Kun on käyttänyt useamman viikon yhden sukkaparin tikuttamiseen pienillä puikoilla, on sukkien parsiminen itsestäänselvyys. Aikanaan pappa opetti, kuinka sukat parsitaan. Rintamalla piti miehen osata korjata sukat moneen kertaan ja kestävästi. Tämä pari on joutunut odottamaan parsinneulaa hieman liian pitkään ja korjaamisen mielekkyys oli kyseenalaista. Järkevintä olisi tainnut olla terittää sukka uusiksi. Itselle olisi paritkin sukat keskeneräisinä puikoilla, mutta aina väliin kiilaa muita projekteja. On korjaaminen sentään nopeampaa kuin uusien tekeminen.
Kuvasta muuten näkyy aika selvästi, miten langan värit ovat haihtuneet käytössä, koska korjauslanka on samaa kuin itse sukka. Vieläkin on täydellinen, kestävä ja ohut sukkalanka hakusessa. (Ei antanut luonto periksi laittaa täysikokoisia kuvia reikäisistä, kulahtaneista sukista.)
Mending a pair of my favorite wool socks the way my grandfather once taught me. This pair needed to wait for fixing a bit too long.
The picture shows how the colors fade in use, because the mending yarn is the same as the actual sock. Still looking for the perfect, durable sock yarn.
10 kommenttia:
Voi, pitäisi opetella parsimaan, tuo ei näytä kyllä helpolta... Minulla on huono tapa että käytän sukkia niin kauan että reikä on tooosi iso, että melkein varpaat näkyy ( minulla menee aina päkiän kohdalta puhki ja yleensä parin viikon käytön jälkeen) ja sitten sukat menee roskiin -tai puran varren langaksi, jos vielä hyväkuntoista. Minäkään en ole vielä löytänyt kestävää sukkalankaa, mutta kenelläkään en ole kuullut sukkien kuluvan puhki niin nopeasti kuin minulla -joskus jo viikossa pohja puhki:(
Rakkaussukka jota on pitkään tikuttanut pitää tietenkin parsia.
Liikuttava rakkausvillapaita on näytillä Jyväskylässä käsityönmuseossa. Tuli mieleen tuosta.
tykkään kovasti parsimisesta mutta en vieläkään osaa tikuttaa sukkia itse...
ps.nalle voi hyvin:D
Minä en osaa parsia, vain kursia. Joten vein nytkin sormikkaat käsissäni äidin luo kylään ja äiti parsi rikkinäisen peukalon :) Kyllä minäkin tiedän teoriassa, miten se tehdään, en vain osaa.
Kallisarvoinen taito! Ja kuinka hienoa etta olet oppinut taidon papaltasi. Totta tosiaan puhui, rintamalla oli pakko asioiden hoitua omin voimin, taidoin. Meillakin parsitaan. Taito opittu tosin mummolta. Viimeaikoina olen tosin parsinut sukkahousuja enka sukkia.
That is one thing about knit socks, they get broken and you cannot just throw them out, because you had done some work on them. How long did these socks last?
kivitasku:Kyllä varmasti osaat parsia, kun kerran neuloakin osaat! Eipä se niin turhan tarkkaa ole, mihin pistoja virittää. Minulla kans aina päkiän alta ensimmäiseksi puhki, sitten varpaista ja sitten vasta kantapäät. Aika monet sukat on kulunut puhki parissa kuukaudessa, mutta viikko on jo huutava vääryys. Taidat sinäkin käyttää lähinnä vain villasukkia, kuten minä?
Rva Pioni:Ompa mukava ajatus, rakkaussukka tai paita, mutta niinhän se on että rakasta (ja välillä rakkautta) saa ja pitää korjata joskus useastikin.
Maria:Kyllä se sukkaneulekin vielä joskus alkaa luistaa. Ihanaa että nalle vielä hengissä, vähän kun jännäsin että pysyykö raajat kiinni. Meidän taaperoksi muuttunut pieni on alkanut osoittaa merkkejä leikeistä nallensa kanssa.
Kirjailijatar:Neulosormikkaat on muuten ihan yhtä kovia hajoamaan kuin sukkien pohjat, vaan vielä enemmän näkösällä. Siis parsimispäivä tämä keskiviikko.
Ina:Joka kerta kun parsin tulee pappa mieleen. Ihmeen hyvin onnistui balettisukkahousujenkin parsiminen, ei toki villalangalla. Normi nilkkasukat lentää kyllä yleensä roskiin ennemmin kuin parsimiskoriin.
Bohemian girl: These socks lasted actually quite long, one and a half years. Some socks have been broken already after a month, which I think is both waste my time and the money spend on yarn. One pair that my mom knitted for me lasted over ten years, but I have no idea which yarn she used..
Tuttua puuhaa minullekin. Teen samanlailla. Ja parsiminen on kivaa, kuin vain saa ensin hommaan ryhdytyksi.
Olen tainnut tikuttaa ihan samasta langasta (väri vain oli avocado) itselleni sukat. Lanka ihanaa silkkistä, mutta puhki menivät pian. Jo kolmesti parsitut.
Liivia: Puuhaan ryhtyminen on ihmeen haastavaa,mutta palkitsevaa. Olen miettinyt pystyisikö sukkiin virkkaamaan pohjaosan rikki menneen tilalle, etenkin kun ei jaksaisi jalkapöydän pitsineuletta turhaan uusia...
Lähetä kommentti