Illasta iltapäivään

Kirjahyllyni runo

Tämän kirjahyllystä koostetun runon idean lainasin Marialta ja Sadulta. Ensin ajattelin, ettei hyllystäni irtoa runoja, koska kaunokirjallisuuden lainaan pääosin kirjastosta. Tarkemmin katsoen huomasin, että käsityökirjahyllykin voi runoutua. Kokeile sinäkin ja jos oma kirjahylly hirvittää, niin kokeile vaikka levyhyllyä!

Pykäpistoista linnunsilmiin

Naislahjakkuus sekaisin langoista,

sukkasillaan.

Kuin unessa viipyen tuhat ja yksi yötä,

kirjo punaista, valkoista, sinistä

naurujen maa, elävä maailmanhistoria. 

Joutavuuksien jumala,

 askeleen jäljessä kultaiset linnut.

This is a poem written with the titles in my bookshelf. I won't try to translate it, but go on and try to make your own!

Juhannuksessa oli sopivasti ystäviä, riittävän paljon herkkuja, yhtälailla vettä kuin aurinkoa -ja tietenkin liikaa hyttysiä. Tytöt keräsivät kukkia maljakkoon ja tyynyn alle, minä poimin kukat kameraan. Ikävimmät juhlan jäljet löytyvät nuorimmaisen kasvoilta, joka putosi terassin reunalta. Aivotärähdykseltä onneksi vältyttiin. Kodissa on juhannussiisteyttä vielä jäljellä ja voin hyvillä mielin aloittaa keskimmäisen juhlajärjestelyt. Leipomiseen sopivaa sadesäätä on kuulemma luvassa.

This weekend of Midsummer consisted of right amount of friends, food, sun and rain -not to mention the ridiculous amount of mosquitos (they are a real nuisance this year). They say it will rain the whole week, but I don't mind. It's a good weather for birthday party baking.

 

Unikot niiaavat ja pudottavat mekkonsa nurmelle ennen juhannusyötä.

Alliumit haluavat nähdä keskikesän juhlan kurottaen päätään vielä muutaman tuuman.

Kurjenpolvet taitavat tanhun tuulen kanssa.

Yhdessä juhlimme juhannusta.

Poppies let their skirts fall down to grass before the midsummer night falls.

The alliums wish to see the festival and raise their heads a few inches more,

 while the geranniums dance the traditional folk themes with the wind.

The Midsummer festival is here.

Toiveita todeksi

Vähitellen uskaltaa jo sanoa, että minulla voi tämän kesän jälkeen olla itse tehty neuletakki ja itse kasvatettuja paprikoita. Todennäköiseltä myös näyttää että kesän lopussa odottavat työt ja toivottavasti niillä ansaittu rukki. Toisaalta en oikein osaa päättää pitäisikö alkaa säästämään kasvihuonetta, rukkia vai uutta kameraa -kaikki eivät millään ole mahdollisia. Kamerassa taitaa kenno vedellä viimeisiään, värintoistoa en saa enää mieleisekseni ja muutenkin käyttäytyy kummasti. No, jääpähän sille materiaalisten unelmien listalle odoteltavaa. Itseneulotun neuletakin aion vakaasti siltä listalta ruksia yli ja odottelemani käsityökirjat pääsivät juuri listalta pois.

After the Summer I'm determined to have a self-knitted cardigan and self-grown peppers. It looks quite promising for both of these wishes.  A new camera, a spinning wheel and a green-house will have to wait. I'm not even sure which of these material dreams is the one, I want to start saving for.

Tässä vaiheessa kasvukautta on joka vuosi aivan varma siitä, että sato epäonnistuu. Syötävät ei tunnu kasvavan riittävän nopeaan, kaiken maailman tuholaisia lentää, ryömii ja lymyää joka paikassa, eikä koskaan tiedä onko seuraava yö kasveille liian kylmä. Yleensä heinäkuussa voikin sitten jo ihmetellä kasvimaan täyteyttä ja miettiä käyttötarkoituksia villiintyneille salaattiriveille ja ylituotantoon taipuvaisille kesäkurpitsoille - toivon niin käyvän tänäkin vuonna. Onneksi minulla on erinomaisen innostunut kastelumestari, joten kastelusta ei ainakaan tule kynnyskysymys.

At this time of the gardening season one is very sure that all the work in the garden has been for nothing. The eatables don't seem to grow, there are more pests than one can count flying and creeping around and you never know when the frost hits. On the other by mid July one usually is thinking new ways of using salad greens, or thinking how to enjoy all the zucchini. I hope that happens again this year. Well, at least the watering business in the garden is in good hands.