Porvoo-peitto

Porvoo-peitto

ilman ohjetta inspiraation mukaan

Lanka: Sublime Soya Cotton dk

koukku: 4mm

Melkein vuosi sitten tein mieheni kanssa ihanan karkumatkan Porvooseen. Majapaikan vieressä sijaitsi sopivasti Teetee-lankakauppa. Lankakaupan antimien ja Porvoon värien yhdistelmästä alkoi hiljalleen syntyä virkattu peitto ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Aika pian sai huomata, että lankaa oli liian vähän. Tein lisätilauksen, mutta vielä paljon enemmän olisi lankaa tarvittu, jos olisin pysynyt alkuperäisessä ideassa lasten torkkupeitosta. Kun nyt aloin miettiä, miten ehtisin vielä vauvalle tekemään peiton, kuten isosisko aikanaan sai synnärille, alkoi virkkaaminen taas kiinnostaa. Viime kerralla lähdin peiton pääteltyäni suoraan synnyttämään, mutta eilinen peiton päättely ei ole saanut vielä samaa vaikutusta aikaan. Lanka ei ole kovin lämmintä, mutta tarvitaanhan peittoa vielä kesälläkin, mutta peiton väreihin olen tyytyväinen vieläkin.

Almost a year ago I took a little trip with my husband to Porvoo. Very near to out hotel was a good yarn shop. The new yarn from the shop and the beautiful colors of the Porvoo inspired me to start a crocheted blanket, without a proper plan though. Soon I was ran out of yarn and made an order for more, but still I didn't have enough to make a proper size blanket. Last week I was wondering whether I still had time to make a swaddling blanket for the baby, I remembered the Porvoo-blanket and started to crochet again. I'm happy with the results, especially with the colors I chose, but the material isn't the best possible for a winter baby.

Kaupallisia tiedotteita

Myssy Moda 1/2011 ohje nro32

Debbie Bliss Donegal luxury tweed aran kaksinkertaisena

vähän vajaat 100g

8mm puikot

Tammikuuhan on kuuluisa ale-aika, mutta minusta on vuosien mukana kadonnut aika iso osa kaupoissa kiertelijää ja loppuraskaus minimoi vähäisenkin kaupoissa luuhaamisen. Aivan turvassa en ole kuitenkaan ollut kaupallisen maailman houkutuksilta, se kun sattuu asumaan tämän samaisen nettiyhteyden takana kuin blogitkin. Hiukset likaisena ja virttyneessä yöpaidassa on voinut osallistua yhtälailla kirja-aleen kuin lanka-aleenkin ja sai esikoinen jokusen vaatteenkin ihan tarpeeseen täältä. 

Lankakauppaan itsensä klikkaaminen on mihin tahansa vuodenaikaan riskialtista puuhaa. Tänään postilaatikossa odotti yhden klikkauksen tulos Titityyn lankakaupasta: kassillinen kevättä. Keltaista ja vihreää, houkuttelevaa ja piristävää. Raeggae on villahousuja varten,  Hempwol jäi kutkuttamaan mieltä messuilta ja Merisockia piti saada hyvien kokemusten jälkeen lisää. Onneksi lankavarastossani tapahtuu myös kerien jalostumista toiseen olomuotoon, etteivät ainoastaan holitittomasti lisäänny.

Vaikka postiin tulikin kassillinen kevättä on ilmat oletettavasti vielä pitkään kohtuullisen talviset ja paksumman pipon tarve ilmeinen. Modassa oli käyttökelpoisen näköinen pipo-ohje ja kaksinkertaisena neulottuna löytyi lankavarastostani sopiva lankakin. 8mm puikot ja kaksinkertainen lanka takasivat pipon pikavauhtia. Tämä tykkää tuloksesta, vaikka ei päätään haluakaan pipon kanssa liittää oheen todisteeksi.

Leipäraportti/Bread report

Leipäkorit ovat täyttyneet viime päivinä tasaiseen tahtiin. Jääkaapista löytyy rusinavehnähapanjuuri, ruishapanjuuri ja levain. Hyllyt notkuu jauhopusseja ja yleiskoneen osat on kovilla. Joululahjakirjasta olen ehtinyt jo testata aamiaisruissämpylät, foccacian ja muunnellen vaalean perusleivän ohjetta. Kirjan ohjeiden suolamäärä on taannut taikinaan makua, mutta jo nyt huomaa juuren syventävän vaikutuksen taikinan makuun. 

Jos haluat tehdä Leipä-kirjan resepteillä leipää tarvitset hyvän keittiövaa'an ja tehokkaan yleiskoneen. Minulla on tehokkaaksi luulemani Assistent, mutta kirjan mukaisia jauhomääriä kone ei jaksa vaivata suositeltuja aikoja. Kunhan pääsen touhussa sormituntuma-asteelle, vähennän jauhomääriä ja todennäköisesti myös useimmiten puolitan taikinan jo siitäkin syystä, että lapset eivät vielä ole täysin sopeutuneet ajatukseen äidin leipomuksista perusleipänä. En halua leipoa niinkään pakastimeen, koska sieltä leipä ei maistu yhtä hyvälle. Kirjan reseptit vaativat myös huolellista suunnittelua, koska usein leipomisprosessi esitaikinoineen ja kohottamisineen vie aikaa kahdelta päivältä.

Jokunen uusi kikkakolmonen on kirjasta jo hihaan tarttunut, kuten suolan lisääminen vasta aivan vaivaamisen lopussa ja kohottaminen leivinliinan tuella tai nesteen lisääminen jauhoihin ei toisin päin. Leivät ovat kohonneet hyvin minimaalisella hiivamäärällä ja rakenne on ollut tiiviin kuohkea suurista jauhomääristä riippumatta. Opettelu ja vähitellen oman leipätyylin löytäminen jatkuu.

With the help of my Christmas gift book about bread baking I have been practicing and learning a few tricks. I have come to notice that my food mixer isn't made for this heavy doughs (it should be one of the most powerful on the market though), that my kitchen weigh is inevitable and that sour starters really make a difference as does the amount of salt. The learning process goes on.