23.1.2011

Onneksi



Onneksi on mies, joka vie lapset hiihtämään. Onneksi on oma kulta, joka kokkaa. Miehen onneksi ei voi kylläkään lukea vaimoa, joka jaksaa innostua tällä hetkellä lähinnä nukkumisesta ja etäisesti neulomisesta. Sen verran neulominen (edes) vielä innostaa, että se perheen ihana saattaa saada isänpäiväksi aiotusta puuttuvasta sukkaparista vihdoin sen toisenkin sukan. Eilen illalla purin seitsemän kertaa tiimalasikantapään, johon tuli milloin liikaa reikiä, milloin mitäkin. Aamulla löysin Ullaneuleen sivuilta vihdoin ohjeen, jonka ymmärsin ja pääsin kirotusta kantapäästä ohitse. 

Sukan neulominen kärjestä aloittaen ei siis suju vieläkään kantapään osalta ja pyörönkin vaihdoin aika pian aloituksen jälkeen tavallisiin sukkapuikkoihin. Vahvasti näyttää siis siltä, etten kaikesta huolimatta tule neulomaan kahta sukkaa kerrallaan varpaista alkaen pyöröillä, vaikka puikot ja kirjallisuus aiheeseen löytyy. Niin ja se laskettuaika on vasta ensi viikolla, ettei tähän kärsimättömyyteen ja jurnutukseen olisi virallisesti edes aihetta.

8 kommenttia:

Miia-Rebekka kirjoitti...

Ymmärrän hyvinkin ajatukses.
Täällä makaa myös tälläinen väsynyt lahna, joka ei jaksa yhtään mitään muuta kuin vähän neuloa.

Mulla laskettuaika vasta seuraavalla viikolla :) . Saa nähdä kumpi meistä lähtee ensin pienokaista hakemaan.

Maria kirjoitti...

Joskus on hyvä jurnuttaa vaikkei olisi niin hyvää syytäkään,
ei aina jaksa jaksaa.
Hyvää sunnuntain loppusuoraa
maria

outi kirjoitti...

Oletko kokeillut sitä sukkaohjetta, jolla tein ennen joulua ne nororaitapolvarit. Siis jos onnistun, sinunkin täytyy. Kantapäässä en munannut nimittäin kertaakaan!:D Ja koeta kestää. Mulla menivät hermot molempien lasten kohdalla laskettuna päivänä. Sen jälkeen oli ihan piinaa - kaikille osapuolille.

Merruli kirjoitti...

Miia-Rebekka: Jaksamista sinullekin päin!!Kait tämä on ihan luvallinen mielentila näin loppumetreillä ja valmistelevat väärät hälyt lähinnä lisää kärsimättömyyttä.

Maria:Tässä tulee kait käytyä kaikki mielentilat päivittäin läpi.Kärsivällisyys ei ole koskaan tainnut olla parhaita puoliani -tässähän se kehittyy...

Outi:Täytyy kokeilla vielä sitä mittatilauspolvariohjetta ennenkuin luovuttaa varpaista aloitettavien kanssa ja siinähän tosiaan on ranskalainen kantapää -tiimalaseista pysyn kyllä kaukana toistaiseksi. Nyt on miehellä ihan sukkapari! Mä olen tainnut olla aika piinaavaa seuraa jo pari viikkoa.

inkamaria kirjoitti...

Jaksamisia odotuksen loppusuoralle ja siitä eteenkinpäin!

Minä olen tehnyt nyt muutamat sukat pitkillä pyöröillä, ja olen aivan innoissani, sillä tavallisilla puikoilla neuloessani saan hartiat aivan jumiin. Teen kaksilla samankokoisilla pyöröillä kahta sukkaa yhtäaikaa, vuorotellen ensin varret jne. On mun mielestä tosi kätevää ja nopeeta. Samalla pyöröllä yhtaikaa tehtäviä sukkia en ole vielä kokeillut, enkä varpaista aloitettavia. Olen aika huono ymmärtämään ohjeita.

Mirva kirjoitti...

Ihanan väristä lankaa, ja ihana mies!

Satutko muuten tietämään helppoa ohjetta vaippahousujen neulomiseksi Purosta -- siis nimenomaan Puroa varten suunniteltua tai semmoista, jonka tiedät toimivan Purollakin? Tekisi mieli kokeilla itse housuja, kun nuo pitkälahkeisetkin tuli niin kivuttomasti...

Merruli kirjoitti...

Inkamaria: Kiitos tsempeistä. Tuohon pitäisi kyllä pyrkiä, että aina aloittaa molemmat sukat samaan aikaan, niin välttyisi pariton-ilmiöltä. Minusta tuntuu, että ainakin vielä olen nopeampi normisukkapuikoilla, kuin tuota kaapelia kiskomalla, toki mulla on vielä ohuemmat ja pidemmät kaapelit testaamatta, tuo muovikaapeli oli ainoani kokoa 3.5mm.

Mirva: En kyllä muista nähneeni varta vasten Purolle tehtyä vaippahousuohjetta, mutta Jonnan ohjeella voisi onnistua niin, että teet ainakin vaippa-alueen ainaoikeinneuleena, ehkä vähän isompana kokona ja varovasti huovutat pinnan käsin. Konehuovutuksella voi tuloksena olla peltihousut..Tuossa olisi yksi villavaippahousuohje, mutta en ole kokeillut Purolle http://atziina.vuodatus.net/blog/category/Hahtuvavillahousut+ohje

Inkeri kirjoitti...

Postauksesi oli kuin itse kirjoittamani, paitsi että laskettuun aikaan on vielä kuukausi. *huokaus*
...ja että nukkumisen ja neulomisen lisäksi jaksan olla kiinnostunut myös napostelemisesta :). Mutta emmeköhän me ole lepomme ansainneet!
Kärsivälisyyttä odotteluun ja ennen kaikkea ajalle sen jälkeen!