Sinertävä viikonloppu/ A weekend with blue

Perjantaina sain sinisiä kortteja häneltä, virkkailin Porvoo-neliöitä ja tutustuin kolmeen uuteen innostavaan ihmiseen: Tuikkikseen,  rouva Pioniin ja yhden ystävään. Ihmeellisen paljon voi joukko toisilleen vieraita löytää innostumisen aiheita. Näin kävi kun pipertelimme Runossa.

Lauantaina näin kevään ensimmäiset sinivuokot vanhempieni puutarhassa, kukat sulkeutuneina sadetta ja viimaa vastaan.

Sunnuntaina minä sulkeuduin työhuoneeseen räntäsateelta piiloon ja vaihdoin tekniikkaa. Oli vihdoin aika tunnustaa, että en tule liimaamaan lehtileikkeitäni koskaan kirjojen sivuille. Tarvittiin jotain nopeaa ja helppoa. Monessa blogissa on ollut esillä juuri oikea keino: reijittäjä käteen ja sivut suitsaitsukkelaan kansioon.

On Friday: Blue cards from a blog friend in a blog meet.

On Saturday: The first spring anemones (pennywort) in my mum's garden.

On Sunday: Organizing the blue and all the other pages from magazines into a file.

Keväthuumaa/ Oh, Spring!

Se parveilee taivaalla, se huutelee puista, nostaa päänsä viime vuoden alta. Kurottautuu kohti valoa, etsii ravintoa juurilleen. Se hyppelee lenkkareissa, ui pelto-ojissa, sokaisee silmät ja tukkii nenän. Tunti huhtikuuta.

It makes a gathering in the sky. It flutes in the trees. It raises its head even under last years memories. Catching the sun, finding the moist soil, hopping in sneakers, swimming in ditches, blinding the eyes. An hour of spring in April. 

Evaluation/ Itsekritiikkiä

Keski-iän kriisi, kun ei tiedä mitä haluaisi. Tai ehkä tietää, mutta ei tunnista tahtomistaan- tai tunnusta. Miksi tahtoa suurempia, kun ei pienetkään onnistu. En ole taiteilija, en ole valokuvaaja, en ilmeisesti ole riittävästi opettajakaan. En ole käsityöläinen, en ole luomu, en ole lähetyssaarnaaja, en poliitikko. En ole stylisti, en ole kirjailija, en edes puoliksi täydellinen  äiti, enkä ihannevaimo.

Olen EI-sanoja aamusta iltaan. ÄLÄ aina välillä. Kun olisin edes konditionaali tai jälleen futuuri.

Näitä pohtii, kun ei tiedä, mitä tekee syksyllä. Onko nimeni työtön vai kotiäiti?

This might be my middle-life crisis. I can only be defined by the words NO and DON'T. I wish to be "could" or "will".