18.1.2011

Raita kerrallaan


Eilen illalla aloitin minuuttietäisyyksiä laskien jämälankahuivia, kasvun ja toivon vihreää, hippuja keltaista, raidoitin hilpeää odotusta. Aamulla oli hiljaista - aivan liian hiljaista, mutta lopulta sain laskea kymmeneen ja pidemmällekin. Raitoihin neuloituivat pelot, lopulta myös kiitos. Paljon muuhun en osaa nyt keskittyä: ärhentelen ja hermostun, olen kait aika sietämätön. Silmukoiden tasainen kertyminen, puikkojen kilinä, luottamusharjoitukset ylöspäin. Jokainen lapsi kasvattaa äitiä, jokainen lapsi kasvattaa pelkoa.

A scarf of my pregnancy. Every stripe might have a story of its own to tell, a story of waiting, anxiousness, sorrow, happiness, thankfulness. Knitting seems to be the only thing I can concentrate at at the moment.

4 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Ihana kuulla että lanka silmukoiksi muutuu.Ja voi!Voimaa ja lämpöisimmät ajatukseni sinulle.Olet aivan oikeassa.Jokainen lapsi kasvattaa äitiä.Pelkoa.Mutta myös iloa äitiydestä.Elämästä.Kaikkea parasta tulevaan yöhön ja huomiseen.

Robyn kirjoitti...

God bless you and you wee baby, Merruli!

Inka kirjoitti...

Lämpimiä ajatuksia sinne!

Merruli kirjoitti...

Maria: KIitos, viime yö oli superrauhallinen, nukuin kuin tukki.

Robyn: Thank you for you warm wishes!

Inka:Kiitos!