14.9.2010



Olen kuunnellut sadetta.
Olen katsellut auringon kauneinta kultaa.
Olen yskinyt, niistänyt, juonut liian monta kupillista teetä ja imeskellyt kurkkupastilleja, joiden hyöty on kyseenalainen.
Olen ollut hiljaa, kun muuhun ei pysty.
Neulonut jokusen rivin, lukenut useamman.
Kysellyt navan takaa, vieläkö siellä ollaan vai häiritseekö yskänrytyytys.
Ollut lääkärin luvalla, kotona, yksin.


7 kommenttia:

Rva Pioni kirjoitti...

Paranemista!

Jonna kirjoitti...

Parane pian!

Lissu kirjoitti...

Taidat kuulua ssihen ihmislajiin, joka saa syksyisin tyòsuhde-etuna kasan basilleja ja viruksia kotiin viemisiksi. Paranemeisia.

Merruli kirjoitti...

Rva Pioni ja Jonna: Kiitos!

Lissu:Työsuhde-etuna olisi tarjolla vaikka mitä, mutta yleensä olen ollut kohtuullisen terve eli harvoin omien vaivojen takia pois töistä. Tämän syksyn flunssa on kaatanut saikulle yllättävän paljon porukkaa juuri opehuoneen puolelta, koska vie äänen ja oikein kukaan ei tunnu säilyneen täysin ilman.

isoinpapu kirjoitti...

Kurkkupastillien voima varmaan piilee niiden lohduttavassa herkullisuudessa. Mulla ainakin menekki on suuri kurkkuvaivojen aikaan :)

Paranemisia.

Valloittava valkoinen kirjoitti...

Parantumisia sinulle!
ja kuvasi ovat kauniin valoisia.tykkään syksystä ja sen väreistä ja viileydestä!

ja eikö ole ihanaa kun saa sairastaa yksin edes hetken? Välillä olen ajatellut jopa niin typeriä että jospa olisin töissä niin saisin sairaslomaa kun olen kipeä.
kaikkea sitä väsyneen äidin päähän tulee;)onneksi olen harvoin kipeä jos nyt ei päänsärkyäni lasketa joka onneksi tuntuu nyt loppuneen!

Voimia sinulle!
Anu

Merruli kirjoitti...

Isoinpapu: Mulla ei suu, tai siis kieli meinaa kestää kurkkupastillien imeskelyä, vaikka ne tällä hetkellä ovat miltei elinehto. Pitäisi löytää pari hyvää uutta makua, koska mentoli ja eukalyptys alkaa tökkiä vähitellen.

Anu:Kiitos! Syksyihmisiä olen minäkin ja etenkin niiden värien takia.Kieltämättä on ollut luksusta, kun lapset ovat tällä kertaa olleet terveitä, kun minä sairaana. Yleensä on sitten ollut kotiin jääviä potilaita enemmänkin, joten ei töissä olokaan aina auta siihen, että saa sairastaa rauhassa ;o). Porukan komentaminen on ilman ääntä aika haastavaa eli parempi onkin, että ovat olleet päivät hoidossa.

Hyvä, että se pääkipu alkoi hellittää sinulla!