Ilahduin kovin seuraavasta Kyllikki Villan runosta, joka löytyy Ei eilistä, ei huomista runokokoelmasta (Like 2005).
Lapsellesi
ainokaisellesi
hakisit varmaan kuun taivaalta
En
Sanoisin
otapa tikkaat ja yritä
Tuosta tunnistin itseni, ehkä myös oman äitini. Vaikka en hae kuuta taivaalta, takuulla olen pitämässä niitä tikapuita pystyssä. Ensi viikolla esikoinen aloittaa uusien tikapuiden kiipeämisen. Toivon, että hänellä säilyy uskallus tavoitella vaikka kuuta taivaalta - riippumatta siitä mitä tulevat luokkatoverit sanovat.
(Kuutamo on kesäkuun)
(Kuutamo on kesäkuun)
9 kommenttia:
Niin viisaita sanoja sekä sinulta että Villalta.Hyvää alkavaa uutta aikaa.Halit♥
i saw the same moon here last night. your photo is amazing.
Kaunis ajatus. Kaikkien tulee itse hakea se kuu sieltä.
Viisas nainen. Tikapuitahan meidän pitää pitää pystyssä, eikä kuuta valmiiksi hakea. Totta :)
Kaunis ja viisas runo :) pistää miettimään.
Voi miten viisaita sanoja!
Toivon samaa oman esikoiseni kohdalla.
Maria: Todella uuden ajan alku tämä on koko perheelle. Vaikka lapsuus toki vielä jatkuu toivottavasti pitkäänkin on pikkulapsivaihe nyt ohi esikoisen osalta.
Coco: Thank you. The moon seems to be new and a bit differrent every time.
Riikka: Ja minähän saattaisin vahingossa tarjota omaa kuutani, vaikka toinen tavoittelisikin aivan muuta.
Kirjailijatar: Äitinä toki soisi, etteivät ne tikapuut olisi kovin kiikkerät.
aleksandra: Viimeistään siinä vaiheessa kun pitää lapsi opettaa ajamaan pyörää ilman apupyöriä tuo runo muuttuu todeksi -niin uskaltaisin väittää.
minja:Haikea vaihe tämä ensimmäisen kouluun lähettäminen.
Luulen, että meillä minä taidan jännittää koulun alkua lopulta enemmän kuin tyttö - taidan tuntea sen maailman vähän liian hyvin. Onneksi voi käydä myös hyvin niin luokkatoverien kuin opettajankin suhteen!
Onnea koulutielle!
HIeno kuutamo.
leena: Kiitos, onnea tarvitaan!
Tuo kuutamo oli sellainen jota oli pakko lähteä ulos katselemaan.
Lähetä kommentti