15.4.2013

Evakot ja pitsit




Viime viikon alussa en aavistanut, että viikon lopussa perheessämme olisi kaksi jäsentä lisää. Tulivat evakkomatkalle, tällä tietoa jäädäkseen. Tietämättään täyttävät lasten lemmikkien tarpeen, vaikka eivät vielä lapsista niin välitä. Kissat ja me opettelemme rauhanomaista rinnakkaiseloa, etsimme paikkojamme uudessa järjestelmässä ja ihmettelemme toistemme tapoja. Kotonani on aina ollut ainakin yksi kissa, joten yömourut, hiekkalaatikosta yli heitetyt hiekat ja kissojen omapäisyys eivät tule yllätyksenä, vaikka tottumista taas vaativatkin. Toivottavasti kissat kestävät eläväisen (lue meluisan) kotimme ja pystyvät jäämään taloon.

Tänä aamuna kuulin mustarastaan ja kiurun, niiden voimalla pidin jäätävässä tuulessa kevättoivoa yllä. Yhtä nopea kuin aloittamani kesätoppineule on tämän kevään eteneminen. Toisaalta, mitä hitaampi kevät sitä todennäköisempää on ehtiä kesäneule valmiiksi ihan tämän vuoden kesäksi.

There are two new members to our family. I really didn't see that coming at the beginning of the last week, but on Saturday two cats in desperate need of new home came to try if they can tolarate our noisy house. The kids are thrilled to have pets and I'm starting to remember what it is like with cats around.

My knitting for next Summer seems to be quite as slow as the Spring this year. There is still a lot snow and only few birds have arrived. Well, I hope that the slowness of Spring gives me time to finish this Summer top this year.

4 kommenttia:

Tilda Inkeri kirjoitti...

Onnittelut uusien tuttavuuksien johdosta. Itse olen elänyt vuoden ilman rakasta kissaani, jonka kanssa yhdessä taivalsimme liki 18 vuotta. Vieläkin välillä kuulen tassujen äänet ja sivusilmällä nään tutun hahmon. Kissat ovat viisaita ja ihania lemmikkejä!

outi kirjoitti...

Jo on komea kissa! Onnea yhteiselollenne. Kissat saattavat ottaa hiukan aikaa tottuakseen, mutta tottuvat ne. Usko pois.:)

Ina kirjoitti...

Kylla ne nelijalkaiset tuovat perheeseen sita jotain lisaa mita ei ehka tiedakaan puuttuneen. Ja olen Outin kanssa samaa mielta etta kylla ne kissat tottuu. Ei muuta kuin onnea uusille jalkapareille teidan kodissa! ;)

Merruli kirjoitti...

Tilda Inkeri: Kiitokset, kissakaverukset ovat selvästi jo kotiutuneet, leikkivät keskenään ja hakeutuvat kainaloon unille. Kissaton koti tuntuu varmasti tyhjältä noin monen yhteisen vuoden jälkeen, perheenjäseniähän lemmikit ovat muiden mukana.

outi:Ja etenkin komean kokoinen, toki jo ikääkin 11 vuotta. Yhden yön kaverukset rellestivät, mutta nyt jo on totuttu puolin ja toisin.

Ina:Totta, nelijalkaisia tänne kaivattiin, vaikka vähän asiaa epäiltiinkin.