4.9.2011

Syksyttää





Vähitellen alkaa syksyttää. Sen tietää siitä, että leikkuupuimuri kävi naapuripellolla, lankakaupassa iski hullaannus ruskaväreissä ja iltaisin alkaa nukuttaa silloin kuin muitakin ihmisiä. Jopa viikonlopun kirppissaalis kippo-osuudeltaan on ruskehtava. Mistä sinä tunnistan syksytyksen?

Autumn feeling is starting to break through. I'm gathering the colors of autumn foliage in yarn and flea-market bowls. What are signs of you heading to autumn?

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä tunnistin syksyn pitkään siitä että aloin kutoa juttuja joita oli ennestään tarpeeksi. Kaulaliinoja, kaulureita, myssyjä....
Nyt kun olen töissä luulen ettei siihen tule olemaan aikaa - tai voimia.

Yksi merkki on se että puista alkaa pudota piikkipalloja joita saa väistellä. Sitten se että henki höyryää kun avaan kattoikkunan suihkun jälkeen ja päästän ulkoilmaa sisään. Niin ja sisäilmaa ulos, tietysti.

Syksyllä minun tekee mieli panna kynsilakkaa sormiinkin vaikka kesällä en pidä juuri koskaan.

Maria kirjoitti...

Tykkään kulkea teemuki kädessäni kotona ja liukua villasukat jalassa-huomaan polttavani kynttilöitä aamullakin...ja kokoajan tekee mieli omenatorttua:D ja suppilovahverokeittoa.Jos osaisin kutoisin pipon.

Lissu kirjoitti...

On sinulla ihanan sävyisiä lankoja. Kun eilen löysin puolukoista punaisia mättäitä, joita auringonvalo vielä korosti, tunsin syksyn olevan läsnä. Mutta hyvänlaisen syksyn. Iltaisin laitan ledkoristellun patteriputken tuikkimaan... Vuoristomajalla kesä jatkuu täysillä. Vieläkin n 30 astetta. Mukavaa syksyä sinulle.

Mirva kirjoitti...

Mulla kyllä kudinten esiin kaivaminen on varma merkki, muotilehdistä kiinnostumisen lisäksi. Syysmuodissa ja syksyn väreissä vain on sitä jotain, mitä rakastan.

Solen kirjoitti...

Minullakin kutomisen ja virkkaamisen dramaattinen lisääntyminen ja säilömishulluus on kaksi varmaa syksyn merkkiä. Viime viikollakin keittelin monta pullollista omppumehua anoppilan ompuista :)

Kivasti langat käy kupin väreihin.

Reetta kirjoitti...

Oi, miten ihanat värit! Ostin itsekin syksynväristä lankaa, vaikken tiedä, milloin ehtisin neuloa.

Pidän syksystä, se on hvyä vuodenaika. Syksytyksen tunnistaa tuoksuista. Niin ja tunnelmasta. Ja pimeästä, jota rakastan.

Merruli kirjoitti...

piilomaja:Tuota samaa tapahtuu täällä myös. Aina tuntuu löytyvän uusi tarve huiville tai pipolle. Töiden alku varmasti vie hetkeksi kaikki mehut, mutta kun pääset rytmiin kiinni, voi neuleluovuuskin alkaa taas kukkia.
Minä putsasin juuri varvaslakat syksyn merkiksi pois.

Maria:Totta muuten, omenaherkut kuuluvat ehdottomasti syksyyn. Kynttilän liekki on yksi kauneimpia syksyasioita.

Lissu:Kovin lämmin on tämän vuoden syksy täälläkin, ei vielä yhtään kunnon hallayötä, vaikka monesti ensimmäinen on jo elokuun puolivälissä. No, en hallaöitä kyllä kaipaakaan.

Mirva:Kesäneulelehdet olen todennut melko turhiksi, niissä ei koskaan mikään sykähdytä, mutta syksylehdet on täynnä kaikkea houkuttelevaa.

Solen:Omenamehu on herkkua. Odottelen että pääsisin äidin talviomenoita hilloamaan.

Reetta:Lankaa minäkin lähinnä hamstraan, aikaa sen neuleiksi jalostamiseen on nyt niukalti. Onneksi lankakerätkin ilahduttavat :o)