tuli. Huppu ei kauaa päässä pysy, mutta eipä se tuolla niskassaan haittaa. Lankoina käytin sitä, mitä varastoista löytyi eli Novitan Puroa ja Hempwolia. Tuo keltainen Hempwol ei ole kovin pehmeää, mutta uskoisin sen käytössä ja pesuissa pehmenevän. Ohje oli kohtuullisen selkeä, mutta koska seurailin osin omia silmukkamääriä en voi sanoa olivatko ohjeen tiedot paikkansapitäviä. Edit: Juuri Ravelrystä opin, että jollakulla muullakin oli ollut ongelmia raglankavennusten kanssa eli ohjeessa on sillä kohdin virhe!

My baby is today 1-year-old. Still a baby in my eyes,eventhough she already can do so many things. To a baby one year is like ten years, but to a mum it is just a blink of eyes. One of her presents is the Oslo-Anorak, which I finished yesterday. I like the sweater a lot and it's just the right thing to wear at these -20 temperatures. 

OSLO-ANORAK by Pickles

Size 6-12months

Yarn: Novita Puro, Hempwol

Needle: 5mm

Kylmä aurinko

Viikonloppu oli kylmä aurinko, joka houkutteli lapset ulos ja äidin sisätiloihin. Aurinko on jo niin korkealla, että se löytää tiensä ikkunoista sisään ja tavoittaa takaseinät. Ihme väsymys roikkuu lahkeessa. Valo jo vaatisi toimintaa, mieli ei vielä siihen yllä. Tälle viikolle lupaan yhden valmistuneen neuletyön!

The weekend brought a cold sunshine which called the kids outdoors but mum indoors. The sun is already so high that it reaches the back corners of the house. I'm feeling tired, despite the sun. I promise to finish one knit this week!

Lukuinto

Lukuinto on laji, joka näyttää tarttuvan aika helposti vanhemmista lapsiin. Ihmetellen katson esikoista, joka raastaa pitäjän lehden käsiinsä heti postin joukosta ja ryhtyy lukemaan lehteä läpi. Haluaa löytää tuttuja, tietämisen arvoisia ja menovinkkejä. Keskimmäinen opetteli omia aikojaan lukemaan ja tavaa Prinsessa-lehtiä, lastenkirjoja ja ilmoitustauluja. Esimerkin voimasta kirjat ovat myös nuorimmaisen mielenkiinnon kohteena. Taitavasti hän kääntää sivut ja osoittelee kuvat, vain harvoin sivut repeävät. Lukeminen on niitä harvoja toimintoja, joihin ikiliikkujani välillä tosissaan syventyvät ja rauhoittuvat.

Kirjoja ja lehtiä ei talosta puutu, ei etenkään koska äiti-ihminen raahaa niitä kirjaston poistokopasta koko ajan lisää. Mutta miten sitä voisi jättää hyviä tietokirjoja ja kauniita kuvia niille sijoilleen lojumaan, jos kirjoja irtoaa kolme kappaletta eurolla. Vähitellen huomaan, etten koskaan lopulta tohdi kirjoista mitään askarrella, koska niitä käytetään ihan perinteisesti -lukemiseen.

Our family has one hobby in common. That's reading. The baby is the only one who cannot read yet, but even she is really good at handling books. She turns the pages, watches the pictures and doesn't rip the pages. What amazes me the most, is the eagerness of the oldest daughter to read the local newspaper. I think I was almost twice her age when I started to get interested on newspapers. In any case, there is enough of reading available in the house and I keep on hoarding more. In pictures you see some of the books I bought this week from library's removal sale. I usually buy these kinds of as paper craft material, but end up using them just for reading.