Täysin yllättäen rankkasade taukosi, tuuli puhalsi pilvet horisonttiin ja jätti valonauhat kimaltamaan oksille ja havujen päihin. Juuri ja juuri ehdin kameran kanssa ulos, sitten aurinko jo painui metsän taakse ja taika katosi.
Suddenly the heavy rain was away, the clouds swept in the horizon and the branches were decorated with drops of light. Just for a moment, then the sun sank behind the forest and the magic was gone.
8 kommenttia:
hei ihan pakko :)oli tulla tänne hehkuttamaan että linssipata on juuri syöty!!!koko pata siis loppuun!kiitos vielä ohjeestasi-itsellani ei ole ollut yli kuukauteen nälkä nyt oli kun tuoksut tulvivat uunista ja herättivt nälän.Kiitos merruli♥
Täällä oli sama taikahetki:) Minunkin piti mennä kuvaamaan mutta en sitten jaksanutkaan..kaunista oli!
Käpykuva! Täällä vaan satoi ja satoi.
Oh! Todellinen taikahetki, pieniä valoja täynnä nuo oksat. Kaunista.
Maria: Voi kun hyvä kuulla!!Upeaa että ruokahalu palailee ja hauskaa, että teillekin tuo linssipata maistui. Meillä lapset eivät lämmenneet tuolle ruoalle, johtuen osin kookosmaidosta, mutta sainpas minä sitten herkutella senkin edestä. Minun pitää muuten leipoa jo viikonloppuna uudet piparit antamallasi ohjeella kun hupenevat melkoista vauhtia.
Niina: Pääasia että huomasit upean hetken. Joskus kauniit hetket nauttii jopa keskittyneemmin ilman kameraa.
leena: Niin täälläkin satoi koko päivän ennen tuota hetkeä. Säätila muuttui aivan hetkessä. Hieman märkää makuuni marraskuuksi, mutta menköön.
Olina: Ja tosiaankin se paras hetki oli se hetki ennen kuin ehdin ulos takaisin kameran kanssa. Kaikki paikat kimmelsi, jokaisessa havunneulasessakin oli oma pisaransa.
Kauniita kauniita kuvia!
Oi, sait vangittua parhaat hetket... Näitä haluaisin itsekin päästä kuvaamaan.
Sara: Voi kiitos!
RH: Valohetket ovat olleet tässä marraskuussa aika harvinaisia. Onneksi tänään aurinko taas pääsi esiin!
Lähetä kommentti