60-luvulla äitini pukeutui jokaiseen juhlaan koulussa kansallispukuun. 80-luvulla puin ylleni saman Hämeen puvun ensimmäisen luokan kevätjuhlaan ja muutamaan kantelekonserttiin, siskokin taisi pukua joskus käyttää. Tänään oli esikoiseni vuoro opetella samaisen kansallispuvun kantamista ensimmäisessä kantelekonsertissaan. Luulen, että hänelle pukua on turha ehdottaa kouluun juhla-asuksi. Harvassa ovat tosin nykyään opettajatkin kansallispuvuissaan. Yksi unelmani on valmistaa itselleni oma kansallispuku tai muinaispuku. Siihen projektiin tarvitaan kuitenkin aivan oma budjettinsa ja paljon aikaa.
Jotta koko perhe oli noin kymmeneltä aamulla Tampereella, piti valmistautuminen aloittaa jo edellisenä iltana - ja siltikin vähän myöhästyttiin. Vaatteet, vaihtovaatteet, vaipat, kantoliina, kamera, kaikki valmiiksi jo illalla ja aamu oli siltikin yksi loputon sarja hoputtamista. Kireän kiireen ja esikon konsertin lisäksi päivästä mieleen jäi uuden mukavan (blogi)ihmisen tapaaminen.
Olin ajatellut, että kun nyt kerran kaupunkiin lähdetään piipahdan lankakaupassa ja työtovereiden taidenäyttelyssä, mutta konsertin loputtua oli vain yksi suunta -kotiin.
In the 60's my mum wore the same regional dress (national costume) to every festivity at school. In the 80's I wore the very same dress to couple of spring concerts. Today it was my daughters turn to wear the dress to her first concert playing kantele. I strongly doubt that she will ever wear the dress to school festivities though. Actually I hope that it would become fashionable again to wear a national costume. In any case it is my dream one day to make a regional dress for myself. But for that one needs a lot of money and a lot of time.
5 kommenttia:
Kansallispuku on aina kaunis ja juhlallinen asu. Olen tehnyt kaksi pukua (Keski-Suomen, àidilleni ja Keuruun ns vanhan puvun, itselleni) ihan kankaiden kutomisesta alkaen. Kansalaisopistossa aikoinaan. Iso urakka, mutta kannatti. Mukavaa kesàn alkua.
Kansallispuvuissa on viehätystä ja tekoprosessi onkin varmasti hieno kokemus! Ihanaa, että kantele soi puvuissa. Meillä tytön kantelekonsertissa ei näkynyt puvun pukua.
Mulla on pieni trauma kansallispuvun suhteen, muinainen anoppiehdokas pisti mut pukeutumaan sellaiseen, enkä siihen aikaan, parikymppisenä ollut ollenkaan samalla aaltopituudella. Sitten hän otti kuvia ja varmaan esitteli ne koko kylän väelle ja mä vannoin, etten enää ikinä pue pukua päälleni... :)
Tuo ylin kuva on niin tunnelmainen!
Minä pidin äitini häissä tätini vanhaa Hämeen pukua,samoin pikkusiskollani oli pieni Hämeen pukua ja hänelle oli löytynyt jostain jopa nukke millä oli sama puku. Silloin 15-vuotiaana se oli jotenkin noloa..tietysti:) Mutta nykyään se on mielestäni surullista että kansallispuvut ovat unohtuneet..ja että ihmiset eivät enää arvosta niitä. Tai en tiedä onko se oikea sana,mutta ymmärrät varmaan mitä tarkitan..
Kun käytiin viime elokussa Lapissa,oli ihanaa nähdä paikallisia saamelaispuvuissaan menossa kirkkoon,ihan nuoriakin. Melkein menin kysymään,saanko ottaa kuvan mutta en kehdannut. Hyvä että edes jotkut jossain pitävät perinteistä kiinni!
Sisaruksillani on molemmilla omat kansallispuvut, toisen on tehnyt äitini ja se oli kyllä melkoinen työ! Minulla ei ole tainnut olla koskaan sellaista päällä, mutta ihastellut olen kyllä aina. Mummoni käyttää vieläkin juhlissa omaa karjalaispukuaan. Ihana oli sinun tyttösikin puvussaan, toivottavasti se säilyy monille sukupolville vielä!
Minäkin olen miettinyt ilolla tapaamista, toivottavasti nähdään pian uudestaan! Ja kiitos vielä kaikesta, harmittaa kun piti tuoda sinullekin yksi juttu, mutta unohdin sen kotiin. Ehkä ensi kerralla. :)
Lissu:Vau, nostan hattua! Oletko joskus tarinoinut tekemistäsi kansallispuvuista blogiin?Kiinnostaisi kyllä.Entä oletko Keuruun puvussa edustanut Saapasmaassa?
Satu:Tytön kantelekurssilla on sovittuna, että esityksissä on kansallispuku tai feresi. Se kieltämättä tuo lisätunnelmaa.
Hih, melkoinen trauma :o)
Niina:Saamelaisilla onkin ollut oikein muotivirtaus omien kansallispukujensa kantamiseen, mikä on todella hienoa. Ehkä tuo kansallispukumuoti täälläkin vähitellen heräilee: Wetterhofin uudessa mallistossa jota jossain lehdessä esiteltiin oltiin otettu ainakin pukujen raitakankaat moderniin käyttöön...
Mirva:Luulenpa että saamelaisten lisäksi karjalaiset ovat ahkerimpia kansallispukujen käyttäjiä.
Kummasti tyttöni lopulta viihtyi puvussa kun huomasi, että paikalla oli muitakin kansallispukuisia (vaikka hame kutittikin koko ajan)
Ehdottomasti vielä nähdään paremmalla aikaa!
Lähetä kommentti