11.8.2011

Vaatii lisäharkintaa

 
Olen lukenut kirjaa vauvojen sormiruokailusta (Gill Ripley&Tracey Murkett: Omin sormin suuhun. WSOY 2010) ja saanut monta uutta ideaa ja jokusen oivalluksen. Lyhyesti sanottuna kirjan ajatus on että annetaan lapsen syödä omatahtisesti kunnollisen kokoista ja näköistä ruokaa. Tutustumisen kiinteisiin voi aloittaa kuuden kuukauden iästä lähtien. 

Täyttä sormiruokailukäännynnäistä minusta ei ole tullut, mutta sopivasti sekakäyttäjä kuitenkin. Jotain olen tehnyt erilailla kuin kahden vanhemman lapsen kanssa. Heidät istutettiin sitteriin ja tarjottiin sileäksi soseutettua porkkanaa lusikalla suoraan suuhun. Kuopus on saanut ruokaa muiden kanssa ruokapöydässä ja saanut laittaa heti kätensä lautaselle tai ottaa lusikan käteensä niin halutessaan. Kaurapuuro on aivan samaa tavaraa kuin siskoillakin, vain ilman maitoa ja suolaripausta (esikoiselle aikanaan jauhoin hiutaleet ennen keittämistä jauhoksi). Pari kertaa olen uskaltautunut antamaan vauvan ulottuville keitettyjä parsakaalin kukintoja ja sauvasekotinta en ole käyttänyt vielä kertaakaan. Olen myös hyvin varma siitä, että kumpikaan isosiskoista ei saanut puolivuotiaana nautiskella kokonaisia vadelmia. Asiassa on kuitenkin jäljellä vielä se mutta. Ensinnäkään en täysin allekirjoita ajatusta, että isoiksi paloiksi jätetty sormiruoka syntyisi helpommalla kuin soseet ja toisekseen lapsen tukehtumisen pelko ei lähde minusta sitten millään. Joka tapauksessa tämä lapsi tuntuu rakastavan kiinteän ruoan syömistä ja minulla on ollut yllättävän paljon käyttöä navettatakkiessulleni.

I have lately been pondering about baby-led weaning, because of the book by Gill Rapley and Tracey Murkett: Baby-led weaning. Helping your baby to love good food. Some practises I have taken into use with our youngest, but still I haven't gone the whole way into it.

11 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Oi teidän ihanaa vadelmanmaistelijaa:) Minäkin luin tuon kirjan kuopuksen vauva-aikana ja sain paljon uutta mietittävää. Mutta en minäkään kaikkia kirjan ehdotuksia purematta niellyt;) Tukehtumisen pelko oli minullakin tiukassa enkä halunnut käytännössä kokeilla mitä tapahtuu jos annan jotakin mihin VOI tukehtua. Mutta lapsissa on eroja. Meillä tämä toinen osasi paljon aiemmin syödä pureskeltavia juttuja kuin esikoinen ilman kakomisreaktiota ja äidin pakokauhua. Toisaalta kuopuksemme sai hampaatkin paljon aiemmin...

Jonna kirjoitti...

Minä luin tuon samankirjan aikalailla vuosi sitten. Minusta se oli hyvä, mutta ehkä vähän fanaattinen tietyllä tapaa... Tuntuu, että monet "oppaat" on.
Sormiruokailu on hyvä juttu, mutta en minä mitenkään suurena vääryytenä puuron syöttämistä lusikalla pidä. Meillä siis mentiin sekoittaen ns. perinteistä tyyliä ja sormiruokailua.
Mutta sen tein eritavalla nuorimmaisen kanssa, että valmiita soseita en juuri ostellut kaupasta. Kuitenkin siihen ruuanlaittoon tuhraantuu aikaa, samalla sitä pyöräytteli sapuskat pienimmäisellekin. Ja kauppakassit oli kevyempiä ;)

Merruli kirjoitti...

Riikka: Aikas samoilla linjoilla siis. Meidän neidillä ei ole vielä yhtään hammasta eli tuskin suuria paloja saisi mistään irtikään, vaikka aika tehokkaat nuo ikenet on. Vaikea sanoa mikä johtuu mistäkin, koska varmasti tämän lapsen innostuneeseen suhtautumiseen ruokailuun vaikuttaa paljon isojen siskojen malli.

Jonna:Kieltämättä paikoitellen opaskirjafanatismia tuossa oli havaittavissa.. Ehkä kirja on käänteentekevämpi angloamerikkalaisessa kulttuuripiirissä, missä ruokailu monesti on paljon kauempana itse ruoasta kuin meillä. Mutta hyviä ajatuksia mukana ehdottomasti. Esikoisen kanssa olin todella kielteinen purkkiruokia kohtaan, keskimmäinen sai luomupurkkiruokia lopulta aika usein. Sen verran karkeaa ruokaa olen kuopukselle nyt tarjoillut, ettei aloitussoseita kaupasta varmastikaan tule ostettua (luomufanatismini on vain voimistunut, joten sekin mutkistaa purkkiruoan tarjoamista) Vähän kyllä kauhistuttaa, että kuinka nopeaan tämä lapsi aikoo vieroittua, koska kiinteää katoaa hurjaa tahtia.

outi kirjoitti...

Mä toimin kuopuksen kanssa samoin. En tiedä vaikuttiko se, mutta kuopus söi ja esikoinen ei. Minullakin molemmat puoleen vuoteen asti täysimetettyjä, siten ei muuta eroa kuin temperamentti ja tuo ruokailun aloitus. Esikoiselle kiinteät olivat äärimmäisen vastenmielisiä pariin ikävuoteen ati, eikä suju aina vieläkään, ekaluokkalainen nyt. Kuopuksen sormiruokailun alkaessa vadelma-aika oli ohi; meillä syötiin puolukkaa.:D Minäkään en uskaltanut mitään tuorekurkkua antaa, vaan juurikin keitettyä ja/tai suupalan kokoisia marjoja, hedelmiä jne. Tsemppiä sinne!

Lissu kirjoitti...

Ajatuskuplassa tuon ihanan mussukan pään päällä lukee: Kyllä minä osaan ja kun vielä saan itse yrittää laittaa enimmät vatuista tuonne suuaukkoon, niin jessss! Kaikkiin ismeihin on hyvä suhtautua omalla terveellä järjellä ja vaikkapa navettatakissa. Mitens mustikat? Navettatakista tulisi hieno historiallinen ruokalista!

Miia-Rebekka kirjoitti...

Oi miten ihana kuva tuo ylempi <3 .
Minä oon aika pitkälti soselinjalla, mutta innostaisi kyllä kokeilla sormiruokailuakin. Maissinaksuja pikkuneiti on kyllä saanut jo jonkin aikaa, mutta eipä paljon muuta. Vadelmaa annoin kerran ja voisin kyllä antaa toisenkin :) .

Mulla on todella kova pelko, että lapsi tukehtuu. Esikoinen kun löysi alle vuoden ikäisenä mummulan lattialta palan puun kaarnaa ja oli todella lähellä tukehtua siihen. Siitä jäi niin kova kammo etten uskaltais oikein mitään syötävää antaa vauvan käteen.

Maria kirjoitti...

Tämä kaikki täällä kertoo onnellisesta pienestä ruokailijasta.Ja hän selvästi nauttii syömisestä.Hyvää matkaa "hammasmaailmaan" ja puraisuun omasta porkkananpalsta tai muusta herkusta.
ps semmoinen essu olisi hyvä mummullekin täällä...kesänlapsi syö myös itse sormillaan ja pieni käsi on kovin lennokas:D

Merruli kirjoitti...

outi:Hankalaa, kun ei oikein pysty vertaamaan, mistä mikäkin erilaisuus lapsessa suhteessa sisarukseen johtuu. Ei pysty takuu varmasti tekemään kasvatusmetodeistaan päivitysversioita...

Lissu: Juuri eilen päästiin mustikoiden makuun ja voi että tykkäsi - ja voi että tuli sappisaippualle käyttöä.

Miia-Rebekka:Hui, ymmärrän täysin että tuon kokemuksen jälkeen on entistäkin varovaisempi. Kauhulla jo odottelen sitä kun neiti alkaa todella liikkua isojen siskojen romuvaltakuntiin pikkutilpehörin luo.

Merruli kirjoitti...

Maria: Kommentin kirjoitukseen tuli imetystauko ;o)
Mielenkiinnolla odotan, koska tämä lapsi saa ensimmäisen hampaansa, tytöt ovat olleet aika myöhäisiä hampojia. Kirpparilta olen löytänyt pari kokovartaloessua, jotka ulottuvat myös selkäpuolelle, ovat aivan löymättömiä. Ei haittaa, vaikka minkälainen tahmatassu halaisi.

Kaisa kirjoitti...

Ihana kuva!

Se kirja on kyllä aika hirveä, mutta asia on hyvää.

Meidän muksu, joka aiemmin söi soseita ja sormiruokaa sekaisin, omatoimisesti lopetti vihannessoseiden syönnin 8 kk iässä. Vain puuron ja joitakin hedelmäsoseita lapsi suostuu syömään lusikasta. Muille ruoille laittaa vain suun suppuun ja kääntää pään pois.

Nyt ollaan kohta kuukausi menty pelkällä sormiruoalla ja hyvin menee. Pinsettiote ja syömätaidot kehittyvät ihan silmissä. Ainut harmitus on se maailmanlopun sotku aina ruokailun jälkeen :D

Merruli kirjoitti...

Kaisa: Juuri tuolla sekalinjalla olen. Eilen vauva höri sen verran ikävästi keitetyn porkkanan palan kurkkuunsa, että vähän laitoin sormipuuhiin jarrua, mutta itse hän selvästikin haluaa ruoan suuhunsa laittaa. Sotkua kieltämättä riittää, mutta se taitaa olla väistämätöntä syömään opettelussa ylipäänsä.